Sivu päivitetty 6.5.2016
Kalewainen-ooppera ensi-illassa 28.2.2017.

Kalewainen tuo 127-vuotiaan 2017-luvulle

Mikä yhdistää oopperatutkija Elke Albrechtia ja Die Kalewainen in Pochjola – oopperatuotantoa? Suomalaisen oopperan lumo, tietenkin. 127 vuotta sitten sävelletty teos saa maailman ensi-iltansa Kalevalan päivänä 2017 Logomossa.

Teksti: Tiina Paananen

Kuvat: Turun musiikkijuhlat ja Tiina Paananen

Vaikka Die Kalewainen in Pochjola – oopperan syntyhetkillä elettiin nationalismin ja kansallisromantiikan aikaa, ensimmäinen Kalevala-ooppera syntyi saksalaisen käsissä. Suomalaiseen kulttuuriin liitetyllä vaatimattomuudella lienee pitkät juuret.

− Onhan se outoa, että Kalevalan valinta aiheeksi vaati ulkomaisen tekijän. Tai, että suomalaiset tekijät tarttuivat aiheeseen ollessaan ulkomailla. Esimerkiksi Sibelius kirjoitti Kullervon Wienissä, Albrecht pohtii.

Albrechtin mielestä oopperan viesti piilee oman kulttuuriperinnön arvostamisessa. Nationalismilla on kuitenkin nykymaailmassa varsin erilainen kaiku kuin 1800-luvun lopun Euroopassa.

− On oltava varovainen sanoissaan, kun puhuu esimerkiksi saksalaisuudesta. Kuitenkin tietynlainen ylpeys omasta syntyperästään on terveellistä. Tietenkin on tärkeää, että kokeillaan kaikenlaista uutta ja saadaan vaikutteita muualta, mutta on myös tärkeää vaalia traditioita, Albrecht sanoo.

Die Kalewainen in Pochjola voisi olla myös potentiaalinen vientituote.

− Oopperahan kertoo suomalaisesta kulttuurista, Kalevalasta, saksaksi. Sen voisi viedä sellaisenaan saksankielisiin maihin. Sellaista ei ole vielä tehty, Albrecht kertoo.

Turun AMK:n media-alan opiskelijat ovat mukana yhteistyöprojektissa, jossa huolehditaan Kalewaisen viestinnästä.

Pohjolan tytär onkin Ismo

Albrecht on tutkinut suomalaista oopperabuumia ja erityisesti sen varhaisia teoksia.

Die Kalewainen in Pochjola kertoo Sampon tarinan. Kalevalan sankarit, Ilmarinen, Väinämöinen ja Lemminkäinen lähtevät kosioretkelle Pohjolaan. Koska uroot taitavat laulun, Ilmarinen saa Pohjolan tytön vaimokseen. Pohjolan tytär on tässä tarinassa nimetty Ismoksi.

Kalewaisen taistelut käydään laulaen, ei peitsiä kalisutellen. Ooppera on uskollinen säveltäjä Karl Müller-Berghausin esikuvalle Wagnerille, mikä on kuultavissa sävellyksestä.

− Müller-Berghaus sävelsi teoksen isolle orkesterille ja kuorolle. Pääroolit on kirjoitettu laajalle äänialalle ja suurille palkeille, koska heidän täytyy pystyä laulamaan orkesterin ja kuoron yli, Albrecht kuvailee.

Die Kalewainen ottaa Kalevalan tosissaan

Kalewainen vastaa hyvin romantiikan ja nationalismin ajan ihanteisiin. Kansalliseepokseen pohjaava sankaritarina, jota tahdittaa mahtipontinen musiikki. Mikä sai saksalaisen kapellimestarin syttymään Kalevalasta niin paljon, että päätyi säveltämään kokonaisen oopperan?

− Müller-Berghaus tuli Turkuun 1800-luvun lopulla. Hän oli ilmeisesti nähnyt ilmoituksen avoimesta pääkapellimestarin paikasta saksalaisessa lehdessä. Turussa ollessaan hän ystävystyi muun muassa Betty Elfvingin kanssa, jonka isä tunsi Lönnrotin ja sitä kautta Müller-Berghaus tutustui myös Kalevalaan, Albrecht kertoo.

1800-luvun lopun Turussa ooppera ei ollut suurta kansanhuvia.

− Pitää muistaa, että tuohon aikaan ei ollut olemassa vielä yhtään suomalaista oopperaa. Die Kalewainen in Pochjola on ensimmäinen suomalainen läpisävelletty ooppera. Turussa oli soitannollinen seura, mutta ei varsinaista paikkaa, joka olisi soveltunut oopperan esittämiseen. Kalewaisen toteutus olisi vaatinut laajat puitteet sekä musiikillisesti että tilallisesti.

Oopperasta esitettiin Turussa ainoastaan toinen näytös, joka sai innostuneen vastaanoton. Müller-Berghaus suunnitteli Kalewaisen esittämistä Hampurissa, mutta kaupungissa raivonneen kolera-epidemian vuoksi hanke peruuntui.

Mitä 127 vuotta vanha ooppera tarjoaa tämän päivän katsojalle?

− Tämä on ensimmäinen ooppera, joka ottaa Kalevalan tosissaan. Paciuksen aiemmassa Kalevala-aiheisessa oopperassa oli opettavainen sävy. Kokonaisuuteen oli lisätty kreikkalaisen mytologian hahmoja ja osa tapahtumista sijoittui Kreikkaan. Lisäksi on tietysti mielenkiintoista nähdä, mitä ohjaaja tekee 127 vuotta vanhalle teokselle, Albrecht miettii.