I Ad Pedes / Jaloille
1. Sonata
2. Ecce super montes pedes evangelizantis et annunciatis pacem.
Katso, vuorilta lähestyvät ilosanoman tuojan askelet! Hän kuuluttaa: rauha on tullut. (Nah. 1:15) Naahumin kirja
3. Salve mundi salutare, salve, salve, Jesu care! Cruci tuae me aptare, vellem vere, tu scis quare, da mihi tui copiam.
Tervehdin Sinua maailman pelastaja. Tervehdin sinua, rakas Jeesus, Sitoudun ristiisi suurella halulla, Sinä tiedät, miksi. Anna minulle rikkauttasi!
4. Clavos pedum, plagas duras, et tam graves impressuras circumplector
cum affectu, tuo pavens in aspectu, tuorum memor vulnerum.
Naulat jaloissa, julmat haavat, niin syvään viilletyt Hyväilen niitä hellästi
väristen katseesi alla, kun ajattelen haavojasi.
5. Dulcis Jesu, pie deus, ad te clamo, licet reus, praebe mihi tebenignum,
ne repellas me indignum de tuis sanctis pedibus.
Suloinen Jeesus, armollinen Jumala, huudan sinua, vaikka olen syntinen.
Ole minulle armollinen. Älä karkoita minua arvotonta pyhien jalkojesi ääreltä.
6. Ecce super montes... (sama kuin 2.)

II Ad Genua / Polville
1. Sonata
2. Ad ubera portabimini et super genua blandientur vobis.
Sen imeväisiä kannetaan sylissä ja keinutellaan polvien päällä. (Jes. 66:12)
3. Salve Jesu, rex sanctorum, spes votiva peccatorum, cruces ligno
tanquam reus, pendens homo verus deus, caducisnutans genibus.
Tervehdin Sinua, Jeesus, pyhä kuningas, jolta syntiset rukoilevat toivoa. Kuin syntinen nyt roikkuu ristillä todellinen Jumala vapisevin polvin.
4. Quid sum tibi responsurus, actu vilis cordedurus? Quid rependam amatori, qui elegit pro me mori, ne dupla morte morerer.
Mitä voin vastata, minä kurja sielu, paatunut sydän? Miten voin korvata hänelle rakastavalle, joka kuolee minun vuokseni, etten kokisi kaksinkertaista kuolemaa.
5. Ut te queram mente pura, sit haec mea prima cura, non est labor et gravabor, sed sanabor et mundabor, cum te complexus fuero.
Minun tulee etsiä Sinua puhtain sydämin. Sen tulee olla minun suurin huoleni. Sitten ei ole enää työtä eikä tuskaa, vaan parannun ja puhdistun, kun suljen Sinut syliini.

III Ad Manus / Käsille
1. Sonata
2. Quid sunt plagae iste in medio manuum tuarum?
Mistä he ovat nyt saaneet haavat rintaansa? (Sak. 13:6)
3. Salve Jesu, pastor bone, fatigatus in agone, qui per lignum es distractus et
ad lignum es compactus, expansis sanctis manibus.
Tervehdin Sinua, Jeesus, hyvä paimen, tuskien uuvuttama, puun murtama, puuhun sidottu, pyhät kädet levitettyinä.
4. Manus sanctae, vos amplector, et gemendo condelector, grates ago plagistantis, clavis duris guttis sanctis, dans lacrymas cum oculis.
Pyhät kädet, suutelen teitä, molempia samalla hyväillen. Annan kiitokseni näille monille haavoille, julmille nauloille, pyhälle kaulalle, sekä itkeville silmille.

5. In cruore tuo lotum me commendo tibi totum, tuae sanctae manus istae me defendant, Jesu Christe, extremis in periculis.
Sinun verelläsi pestynä annan itseni Sinulle kokonaan, jotta sinun pyhät kätesi voisivat suojella minua, Jeesus Kristus, suurimmissa vaaroissa.

IV Ad Latus / Kyljille
1. Sonata
2. Surge, amiga mea, speciosa mea, et veni, columba mea in foraminibus petrae, in caverna maceriae.
Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!
Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä. (Laulujen laulu 2: 13-14)
3. Salve latus salvatoris, in quo latet mel dulcoris, in quo patet visamoris,
ex quo scatet fons cruoris, qui corda lavat sordida.
Tervehdin Sinua, Vapahtajan kylki, suloisella hunajalla täytetty, täynnä
rakkauden voimaa. Siitä pulppuaa verinen lähde, joka pesee tahraisen sydämen.
4. Ecce tibi appropinquo, parce, Jesu, si delinquo, verecunda quidem fronte,
ad te tamen veni sponte scrutari tua vulnera.
Katso, minä tulen luoksesi. Pelasta minut, Jeesus, jos lankean. Häpeä otsallani tulen silti avoimin mielin tutkimaan haavojasi.
5. Hora mortismeus flatus intret Jesu, tuum latus, hinc expirans in te vadat,
ne hunc leo trux invadat, sed apud te permaneat.
Kuoleman hetkellä tulkoon henkeni Sinun Kylkeesi, niin että kun kuolen,
pysyn Sinussa, ettei raivoisa leijona voi minua viedä, vaan pysyn luonasi.
6. Surge, amica mea.../Nouse, kalleimpani... (sama kuin 2.)

