Roskankin keskellä voi olla kaunista
30 päivää jumalana -näyttely kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun kolme kuvataideopiskelijaa lähtee Intiaan. Saadaan kolme eri näkökulmaa vieraaseen kulttuurin ja vieraana olemiseen.
Teksti ja kuva: Johanna Laatu
Mira Roivainen, Laura Nevanperä ja Vilma Eromäki tutustuivat toisiinsa viime syksynä, kun kuvataiteen opinnot Turun AMK:n Taideakatemiassa alkoivat. Päätös lähteä Intiaan syntyi yhteisen tuttavan ehdotuksesta.
- Jollain tavalla opiskelu kyllästytti ja kaikki tuntui yhdentekevältä, Nevanperä sanoo.
Matka Intiaan osoittautui loistavaksi inspiraation lähteeksi.
- Puhuimme paljon siitä, kuinka kaiken sen lian ja roskan keskellä on paljon kaunista. Tavallaan se roskaisuus dominoi koko maisemaa, sitä oli joka paikassa, siltä ei voinut välttyä. Sen keskellä eli kuitenkin ihmisiä, jotka olivat iloisia, välittömiä ja ystävällisiä, Eromäki kertoo.
Kuukauden mittainen matka oli lyhyt aika tutustua uuteen maailmaan. Intian kulttuuri, ympäristö ja ihmiset toimivat jälkeenpäin syntyneiden teosten lähtökohtana. Yhteiskunnallisen sekä sosiaalisen aseman muutos oli raju - intialaisen sanonnan mukaan vieras on jumala.
Yhteinen matka Intiaan
Näyttely koostuu installaatioista, maalauksista ja yhdestä veistoksesta. Teosten vahvana yhteisenä tekijänä on materiaali. Taiteilijat ovat käyttäneet töissään roskia, jätesäkkejä ja pahvia.
- Kaikkea sitä mitä tavallisesti määritellään halvaksi ja turhaksi. Olemme tehneet siitä taidetta, joten nyt se on arvokasta, Nevanperä sanoo.
Nevanperä kuvaa ympäristön muutoksesta kumpuavia uusia tunnetiloja abstraktien muotojen ja värien kautta. Hänen työskentelee kokeilevasti, ilmaisu ja materiaalit ovat tärkeitä.
- Intia elvytti minussa kyynisyyden ja välinpitämättömyyden tappamia tunteita. Tietynlaisen toivon ja tunteen tärkeydestä, Nevanperä kertoo.
Roivainen keskittyy teoksissaan ulkopuolisuuden kokemukseen. Miltä tuntuu, kun joutuu kohtaamaan itsensä valkoihoisena, naisena, ulkomaalaisena, osana ryhmää.Lähtökohtana ovat värit, kaikki alkaa niistä.
- Sosiaalisten suhteiden herättämät tunteet nousivat muiden kokemusten yläpuolelle. Jossain vaiheessa tuntui, että kadotin itseni – tunsin olevani vieraassa maassa vieraiden kanssa. Minulle lähtökohtana olivat värit, kaikki alkaa niistä. Koen värit syvästi ja ne määrittelevät teosteni tunnelman, Roivainen kertoo.
Eromäki tutkii teoksissaan ympäristöä, kaupungin eri puolia, luontoa ja historiaa keskellä nykypäivää.
- Karsin värit. Yksinkertaisuus antaa tilaa mielikuvitukselle, jos sitä on. Materiaali on suurimmaksi osaksi rakennustyömailta. Kaikki on kaunista ja turhaa, Eromäki kuvailee.
