Pianosirkuksen tarina syntyi musiikin herättämästä tajunnanvirrasta

Teksti: Milla Granlund, kuva: Elias Goller

Sepänkadulla käy maanantai-iltapäivänä kova kuhina. Torstaina ensi-iltansa saavan Pianosirkuksen läpimeno on juuri päättynyt. Kyseessä on teatteri-ilmaisun ohjaajaksi keväällä valmistuvan Jeannette ”Nettan” Rönkön taiteellinen opinnäytetyö.

Pianosirkus yhdistää musiikin, sirkuksen ja teatterin. Idean takana on Vakka-Suomen musiikkiopisto, josta ehdotettiin yhteistyötä Turun AMK:n Taideakatemian kanssa. Sirkuskoulutuksesta vastaava lehtori Minna Karesluoto pyysi loppukeväästä 2019 Rönkköä Pianosirkuksen ohjaajaksi.

– ­Olin tulossa tänne Sepänkadulle katsomaan Torakkailtaa. Minna Karesluoto sanoi, että olen etsinyt sua koko päivän ja miettinyt, että voinko soittaa opiskelijalle perjantai-iltana. Minna nappasi mut työhuoneeseen ja kertoi, että nyt olisi pianosirkusta luvassa ja haluttaisiin teatterillinen ohjaaja siihen, Rönkkö kertoo.

Pianosirkuksen tarina syntyi Vakka-Suomen musiikkiopiston lehtori Hanna Elomaan toimittaman kappalelistan pohjalta.

– Kesän ajan kuuntelin niitä kappaleita ja sen mukaan muodostin dramaturgiaa, Rönkkö kertoo.

Hän kirjasi ylös musiikin synnyttämää tajunnanvirtaa ja muodosti sen pohjalta tarinan. Esitys kertoo luonnon ruumiillistuman Nymfin ja ihmisen ystävyydestä. Pianosirkus ottaa kantaa ilmastonmuutokseen sitä kuitenkaan alleviivaamatta. Sirkusnumerot ja tarina syntyivät lomittain.

– Mulla oli post-it-lappuja, joihin olin kirjoittanut kaikki kappaleet ja sirkusnumerot, joita oli tulossa sekä omia ajatuksia tarinasta. Niitä siirtelin edes takaisin isolla paperilla ja laitoin dramaturgiaa paikoilleen, Rönkkö kuvailee.

Rönkön lisäksi esitystä ovat ohjaamassa Saila Jantunen, Ira Oinonen, Jere Virta ja Hermanni Ahomies, jotka vastaavat sirkusnumeroista. Pianistien työstä vastaa Hanna Elomaa. Rönkölle työskentely useamman ohjaajan produktiossa on luontevaa ja inspiroivaa. Yhteistyön hän kertoo sujuneen hyvin.

– Ei ole ollut mitään kukkotappeluita vaan alusta asti on ollut selkeät roolit ja mitkä ovat kenenkin tontit. Itse vastaan kokonaisuudesta, dramaturgiasta ja eläytymisen tasoista. Sirkusohjaajilla taas oli tietyt numerot, jotka he halusivat ohjata tai he olivat kuulleet jonkun musiikin, jonka halusivat itselleen.

Tuotannon osalta lankoja pitää käsissään mainonnan suunnittelua opiskeleva Aino Hukari. Taideakatemiasta mukana on yhteensä vajaa 20 ihmistä, joista 11 on sirkusopiskelijoita.

Rönkkö ja Hukari ovat samaa mieltä siitä, että eri alojen välillä tehtävä yhteistyö kannattaa.

– Osaa ottaa erilaisia asioita huomioon. Esimerkiksi ilman Ainon mainonnan suunnittelun puolelta tulevaa osaamista olisin aivan pulassa. Saisin käyttää kahdeksan kertaa enemmän aikaan niihin asioihin, jotka Aino hoitaa hetkessä, Rönkkö kiittelee Hukaria.

– Jokainen saa keskittyä siihen omaan osaamiseensa, Hukari jatkaa.

– Esimerkiksi Nettanin ei tarvitse tehdä sellaisia asioita, joita hänen ei ole tarkoituskaan välttämättä osata.

Hukarin vastuulla oli miettiä, että millainen mainonta toimii ja missä sitä kannattaa tehdä. Työtehtävät eivät kuitenkaan liity vain siihen. Hän on esimerkiksi hankkinut sponsoreita ja esityksessä tarvittavia tavaroita.

– Meillä jäi haaveeksi pianotuolit, joista olisi muodostunut yksi kohtaus. Koska ei ole oikein budjettia, yritetään saada kaikki sponsorisuhteilla, Hukari kertoo.

Vaikka tuolit jäivät haaveeksi, onnistuttiin esitykseen saamaan flyygeli, jonka päällä nähdään yksi sirkusnumero. Flyygeli saatiin Sorin Sirkuksesta.

– Tampereelta kävin sen kaverin kanssa koulun pakulla hakemassa, Rönkkö nauraa.

Hukaria on työllistänyt alkuvuodesta etenkin Pianosirkuksen päivänäytökset, joihin on kutsuttu päiväkoti- ja kouluryhmiä sekä hoivakotien asukkaita.

– Olen sähköpostin ääressä vähintään kymmenen tuntia päivässä, Hukari kertoo.

– Alkuun oli aika pelottavaa järjestää näitä päivänäytöksiä, kun tuntui että ihmiset eivät olleet heti tulossa tai viestit eivät menneet perille. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin positiivinen, Hukari huokaisee.

Pianosirkuksen katsomossa on 200 paikkaa ja molempiin päivänäytöksiin on saapumassa noin 300 katsojaa. Finnlamex-hallissa on kuitenkin mahdollista järjestää jopa 1000 ihmisen tilaisuuksia.

– Tästä sysäsin huolen musiikkiopiston rehtorille Jussille. Kysyin häneltä, että voimmeko ottaa enemmän porukkaa ja hän sanoi, että kyllä jotain keksitään. Pienet koululaiset voivat esimerkiksi istua patjoilla, Hukari naurahtaa.

Sirkustaiteen lisäksi lavalla nähdään viisi flyygeliä ja 25 soittajaa. Rönkkö olisi halunnut asettaa flyygelit isoon kaareen. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä soittajien on kuultava toisensa.

– Sen sijaan meille tulee takalavalle flyygeleiden minikaari, joka toimii näyttämön kruununa, Rönkkö kuvailee.

Valosuunnittelussa taas on otettava huomioon etenkin pienimmät muusikot, joista nuorin on kuusivuotias.

– Osa soittajista on niin nuoria, etteivät osaa kappaleita ulkoa vaan tarvitsevat nuotteja. Valot täytyy laittaa niin, ettei valkoinen paperi häikäise, Rönkkö toteaa.

– Tällaisia kaikkia pieniä asioita, joita ei teatteriohjaajana ole joutunut ottamaan huomioon, Rönkkö summaa.

Esitykset Laitilan Finnlamex hallissa torstaina 23.1. ja perjantaina 24.1. kello 18.00. Esityksen kesto on 1h 30 min sisältäen väliajan. Liput ovat myynnissä osoitteessa lippu.fi