Huhupuheilla voi ylittää uutiskynnyksen afrikkalaisessa mediassa
Suomalaisella ja afrikkalaisella medialla on suurista eroista huolimatta myös yhteisiä piirteitä, kuten innokas sosiaalisen median käyttö. Sananvapautta kahlitsevat kuitenkin yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuri. Turun ammattikorkeakoulun seminaarissa journalismin asiantuntijat kertovat tuoreimmat mediauutiset Ghanasta, Namibiasta ja Tansaniasta.
Teksti: Sanna Lindén
Seminaaria koordinoiva journalismin lehtori Pia Alanko kertoo afrikkalaisten toimittajien usein pelkäävän, mistä voi kirjoittaa ja mitä voi julkaista. Silti, ja kenties sen vuoksi, sosiaalisen median käyttö on räjähtänyt mokkuloiden ja älypuhelimien yleistyttyä.
– Sosiaalinen media on nopea tapa välittää tietoa, mutta esimerkiksi yksityisyyden suoja ei ole lyönyt itseään läpi. Jaossa voi olla aika groteskejakin kuvia, kertoo Alanko.
Namibialaiset nuoret kuluttavat aikaa sosiaalisessa mediassa kuin mattimeikäläiset ikään. Suosituinta on viihteellinen käyttö, kuten musiikin kuuntelu. Namibian yliopiston journalismin ja valokuvauksen lehtori Hugh Ellisin mukaan kaikilla nuorilla ei ole medialukutaitoa.
– Osa nuorista olettaa liian helposti sosiaalisessa mediassa olevan tiedon olevan kiistaton totuus, ”the gosbel truth”. He eivät osaa käyttää mediaa oman yhteisönä kehittämiseen, toteaa Ellis.
Politiikkaa, kuulopuheita ja vaikenevia naisia
Jyväskylässä tohtoriopintoja suorittava viestinnän lehtori Kodwo Boateng puhuu Ghanan median moninaisuudesta. Radio ja TV palvelevat nykyään myös maaseudun asukkaita. Suomeen verrattuna tekijöiltä puuttuu alan koulutus; etenkin radiojuontajilla ei useinkaan ole journalistin pätevyyttä.
– Media on voimakkaasti poliittisesti jakautunut. Osaamisen puuttumisen vuoksi luotetaan paljon pelkkiin kuulopuheisiin ja vahvistamattomiin lähteisiin, tietää Boateng.
Journalismin yliopettaja Pirita Juppi on tutkinut tansanialaiskollegoidensa kanssa naisten näkyvyyttä tansanialaisessa lehdistössä. Vaikka toimittajia olisi ohjeistettu pyrkimään tasapuolisuuteen haastateltavien valinnassa, on naisia vaikea saada suostumaan mukaan. Monet pelkäävät julkisuudessa esiintymisen seurauksia itselleen ja perheelleen.
Tansanialaiset naiset on kasvatettu vaikenemaan ja pysymään syrjässä. He eivät ole tottuneet olemaan esillä ja ilmaisemaan omia mielipiteitään. Lisäksi naisten aliedustus erilaisissa yhteiskunnallisissa valta-asemissa heijastuu tietenkin osaltaan myös lähdekäytäntöihin, kertoo juuri Tansaniasta Suomeen palannut Juppi.