V Ad Pectus / Rinnalle
1. Sonata
2. Sicut modo geniti infantes rationabiles et sine dolo concupiscite, ut in eo crescatis in salutem, si tamen gustatis, quoniam dulcis est Dominus.
Niinkuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te "maistaneet herran hyvyyttä". (1. Piet. 2:2-3)
3. Salve salus mea, deus. Jesu dulcis amor meus, salve, pectus reverendum, cum tremore contingendum, amorisdomicilium.
Tervehdin Sinua, pelastajani, Jumalani, suloinen Jeesus, rakkaimpani, Tervehdin Sinua, kunnioitettu rinta, jota tulee koskettaa vavisten, rakkauden asuinsija.
4. Pectus mihi confer mundum, ardens, pium, gemebumdum, voluntatem abnegatam, tibi semper conformatam, juncta virtutumcopia.
Anna minulle puhdas rinta, palava, hurskas, huokaileva, pyyteetön tahto, aina uskollinen Sinulle, kaikkien ylitsevuotavaisin hyve.
5. Ave, verum templum dei, precor miserere mei, tu totus arca boni, fac
electis me apponi, vas dives, deus omnium.
Tervehdys, Jumalan tosi temppeli. Pyydän sinulta armahdusta, Sinä kaiken
hyvän arkku. Tee minusta yksi valituista, rikkaista, kaikkien Jumala.

VI Ad Cor / Sydämelle
1. Sonata
2. Vulnerasti cor meum, soror mea, sponsa.
Rakkaani, kihlattuni, olet vienyt sydämeni! (Laulujen laulu 4:9)
3. Summi regis cor, aveto, te saluto corde laeto, te complecti me delectat
et hoc meum cor affectat, ut ad te loquar, animes.
Korkeimman kuninkaan sydän, tervehdin Sinua iloisin sydämin.
Suutelen Sinua riemuiten, liikuttunein sydämin, kosketa minua, jotta puhuisin Sinulle.
4. Per medullam cordis mei, peccatoris atque rei, tuus amor transferatur quo cor tuum rapiatur languens amoris vulnere.
Sydämeeni, syntiseen ja syylliseen, tulee Sinun rakkautesi, ja Sinun raastettu sydämesi uupuu rakkauden haavoihin.
5. Viva cordis voce clamo, dulce cor, te namque amo, ad cor meum inclinare, ut se possit applicare devoto tibi pectore.
Huudan elävän sydämeni äänellä, suloinen sydän jota rakastan; kumarru sydämeni puoleen, jotta se saisi levätä Sinun armoitetulla rinnallasi.

VII Ad faciem / Kasvoille
1. Sonata
2. Illustra faciem tuam super servum tuum; salvum me fac in misericordia tua.
Katso jälleen palvelijasi puoleen, sinä armollinen Jumala, auta minua. (Ps. 31:17)
3. Salve, caput cruentatum, totum spinis coronatum, conquassatum, vulneratum, arundine verberatum, facie sputis illita.
Tervehdin Sinua, pää verellä tahrattu, ohdakkein kruunattu, ruhjottu, haavoitettu, köydellä ruoskittu, kasvot syljellä liattu.
4. Dum me mori est necesse, noli mihi tunc deesse, in tremenda mortishora veni, Jesu, absque mora, tuere me et libera
Kun minun täytyy kuolla, älä hylkää minua silloin. Pelottavana kuoleman hetkenä tule Jeesus, älä viivy. Suojele minua ja vapauta minut.
5. Cum me jubes emigrare, Jesu care tunc appare, o amator amplectende,
temet ipsum tunc ostende in cruce salutifera.
Kun Sinä uskot minut kuoleman haltuun, rakas Jeesus, ilmesty silloin.
Sinä, joka rakastat minua, jota haluan syleillä, näyttäydy silloin ristillä, joka tuo pelastuksen.
6. Amen.

Dietrich (Dieterich/Diderik) Buxtehude (1637(?)-1707) oli saksalainen urkuri ja säveltäjä, joka tosin oli syntynyt Tanskassa joko Holsteinin Oldesloessa tai Tanskalle kuuluneessa Helsingborgissa. Buxtehude seurasi isänsä jälkiä toimien urkurina sekä Helsinborgissa että Helsingörissä.

Dietrich Buxtehude sävelsi paljon urkumusiikkia ja kantaatteja, mutta suurin osa sävellyksistä on kadonnut. Buxtehude tuli omana aikanaan kuuluisaksi työskennellessään Lyybekin Pyhän Marian kirkon urkurina. Hänen urkumusiikkiaan pidetään nykyään pohjoissaksalaisen barokin huipentumana. Nuori Johann Sebastian Bach patikoi v. 1705 lähes 300 kilometria kuullakseen Buxtehuden urkujensoittoa ja myös Händel matkusti kuulemaan maineikasta muusikkoa.
Buxtehude sävelsi ja johti myös soitin- ja lauluyhtyemusiikkia. Hän tuli kuuluisaksi Abendmusiken-konserteistaan, joita järjestettiin vuosittain viitenä peräkkaisenä joulua edeltävänä sunnuntaina.

Buxtehuden tuotannosta on säilynyt yli 120 hengellistä vokaalimusiikkiteosta, yli 50 urkukoraalisovitusta ja yli 3o muuta urkuteosta.
Buxtehude oli taitava improvisoija, kuten tuohon aikaan urkureilta edellytettiin. Hän oli myös kysytty opettaja ja tämän ansiosta on merkitty muistiin teoksia alun perin pedagogisia tarpeita varten.

Käsitys Dietrich Buxtehudesta alkoi muuttua 1800-luvun loppupuolella, jolloin hänen urkuteoksiaan alettiin julkaista ja myöhemmin, kun Düben-vokaaliteoksien kokoelma löydettiin. Kantaatit ja triosonaatit alkoivat myös vähitellen tulla laajemmin tunnetuiksi. Viimeistään 2000-luvulla varsinkin Buxtehuden laulumusiikki on ollut suuren kiinnostuksen ja uudelleenarvioinnin kohteena, ja kaiken kaikkiaan hän säveltäjänä on vakiinnuttanut arvostetun aseman.