Sivu päivitetty 5.12.2018

14 vuotta sitten Taideakatemiasta valmistunut elokuvaohjaaja Selma Vilhunen vastaanotti Suomi-palkinnon

Merkittävä taiteellinen ura on edellytys Suomi-palkinnolle. Se myönnettiin muun muassa vaatesuunnittelija Paola Suhoselle ja muusikko Remu Aaltoselle. Lisäksi joukossa on Taideakatemian alumni, elokuvaohjaaja Selma Vilhunen.

Teksti: Anniina Virtanen
Kuva: Sami Kuokkanen

Selma Vilhunen tiesi jo opiskeluvuosinaan 1998–2004, että haluaa suuntautua ohjaajaksi ja käsikirjoittajaksi fiktio- ja dokumenttielokuviin. Sillä tiellä Vilhunen on tehnyt monia merkittäviä produktioita.

Vilhunen on muun muassa ohjannut Pitääkö mun kaikki hoitaa, joka oli Oscar-ehdokkaana vuonna 2014. Tyttö nimeltä Varpu kuuluu Vilhusen ohjaamaan viime vuosien merkittävimpiin kotimaisiin elokuviin. Nämä meriitit lueteltiin myös palkintoperusteissa.

Suomi-palkinto tuli Vilhuselle aivan yllätyksenä, eikä hän osannut odottaa sitä. Päällimmäiset tuntemukset iloiset.

– Olen aika otettu ja on vähän liikuttunutkin olo. Tuntuu merkittävältä, kun valtion tasolta annetaan tällainen tunnustus. Se on hienoa jo naisohjaajienkin puolesta. Mielestäni palkinto kuuluu myös niille, joiden kanssa olen tehnyt töitä, Vilhunen toteaa.

Opiskeluvuosista jäi käteen paljon oppeja ja ystäviä

Vilhunen muistelee opiskeluaikojaan Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa lämmöllä. Neljä ensimmäistä vuotta hän opiskeli Turussa elokuvalinjan päivittäisissä opinnoissa, ja kaksi viimeistä Helsingissä samalla töitä tehden.

– Tuntuu, että elettiin silloin Taideakatemian kulta-aikaa. Silloin oli ehkä enemmän resursseja esimerkiksi vieraileviin opettajiin, Vilhunen muistelee.

Nimenomaan vakituiset ja vierailevat opettajat saavat Vilhuselta kiitosta. Oma vuosikurssi toimi hyvin yhteen, ja sieltä Vilhunen sai ystäviä, jotka ovat edelleen hänelle läheisiä. Joidenkin opiskeluaikaisten ystävien kanssa Vilhunen on tehnyt yhteistyötä elokuvakentällä.

Ohjaajan tavoitteet olleet korkealla

Vilhusen on vaikea nostaa mitään tiettyä kohokohtaa uransa aikana. Jokainen työ on ollut hänelle tärkeä, ja ne ovat vieneet häntä eteenpäin kohti seuraavaa työtä. Oman tuotantoyhtiön, Tuffifilmsin perustaminen muiden tiimiläisten kanssa on yksi Vilhusen uran kohokohtia.

– Olin 15 vuotta sitten toisena käsikirjoittajana ja apulaisohjaajana Koti-ikävä -elokuvassa jo ennen valmistumistani. Se oli ikään kuin toinen elokuvakoulu. Sain olla ohjaajaa lähellä koko prosessin ajan ja opin todella valtavasti, Vilhunen muistelee.

Hänelle on tärkeää, että hän onnistuu ilmaisemaan elokuvalla jotain, jolla on merkitystä. On tärkeää tavoittaa katsojissa se, mitä elokuvalla on haluttu sanoa. Hänen tavoitteensa ovat aina olleet korkealla.

– Miksei olisi? Miksei tavoittelisi sitä parasta mahdollista? Vilhunen kysyy.