”Onni on olla sellaisessa paikassa, jossa on mahdollisuus kokeilla.”
Valo- ja äänisuunnittelija, näyttämömies, lavasteiden rakentaja, näyttelijä, tanssija. Turun ammattikorkeakoulun valo- ja ääniopettaja Esa Pukeron ansioluettelolle on ehtinyt kertyä pituutta, mutta tila ei lopu koskaan.
Teksti ja kuva: Tiina Rastiola
Esa Pukero palkittiin viime keväänä Suomen teatteriliitojen keskusjärjestöjen Kultaisella ansiomerkillä kolmekymmentä vuotta kestäneestä urastaan. Palkinto tuli yllätyksenä, mutta hän on kiitollinen saamastaan tunnustuksesta.
”Minusta on ihan hienoa, että välillä muistetaan muitakin kuin pelkästään näyttelijöitä; että muistetaan myös taustahenkilökuntaa, jotka on kuitenkin iso osa esityksen tekemisessä.”
Vaikka uran pääpaino on ollut teatterin tekemisessä ja erityisesti valosuunnittelussa, heittäytyjäksi itseään kuvaileva mies on ollut mukana monessa.
”Muutama vuosi sitten paukuttelin henkseleitä opettaessani silloisia tanssipedagogeja, että enpä ole koskaan tanssinut lavalla. Ei mennyt kuin pari viikkoa, niin yksi opiskelija soitti, että lähdetkö hänen ryhmikseen tanssimaan, kun kerran kaikkea kokeilet. Pitihän sitä huutoon vastata, joten lähdin tanssijaksi siihen ryhmäkoreografiaan”, Pukero muistelee.
Elämän suola ei ole purkissa vaan vuorovaikutuksessa
Turun ammattikorkeakoulun leivissä Pukero on työskennellyt 90-luvun lopusta lähtien. Hän toimii valo- ja ääniopettajan pestin lisäksi Taideakatemian tuotantotoiminnan tuotantopäällikkönä sekä Taideakatemian turvallisuuspäällikkönä. Omien sanojensa mukaan hän on sparraaja, joka auttaa produktioissa niiden suunnittelusta aina purkuvaiheeseen asti. Mielekkäintä työssä on vuorovaikutus ja yhteistyö opiskelijoiden tai ennemminkin tulevien taitelijoiden kanssa.
”Yhteistyö opettaa minua taiteilijana ja ihmisenä ja toivon, että pystyn päinvastoin myös heittämään jotain ideoita taikka ajatuksia, josta joku toinen voi saada vielä lisä potkua. Hehän ovat periaatteessa minun tulevia kollegoita tai mahdollisia työnantajia tulevaisuudessa.”
Mieleenpainuvimpia projekteja ovat olleet sekä kansallista meriittiä saaneet isot produktiot, kuten Kalevalan ulkopuolelle jääneistä tarinoista ammentanut Trad. –esitys, mutta myös pienemmän mittakaavan oivallukset.
”Tietenkin kaikki sellaiset hetket, kun joku oivaltaa jotain, ovat ainakin minulle sellaisia huippuhetkiä”, Pukero kertoo.
Tartu tilaisuuteen
Koulutuksen muutoksista puhuttaessa Pukero nostaa esiin tekniikan viimeaikaisen nopean kehityksen.
”Valo- ja äänisuunnittelun perusajatukset eivät ole kauheasti muuttuneet, mutta välineet ja tekniikka ovat kehittyneet niin valtavasti, että myös ajattelutapaa on joutunut vähän muuttamaan. Kaikki laitteet antavat niin paljon vaihtoehtoja, että suunnittelun merkitys korostuu entistä enemmän.”
Oman uran kannalta tulevaisuudessa ei siinnä erityisiä haaveita, mutta intoa uuden kokemiseen löytyy. Muun muassa radio-ohjelman tekeminen tulevassa kampusradiossa kiinnostaa.
”Minut on helppo saada ylipuhuttua mukaan ja portit ovat avoinna kaikkeen. Olen aina sanonut, että sitten kun minulle tulee sellainen tunne, että tiedän tästä valo- ja esityshommasta kaiken ja se alkaa käydä tylsäksi, niin voin alkaa ajamaan bussia. Minulla on myös linja-autokortti hommattuna”, Pukero naurahtaa.