Väitös: Uutta tietoa kuitulujitteisten hammassiltojen ominaisuuksista
Hammasteknikko YAMK Milla Lahdenperä tutki kuitulujitteisen sillan rakenteellisia ja kiinnitykseen liittyviä ominaisuuksia biomateriaalitieteen alan väitöstutkimuksessa. Väitöskirja tarkistettiin Turun yliopistossa 3.5. Lahdenperä työskentelee Turun ammattikorkeakoulussa hammastekniikan lehtorina.
Tulosten mukaan sillan valmistamisessa käytettävät yhdistelmämuovit saadaan paremmin kiinnittymään toisiinsa, kun materiaalin esikäsittely ja materiaalien valinta ovat oikeanlaiset. Lisäksi tutkittiin mahdollisuutta lisätä siltaan hammasplakin tarttumista vähentävää ainetta, jonka todettiin vapautuvan sillasta jopa kolmen viikon ajan.
Kuituvahvisteisesta muovista valmistetut hammaskruunut ja kiinteät hammassillat ovat antaneet uusia mahdollisuuksia hammaskudosta säästävään, metallittomaan ja luonnollisen näköiseen hammasprotetiikkaan. Suurin hyöty jo 20 vuotta kliinisessä käytössä olleesta materiaalista saadaan valmistamalla hammassilta hammaslääkärin toimesta suoraan potilaan suussa yhdellä käyntikerralla.
Laajempien hammaspuutosten korvaamisessa tarvitaan kuitenkin hammasteknikon valmistamia hammassiltoja. Sillat valmistetaan hammaslaboratoriossa. Kuitulujitteisessa hammasillassa on lasikuiduilla lujitettu runko, joka päällystetään hampaan värisellä yhdistelmämuovilla. Materiaalien kiinnittyminen toisiinsa on tärkeää sillan suuren lujuuden ja kiillotettavan pinnan aikaansaamiseksi
Laboratoriossa kovetettu kuitusilta kestää kuormitusta paremmin
MSc, hammasteknikko (YAMK) Milla Lahdenperä selvitti tutkimuksessaan valokovetteisen yhdistelmämuovin kiinnittymistä lasikuiduilla lujitettuun sillan runkoon. Tutkimuksessa selvitettiin erityisesti lasikuitujen suunnan ja rungon pintakäsittelyn vaikutusta yhdistelmämuovin kiinnittymiseen.
– Kuitusillan runko pystytään valmistamaan hammaslaboratoriossa siten, että lasikuitujen suunta ja sijoittaminen on sillan kestävyyden kannalta optimaalinen. Apuna valmistamisessa käytetään kipsimalleja. Sekä lasikuitumuovin että pinnalla olevan yhdistelmämuovin kovettaminen valon lisäksi myös lämmön avulla on mahdollista hammaslaboratoriossa, toisin kuin suoraan suussa tehtävien siltojen ollessa kyseessä, jolloin vain valokovetus on mahdollista, Lahdenperä selittää.
– Näin tehtynä kuitusilta saadaan materiaalin osalta kestämään purennan kuormitusta paremmin. Kuiturunko koostuu koko sillan mittaisista yhdensuuntaisesta lasikuidusta, joiden lisäksi voidaan käyttää lyhytkuituista lujitemuovia tai kudottuja kuitukankaita. Näiden ja erityisten pintakäsittelyaineiden avulla yhdistelmämuovin kiinnittäminen sillan runkoon onnistuu parhaiten, Lahdenperä jatkaa.
Plakkia ehkäisevä lääke voi vapautua suussa viikkojen ajan
Omien hampaiden, paikkojen ja hammasiltojen pinnalle kertyy hammasplakkia, jonka poistaminen harjaamalla on tärkeää hammassairauksien ehkäisemisessä. Hammaslääkäreiden paljon käyttämä antimikroobinen lääkeaine, klooriheksidiini oli myös tutkimuksen kohteena.
Klooriheksidiiniä käytetään vähentämään plakin tarttumista hampaan pinnoille. Tutkimuksessa kehitettiin menetelmä saada klooriheksidiini sillan lasikuiturakenteen sisään, josta sen vapautumista tutkittiin.
– Mielenkiitoista oli, että klooriheksidiinin lisääminen ei vaikuttanut kuitulujitteiseen muoviin sen lujuutta alentavasti ja että klooriheksidiiniä vapautui merkittävässä määrin jopa kolmen viikon ajan. Tuloksella on suurta merkitystä kehiteltäessä jatkossa itsepuhdistuvia pintoja hammassiltoihin ja kruunuihin, Lahdenperä toteaa.
Väitöskirjan pysyvä osoite on: http://urn.fi/URN:ISBN 978-951-29-7618-8
Lähde: Turun yliopiston väitöstiedote