Siirry pääsisältöön Siirry hakuun
Sivu päivitetty 8.7.2016

Kiertoliike yhdistää tanssin ja dokumentin

Kiertoliike on uudenlainen dokumentti, jossa yhdistyvät tanssielokuvan kerronnan keinot ja verkkodokumentin ominaispiirteet. Dokumentissa tanssi kuvittaa päähenkilön elämää ja dokumentti sisältää myös erillisiä tanssilyhytelokuvia. Kiertoliike on verkossa julkaistu sivusto, jossa katsoja voi päättää, mitä osioita katsoo ja missä järjestyksessä.

Tanssiin keskittyviä verkkodokumentteja ei ole Suomessa aiemmin tehty. Verkkodokumentti on interaktiivinen ja katsojia osallistava teos, joka julkaistaan verkossa juuri dokumentin tarpeisiin koodatulla sivustolla. Kiertoliike on Turun ammattikorkeakoulun journalismin opiskelijan Emma Heinosen opinnäytetyö. Heinonen valmistui monimediatoimittajaksi, opettaa tanssia ja esiintyy tanssijana.

Kiertoliike kertoo suomalaisen tanssijan elämästä Keski-Euroopassa ja opiskelusta Itävallan Salzburgissa. Dokumentti esittelee 24-vuotiaan Susanna Ylikosken näkemyksiä maailmasta, kuten esimerkiksi, mikä tekee kodin alati vaihtuvassa ympäristössä, miten tanssija selviää 13 000 euron lainasta ja miten se, mistä on kotoisin, näkyy ihmisessä.

Tanssi ja interaktiivisuus hyvä yhdistelmä

”Tanssi ja verkko julkaisupaikkana ovat hyvä yhdistelmä dokumentissa. Niin tanssi kuin internet saavat ihmiset helposti osallistumaan. Tanssi saa ihmiset liikehtimään ja verkossa kommentointi tai osallistuminen on vain klikkauksen päässä”, dokumentintekijä Emma Heinonen pohtii.

Opinnäytetyön kirjallisessa osassa Heinonen avaa, mitä keinoja tanssielokuvissa käytetään tarinan kertomiseen ja miten tanssielokuvan kerronnan keinoja voidaan käyttää dokumentissa.

Verkkodokumentti käy läpi kehitysvaihetta

Verkkodokumentti on Suomessa vielä tuore dokumenttimuoto. Tällä hetkellä vain Yleisradio tuottaa verkkodokumentteja ja niitä tehdään suhteellisen pienillä budjeteilla. Verkkodokumentti myös hakee vielä muotoaan.

Verkkodokumentti on Suomessa usein yhden tekijän tai pienen työryhmän projekti, kun taas esimerkiksi Ranskassa ja Kanadassa niitä tehdään useiden henkilöiden työryhmissä. Heinosen mukaan verkkodokumenttien teossa suuriin katsojalukuihin voitaisiin päästä kokonaisvaltaisella suunnittelulla ja työryhmällä.

”Halusin kokeilla omia taitojani niin dokumentintekijänä kuin tuottajanakin. Koin kuitenkin ongelmaksi sen, että omat taidot eivät riittäneet kaikkeen. Esimerkiksi graafikko ja markkinoinnin ammattilainen olisivat olleet suuri apu työssä”, Heinonen avaa.