Nukketeatteriopiskelijalle Heideken on kuin tanssia
Lavalla on neljä näyttelijää. Jenni ei näe heitä kunnolla, sillä hänellä on kasvoillaan suuri naamio, joka peittää silmät lähes kokonaan. Hän ei näe jalkojaan, eikä muita näyttelijöitä. He eivät näe, kun Jenni eräässä näytöksessä putoaa lavalta.
Teksti: Hannele Yli-Viitala Kuva: Ville-Matias Roisko.
Putoamisen jälkeen Jenni Helenius nousee takaisin lavalle ja toivoo, etteivät katsojat kiinnitä siihen sen enempää huomiota. Jenni on Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta valmistuva teatteri-ilmaisun ohjaaja. Hän on suuntautunut nukketeatteriin ja näyttelee nyt TEHDAS Teatterin Heidekenissä, joka on vetänyt salin täyteen.
– Alun perin hain draamapuolelle. Kun haun viimeisessä vaiheessa kysyttiin, kiinnostaisiko jotain myös nukketeatteri, päädyin tälle puolelle.
– Olen parempi tavallisen teatterin puolella, mutta toisaalta tämä on avartanut teatterinäkemystäni. On muunlaisiakin näytelmiä kuin ne, mitä olemme kaupunginteatterissa tottuneet näkemään.
Valmistuvaa teatterin ammattilaista alan huonot työnäkymät eivät pelota. Hän on saanut arvokasta kokemusta turkulaisen TEHDAS Teatterin riveistä. Hän pohti opinnäytetyössään naamioteatterin erityisyyttä. Jenni näyttelee Heidekenissä yhtä kätilöistä.
Naamioteatterissa täytyy luottaa muihin näyttelijöihin
Kun näyttelijät eivät juurikaan näe yleisöä, lavaa tai muita näyttelijöitä, heidän pitää luottaa, että kukin tekee oman osuutensa. Lukuisat harjoittelukerrat ovat luoneet näyttelijöille omat liikeradat. Naamioteatteri on kuin tanssia.
– Esitys on läpisävelletty, eli siinä on musiikkia alusta loppuun. Näytteleminen on lähes tanssikoreografiaa, kun pitää muistaa millä tahdilla tehdään mitäkin.
Heidekenissä näyttelijät eivät puhu mitään. Tunteita ilmaistaan kehonkielellä. Jennin pitää muistaa, mitä hahmo naamion takana missäkin kohtaa tuntee.
– Harjoittelimme ensin dialogilla. Normaalissa elämässäkin ihminen ilmaisee tunteitaan kehonkielellä, vaikka ei sitä huomioisikaan. Kun harjoituksessa puheen jättää pois, eleet tulevat kropasta samoin kuin vielä puhuisi.
Kukaan Heidekenin neljästä näyttelijästä ei ollut näytellyt naamioteatterissa ennen. Harjoittelu vei paljon aikaa ja näyttelijöiden yhteishenki on vielä vahvempi kuin tavallisessa esityksessä. Ryhmä on tiivis ja jokaisen pitää luottaa siihen, että muut tekevät työnsä.
– Naamioesityksiä tekeviä teattereita on Suomessa vähän. Nyt osaan tekniikan, joten toivon, että pääsen tekemään tätä myöhemminkin, Jenni miettii.
Pieni teatteri voi ottaa taiteellisia riskejä
TEHDAS Teatterin Heideken-näytelmä on osoittautunut menestykseksi. Vanha synnytyssairaala on turkulaisille tärkeä, symbolinen aihe, joten se vetoaa yleisöön laajasti.
– Voimme käsitellä teemaa, joka kiinnostaa tiettyä ihmisryhmää. Emme kuitenkaan mieti aiheita kohderyhmä etunenässä, vaan teemme taiteellisesti kiinnostavia teoksia, teatterinjohtaja Timo Väntsi tarkentaa.
Taideakatemia on TEHDAS Teatterin tärkeä tukipilari, sillä teatterin perustivat Taideakatemiasta valmistuneet ammattilaiset. Teatterissa näyttelee turkulaisen taideopetuksen saaneiden lisäksi Teatterikorkeakoulusta ja muista ammattikorkeakouluista valmistuneita.
Nukketeatteri kulminoitui yhdeksi vetonaulaksi vuonna 2008. Turun taidetarjonta oli monipuolistunut, joten TEHDAS Teatteri halusi kilpailla erikoistumalla.
– Nukketeatterin koulutusohjelman loppuminen Turussa on sääli. Se ei vaikuta meidän työhömme välittömästi, sillä uusia ammattilaisia tulee vielä neljän vuoden ajan. He ovat nuoria ja tekevät töitä vuosia.
– Ehkä 15 vuoden kuluttua näemme vaikutukset. Toivon, että nukketeatterin tekijöitä tullaan kouluttamaan Suomessa vielä tulevaisuudessa, Väntsi toteaa.