Toisen maailman kartalla – ääni psykoosin sairastaneille
Tutkimusten mukaan noin joka neljäs suomalainen kärsii jossain elämänsä vaiheessa vakavista mielenterveysongelmista, jotka leimaavat heidät loppuelämän ajaksi. Anu Korvenniemen opinnäytetyönä toimittama kirja pyrkii antamaan äänen näille ihmisille.
Laajojen epidemiologisten tutkimusten perusteella voidaan todeta, että noin joka neljäs suomalainen kärsii jossain elämänsä vaiheessa vakavista mielenterveyden häiriöistä. Ongelmat koskettavat myös heidän omaisiaan. Mielenterveysongelmiin liittyy paljon syyllisyyttä ja häpeää sekä torjutuksi tulemista. Tämä saattaa vaikeuttaa avun saamista ja hakemista, mikä puolestaan pitkittää sairauksia ja vaikeuttaa toipumista.
Anu Korvenniemen opinnäytetyönään toimittama kirja pureutuu yhteen hyvin keskeiseen ongelmaan, jonka kaikki mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset tuntevat nahoissaan: stigmatisoitumiseen. Tämä ”hullun leima” saattaa vaikeuttaa sairastuneen toipumista huomattavasti itse sairautta enemmän.
Kirja pyrkii antamaan äänen näille ihmisille. He kertovat itse, miltä tuntuu sairastua ja sairastaa psyykkistä sairautta, olla ”hoidossa” ja miten heidän mielestään sairastuneisiin tulee suhtautua. Kirjassa annetaan suorasukaista palautetta myös hoitohenkilökunnalle.
- Toimitin vertaistukikirjan Toisen maailman kartalla psykoosikokemuksista, jossa kokijat kertovat itse oman tarinansa valitsemastaan lähtöpisteestä käsin, kuvaavat psykoosikokemusta, analysoivat siihen johtavia syitä ja kertovat selviytymisestään, kuvaa Korvenniemi kirjansa sisältöä.
- He myös kertovat omia näkemyksiään siitä, millainen psykoosinhoito on hyödyllistä ja mitä pitäisi kehittää.
Miksi juuri kirja?
Korvenniemi toteaa, että kirjan synnylle oli useita lähtöpisteitä. Eräs liittyi vuosien takaiseen hetkeen, jolloin kirjoittamista harrastava ystävä näytti hänelle tekstejään psykoosikokemuksistaan.
- En tiennyt psykoosista mitään, mutta ihastuin siihen, miten hyvin tekstit oli kirjoitettu. En ajatellut häntä ressukkana, jolla on ollut kaksi psykoosia, vaan mietin, miten loistavia tekstejä, näitä pitäisi joskus julkaista jossain, kertoi Korvenniemi lukukokemuksestaan.
- Ystäväni kokemukset ovat myös vaikuttaneet siihen, miten itse ajattelen psykoosista. En ole yhtään ennakkoluuloinen vaan uskon, että psykoosista voi selvitä oikein hyvin.
Ystävän kokemuksia kuunnellessaan hän ajatteli, että moni muukin olisi mennyt samassa tilanteessa psykoosiin ja että psykoosi on paikka, johon ihminen menee, jos hän ei jostain syystä ole kuunnellut itseään.
Kertomuksen perusteella Korvenniemi uskoo, että psykoosi voi olla alitajunnan äärimmäinen keino saada ihminen pysähtymään ja ymmärtämään, että omaa itseä pitää kuunnella ja kunnioittaa.
- Ystäväni tekee työtä, jota en itse kuvittelisi koskaan edes oppivani, hän on syvällinen ja hauska ihminen, joten psykoosikokemukset eivät ennen tämän kirjan tekemistä ole olleet mitenkään relevantteja asioita ystävyydessämme tai hänen nykyisessä elämässään.
Korvenniemi kertoo huomanneensa, että ihmisillä on paljon ennakkoluuloja psykoosia kohtaan. Hän toteaa myös, että jos joku saa psykoosin, hänen voi olla vaikea löytää sellaista vertaistukea, joka kannustaisi yrittämään ja saisi näkemään psykoosin vain yhtenä elämän tapahtumana, joka voi sattua kenelle tahansa.
- Mielestäni ihmisten pitäisi tietää enemmän psykoosista, koska se voi sattua myös itselle tai läheisen ihmisen kohdalle, hän huomauttaa.
- Tulin sanoneeksi ääneen opettajani Heikki Ellilän kuullen, että oikeastaan pitäisi tehdä vertaistukikirja psykoosikokemuksista, jossa hyvin selvinneet ihmiset kertoisivat kokemuksistaan, hän kertoo.
- Opettajani innostui ideasta ja kun itse olen käsitellyt elämässäni aika paljon tekstejä, uskoin pystyväni kirjan toimittamiseen ja tuntui myös hauskalta tehdä vähän erilainen opinnäytetyö, hän jatkaa.
Kommunikointia psykoosin hoitoon
Ennen kirjaa Korvenniemi ei tiennyt paljoakaan psykoosista tai suomalaisesta psykoosinhoidosta. Nyt kun hän on aiheen tiimoilta keskustellut ihmisten kanssa ja lukenut psykoosista,hän on huomannut, että psykoosinhoito on muuttumassa ja keskustelua käydään paljon. Kirjoja ja projekteja tarvitaan, että psykoosin kokijat itse voisivat vaikuttaa hoitoon mahdollisimman paljon.
