Lasten ääni kuuluville
Matalan kynnyksen toiminta, perheiden tukeminen ja lastensuojelun edistäminen muodostavat perustan Lasten ja nuorten osallisuus -tutkimusryhmän työlle. Tavoite on kaikin tavoin vahvistaa lasten ja nuorten asemaa ja heidän toiveidensa kuulemista yhteiskunnassa.
Teksti ja video: Tiia Merikanto ja Marita Skippari, journalistiopiskelijat
Kuvat: Satu Koskiniemi, Anna Hämäläinen, Tiia Merikanto ja Marita Skippari
Tutkimusryhmä toimii lasten hyväksi seitsemän eri hankkeen puitteissa, esimerkkinä Euroopan pakolaisrahaston rahoittama HALATEN – haavoittuvasta lapsuudesta ehjään aikuisuuteen -projekti.
Suomeen saapuu vuosittain noin 150 pakolaislasta tai -nuorta ilman huoltajaa. Vieraassa ympäristössä ilman kielitaitoa heidän voi olla vaikeaa löytää paikkaansa. HALATEN-projekti tukee yksintulleiden pakolaisnuorten kotoutumista ja edistää heidän kanssaan työskentelevien osaamista. Tutkimusosuudesta vastaa Siirtolaisuusinstituutti.
Turun ammattikorkeakoulu antaa hankkeelle panoksensa paitsi projektihenkilöstön niin myös opiskelijatyön muodossa: fysio- ja toimintaterapian sekä sosiaalialan opiskelijoita on ollut mukana yhteensä yli sata. Opiskelijat ovat laatineet mm. kartoituslomakkeen, jolla on kysytty maahanmuuttajanuorten vapaa-ajantoiminnan mielenkiinnonkohteita.
Lomakkeen tueksi on myös tehty kansioita harrastusaiheisista kuva-sanapareista, joiden avulla suomen kieltä vähemmän hallitsevienkin on ollut helppo ymmärtää kysymykset. Tavoite on tuottaa sama tukimateriaali myöhemmin nettikäyttöön.
”Parasta oli vaan yhdessäolo”
Harrastukset ja varsinkin kaikki toiminnallisuus kuten eri liikuntamuodot, ovat osoittautuneet hyväksi väyläksi olla yhdessä, toimia vuorovaikutuksessa ja oppia kieltä. Syksyn 2014 HALATEN-ryhmätoteutuksissa pakolaisnuoret ovat Turun AMK:n opiskelijoiden kanssa muun muassa kokeilleet eri lajeja.
– Nuorten ääntä on kuunneltu tässäkin. Liikuntavuoroja ja lajeja kuten futsalia on myös lisätty toiveiden mukaisesti, kommentoi HALATEN-hankkeen projektipäällikkö Outi Arvola.
Maahanmuuttajanuoret ovat usein yksinäisiä tai kontakteja suomalaisiin nuoriin on vähän, joten he kertovat myös arvostavansa leireillä ja ryhmätapaamisissa suomalaisten nuorten kanssa yhdessä vietettyä aikaa.
Integroitumisen tärkeitä vaiheita ovat myös koulu- ja opiskelupaikan sekä ammatin löytyminen. Ohjatut läksykerhot ja tukihenkilötyö ovat toimineet oppimisen apuna ja niiden järjestämistä järjestöjen kanssa on suunniteltu jatkossa.
Askelia palvelupolulla
Jokaisen nuoren avuntarvetta on tarkasteltava yksilötasolla. Käytännön työtä varten on luotu Varsinais-Suomen asiantuntijaverkoston kanssa palvelupolkukuvaus, joka kokoaa yhteen yksintulleen eri vaiheet. Polku ohjaa yksin saapuneen pakolaisnuoren maahan saapumisesta turvapaikan ja oleskelulupien myöntämisen sekä kotouttamispalvelujen kautta itsenäiseen elämään.
Kotouttamisen vaiheisiin kuuluvat niin opiskeluihin kuin vapaa-ajantoimintaan ohjaaminen, suomen kielen opinnot ja perustietojen hankinta suomalaisesta yhteiskunnasta. Tuen tarve alkutaipaleella on usein suuri. Integroitumisen edetessä viranomaispalvelujen tarjonta nuorille vähenee asteittain.
Palvelupolkukuvauksen mallinnuksissa on tehty yleistyksiä, sillä toimintatavat kunnissa vaihtelevat edelleen. Työssä on hyödynnetty laajaa asiantuntijaverkostoa, joka on koonnut yhteen faktaa alueen kunnissa tehtävästä kotouttamistyöstä. Vuoropuhelu eri viranomaistahojen kesken on välttämätöntä ja kuvausta on tarpeen päivittää jatkossakin.
HALATEN-hankkeen projektipäällikkö Outi Arvola kertoo videolla esimerkiksi, miten pakolaisnuoria autetaan kotoutumaan Suomeen.
Miten ja milloin perheitä voidaan auttaa?
Lasten ja nuorten osallisuus -tutkimusryhmän ytimessä toimii 14 asiantuntijajäsenen moniammatillinen verkosto. Tiedon ja osaamisen vaihto on tarpeen, sillä perhetilanteet ovat monisyisiä ja palvelujen tuottajilla on tietämystä monesti vain omalta osa-alueeltaan.
– Ei voida tietystikään ajatella, että pelkästään lasten osallisuutta vahvistetaan. Lapset ja nuorethan asuvat yleensä perheissä, joten perheiden kanssa tehtävä yhteistyö on tosi tärkeätä. Lisäksi tulee koko palvelujärjestelmä ja kuinka sitä voidaan kehittää lasten hyväksi, selvittää tutkimusryhmän vetäjä lehtori Eeva Timonen-Kallio.
– Yksi osa-alue on lasten suojeleminen. Viime aikoina ennaltaehkäisemisen ja ongelmiin varhaisen puuttumisen tärkeys ovat korostuneet entisestään, tähdentää Timonen-Kallio.
Käynnissä olevista tutkimusryhmän hankkeista kaksi on kansainvälisiä, muut paikallisia yhteistyössä Turun kaupungin ja lähikuntien toimijoiden kanssa.
Suurista hankkeista kolmevuotinen RESME on yhdessä kuuden muun eurooppalaisen yliopistopartnerin kanssa kartoittanut lastensuojelun ja psykiatrian yhteistyötä, vertaillut osallistujamaiden palvelujärjestelmien erityispiirteitä sekä jakanut hyviä käytäntöjä. Tuloksena on saatu mm. yhteneviä työkäytäntöjä ja täydennyskoulutuskokonaisuus alan asiantuntijoille.
Botswanassa, Swazimaassa ja Tansaniassa järjestetään COHSE4-hankkeessa opiskelijavaihtoa ja yliopistojen yhteisesti järjestämää koulutusta, joista viimeisimmän aiheena on ollut perhetyö.
– Meillä on myös Yhdessä oikeaan aikaan -hanke Raision kaupungin kanssa, joka on ollut aloitteellinen perhetyön kehittämisessä. Hanke on tuonut lapsiperheille mahdollisuuden hakea apua ja tukea lähikirjastosta. Olemme mielellämme mukana tämän kaltaisissa uusissa kokeiluissa, kertoo Timonen-Kallio.
Lisätietoja:
RESME -hankkeen kotisivut (in English)
