Armotonta menoa Köysiratagalleriassa
Teksti: Johanna Laatu
Mirja Hanikan ja Veera Järveläisen yhteisnäyttely koostuu videoinstallaatiosta ”Suomi pop shits” sekä kahdesta erillisestä maalauskokonaisuudesta. Yhteisenä tekijänä on huumori ja arjen surkuhupaisuus.
Veera Järveläisen maalauksissa lähtökohtana on arjen surkuhupaisuus. Tosi ja taru sekoittuvat, kun henkilökohtaiset pienet tapahtumat tuodaan absurdilla tavalla tunnistettavaksi.
– Tähän näyttelyyn tekemäni työt eroavat aika paljon siitä, mitä olen aiemmin tehnyt. Halusin kuvata pieniä hetkiä arjesta ja sen rujoudesta. Miten sekin voi silti olla hauskaa ja miten siitä kaikesta kuitenkin selviää, Järveläinen kertoo.
Mirja Hanikan abstrakteissa maalauksissa käsitellään ihmisen tunnetiloja.
– Oma kehitys näkyy parhaiten siinä, että on lakannut miettimästä muiden mielipidettä. Nyt itsellä on luottamusta omaan tekemiseen ja uskaltaa luottaa omiin, kummallisiinkin visioihin. Sellainen ronski meininki kiinnosti näitä tehdessä, Hanikka kertoo.
Laulukirja niihin hetkiin, jolloin elämä on liian mahtavaa
Näyttelyn keskeisenä elementtinä kuvataidetta kolmatta vuotta opiskelevat Hanikka ja Järveläinen pitävät yhteistä videoinstallaatiota. ”Suomi pop shits” onkin ollut koko lähtökohtana koko näyttelylle.
Taustalta löytyy yhteinen musiikkiharrastus, mutta videotaiteeseen ei kumpikaan ole perehtynyt.
– Paljon tässä on sellaista mitä me emme ole aiemmin tehneet. Lähdimme kokeilemaan ja tätä voisi kutsua yhteistyön kiteytymäksi. Videokoostetta varten kuvasimme kolme inhokkilaulua, jotka on absurdilla tavalla yhdistetty elämän huippuhetkiin, Järveläinen kertoo.
Eri-ikäisten suomalaisten inhokkilauluista koottu ”Suomi pop shits” –toivelaulukirja on tarkoitettu niihin hetkiin, jolloin elämä on liian mahtavaa. Kuvitettu ja soinnutettu laulukirja sisältää suomalaisia musiikkia rapista joululauluihin.
Kun tekee sydämellä, ei voi mennä pieleen
Mirja Hanikka ja Veera Järveläinen ovat kummatkin kolmannen vuoden kuvataiteen opiskelijoita, pääaineenaan maalaus.
– Kyllä sitä on työssään kehittynyt, vaikkei sitä aina heti huomaa. Mutta kun katsoo vanhoja, vaikka vain vuosi sitten tehtyjä maalauksia, sen näkee konkreettisesti. Opintojen aikana on tapahtunut muutosta, Järveläinen kertoo.
Kumpikin harrasti maalausta aikaisemmin, mutta varmuus on kehittynyt vasta opintojen myötä.
– Pari vuotta sitten sitä lähti ihan eri tavalla hommaan. Nyt on rohkeutta ja reippautta tehdä omanlaistaan. Itse en näe millään tasolla etukäteen, mikä on lopputulos. Lähtökohtana voi olla vaikkapa vain yksi väri, josta työtä lähtee tekemään, Hanikka kertoo.
Molemmat toivovat, että tulevaisuudessa taiteen tekemiseen olisi mahdollisuus. Taideterapia ja ylipäänsä ihmisten kanssa työskentely, erityisesti taiteen parantava vaikutus ja sen toteuttaminen kiinnostavat.
Armotonta menoa Köysiratagalleriassa 26.2.-7.3.
Köysiratagalleria on avoinna ma–pe klo 12–17. Sisäänkäynti galleriaan Varvintorilta (Linnankatu 56).
Katso lisätiedot näyttelystä.