- Projekti on opettanut minulle ainakin sen, että hoitajien pitäisi ymmärtää tosi hyvin, mitä psykoosia kokeva ihminen itse asiassa käy lävitse, voidakseen tukea heitä oikein, hän toteaa.
- Jos esimerkiksi valmistuttuani menisin töihin vaikkapa suljetulle osastolle, tietäisin nyt, että psykoosia kokeva ihminen on usein kauhuissaan. Hän tarvitsee paljon sanoittamista sille, mitä ympärillä tapahtuu, kertoo Korvenniemi ajatuksistaan.
- Kertoisin kokijalle, että hänellä on psykoosi, että se aiheuttaa pelkoja ja pelottavia ajatuksia, jotka kuitenkin ovat ohimeneviä ja että ne eivät ole hänen syytään. Pitäisin kommunikaatioyhteyttä kaikkein tärkeimpänä hoidollisena tekijänä ja jokaista ajatusta, jonka kokija uskaltaa kertoa hoitajalle, askeleena toipumista kohti ja hoidollisena onnistumisena, hän kuvaa mielikuvaansa psykoosin hoidosta.
Psykoosia kokevalle ihmiselle voi olla pelottavaa vaikkapa sellainen asia, että hän välillä syö toisten kanssa ja välillä yksin ja hänelle pitäisi kertoa, miksi niin tapahtuu. Korvenniemestä on myös tärkeää kertoa, että psykoosi on väliaikaista ja että se menee ohitse ja kaiken aikaa korostaa, ettei tarvitse pelätä. Pitäisi myös kannustaa kokijaa puhumaan, tarjota hänelle kuuntelevat korvat.
Eräs kaikkein tärkeimmistä asioista, mitä hän on hoitajuuteen liittyen oppinut (myös keskustellessaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät esiinny kirjassa) on se, että hoitaja ei voi ulkoisesta käytöksestä välttämättä päätellä, milloin potilas on psykoottinen ja milloin ei.
- Kuulin esimerkiksi tarinan, jossa lääkkeiden aiheuttama huimaus oli tulkittu psykoosinoireeksi ja kokija itse sai tietää tämän vasta paljon myöhemmin, tilattuaan itselleen potilaskertomuksensa. Tällainenkin asia olisi helppo muuttaa kommunikaatiota lisäämällä, Korvenniemi kertoi.
Kirjasta vertaistukea ja kokemusasiantuntijuutta
Kirja on avannut sitä, miten harhoja ei pitäisi pitää täytenä järjettömyytenä – Korvenniemen mukaan yksi kirjoittaja kertoo löytäneensä psykoottisena kirjoittamistaan esseistä elämänsä syvimmät kipupisteet.
- Tuntuukin hienolta, että esimerkiksi Jaakko Seikkula lanseeraa kommunikaatioon ja puhumiseen perustuvaa psykoosinhoitomenetelmää Open dialogueta, hän jatkaa.
- Olen saanut kiinnostavia kommentteja kirjan lukeneilta henkilöiltä. Yksi vanhustenhoidossa toimiva hoitaja kommentoi harhoja pohtien, että esimerkiksi dementikkojen hoidossa näiden harhoja ja varsinkin niiden aiheuttamia tunnetiloja pidetään tärkeinä ja että vaikeaan tunnetilaan tarjotaan aina lohtua tai empatiaa. Samoin vanhustenhoidossa voidaan käyttää esimerkiksi ”painavia peittoja” ruumiinrajojen vahvistamiseksi. Hän ajatteli, että tällaisia ajatuksia voisi ottaa käyttöön myös psykoosinhoidossa, toteaa Korvenniemi.
Hän toivoo, että mahdollisimman moni, varsinkin mielenterveyden pariin suuntaava opiskelija, tekisi tämän aiheen piiristä lopputöitä, ennakkoluulottomasti ja tuoden kokijoiden ääntä ja tarinoita esiin.
Opinnäytetyön ohjaajana oli yliopettaja Heikki Ellilä. Hän totesi, että ammattikorkeakoulu kouluttaa työelämään asiantuntijoita. Tämä kirja puolestaan nostaa esiin kokemusasiantuntijoiden ääneen. Ellilä korostaa, että kirja on suunnattu sekä suurelle yleisölle että ammattilaisille.
- Anu Korvenniemi käytti erinomaisesti omia kirjallisia lahjojaan, hoitotyön asiantuntemusta sekä vuorovaikutustaitojaan hyväkseen toimittaessaan tämän uraauurtavan teoksen, Ellilä innostuu.
- Toivomme sen myös antavan vertaistukea kaikille niille, jotka painivat omien tai läheistensä mielenterveysongelmien kanssa. Toivomme, että kirja kuluu niin ammattilaisten kuin opiskelijoidenkin käsissä. Aiomme ottaa kirjan ehdottomasti käyttöön mielenterveyshoitotyön opetuksessa, hän jatkaa.
Turun AMK:n mielenterveyshoitotyön opetuksessa on lisääntyvästi tehty yhteistyötä kokemusasiantuntijoiden kanssa. He ovat toimineet luennoitsijoina kertoen omista kokemuksistaan opiskelijoille. Kokemusasiantuntijat ovat olleet mukana myös uuden opetussuunnitelman laatimisessa.