Taideakatemian uusi lehtori Elli Vuorinen on animaation moniosaaja

Teksti: Noora Muurimäki  Kuva: Elli Vuorinen

Elli Vuorinen tarttui tovi sitten uuteen haasteeseen, kun hän aloitti Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian animaation lehtorina. Ennen lehtorin pestiään Vuorinen opiskeli itsekin Taideakatemiassa, ensin Digital arts -linjalla, jossa osallistui kurssille animaation dramaturgiasta ja käsikirjoittamisesta.

– Se oli jotenkin niin päräyttävä viikon kurssi, että heti sen jälkeen otin selvää, milloin on seuraava haku animaatiolinjalle. Kurssi avasi todella paljon animaation mahdollisuuksia, myös tarinankerronnallisesti, muistelee Vuorinen. 

Into animaation tekemiselle on säilynyt väkevän alkuinnostuksen jälkeen erityisesti siksi, että Vuorinen kokee animaation todella monipuolisena taidemuotona. Siinä voi tehdä hyvin erilaisia projekteja, niin kaupallisia kuin taiteellisiakin, ja luoda maailmoja, joissa ei ole rajoja. Eivätkä mitkään meille tutut lainalaisuudet, kuten painovoima, välttämättä päde. 

– Vapaus luoda kaikki ihan alusta on mahtavaa. Monesti sanotaan, että animaattoreilla on jumalkompleksi, halutaan herättää eloon elottomia asioita. Tämä on todella herkullista luovalle ihmiselle, Vuorinen pohtii. 

Animaation tekeminen vaatii innon lisäksi myös omistautumista ja pitkäjänteisyyttä. Vuorinen kertoo, että muutaman minuutin pituisen animaatioelokuvan tekemiseen vierähtää helposti useita kuukausia, kun mukaan lasketaan esituotantoprosessi. Jotta projektin saa valmiiksi, intohimon liekin ei saa antaa sammua. Pidempien elokuvien tai animaatiosarjojen tekeminen taas vaatii jopa vuosien työpanoksen. 

– Siinä ajassa, missä muilla luovilla aloilla työskentelevät voivat saada aikaan jopa kymmeniä teoksia, animaatiossa tuotantolistaa tulee vähemmän. Tekniikasta ja tyylistä riippuen lyhyen animaatioelokuvan ammattimaiseen tekoon menee noin yhdeksän kuukautta – sama aika kuin ihmisen luomiseen, Vuorinen naureskelee. 

Animaatioala on tällä hetkellä kovassa nosteessa, ja Suomessa tarvitaankin jatkuvasti enemmän animaatioalan osaajia erilaisiin, monipuolistuviin työtehtäviin.  Vuorinen kokee, että Turun ammattikorkeakoulussa osataan arvostaa animaation opetusta. Turun Taideakatemian animaatiolinja onkin valittu kahdesti maailman parhaaksi ja alan tärkeys ymmärretään sekä Turussa että myös yleisesti Suomessa. Animaation opetusta onkin viime vuosina lisätty. 

Vuorinen kokee, että myös hänen itsensä saama animaatio-opetus on valmistanut häntä hyvin tulevaan, sekä taiteilijana, että nyt myös animaation opettajana. Vuorisen opiskeluaikana koulutus oli todella kattavaa ja monipuolista. 

– Priit Pärn, joka oli silloin opettajana, teki lähtemättömän jäljen omaan työskentelyyni ja toivon, että voin jakaa Pärniltä saamiani oppeja seuraaville vuosikursseille, Vuorinen kertoo. 

Oppien jakaminen toimii myös toiseen suuntaan. Vuorinen kokee, että hän saa opiskelijoiden kanssa käydyistä keskusteluista uusia ulottuvuuksia omaan ajatteluun. On avartavaa kuulla, miten nuoret kokevat animaation, millaisista animaatioista he pitävät ja mitä he ajattelevat animaatioista, joista Vuorinen itse pitää. 

– Keskustelut opiskelijoiden kanssa ovat innostavia ja synnyttävät todella kiinnostavia näkökulmia omaan työskentelyyn, Vuorinen summaa. 

Vuorista inspiroi animaation tekemiseen hyvinkin yleismaailmalliset ja tutut asiat. Ympäröivä maailma, arkielämä, lähimmäiset ja ihmiset ylipäätään innoittavat häntä. Se, miten Vuorinen havainnoi maailmaa hänen ympärillään, innostaa häntä eniten ja käynnistää hänen tulevien projektiensa kehittämisen. 

Korona-aika on muuttanut arkeamme paljon, minkä Vuorinenkin on huomannut. Kun ihmiskontaktit ovat vähentyneet rajoitusten vuoksi, inspiraatioiden saaminen on hidastunut. 

– Minulla on tällä hetkellä tuotanto käynnissä, joten yritänkin välttää uusien ideoiden tuomista pääkoppaan, hymähtää Vuorinen.

Ideoitaan Vuorinen toteuttaa monipuolisesti. Hän käyttää piirros- ja nukkeanimaatiota, mutta on tehnyt myös hiekka-animaatiota ja muutenkin kokeillut erilaisia tekniikoita. Yhteen tekniikkaan Vuorinen ei halua juuttua, vaan kokee monipuolisten tekniikoiden käytön yhtenä animaation parhaista puolista. 

Piirrosanimaation tekeminen eroaa paljon nukkeanimaation tekemisestä. Piirrosanimaatio on todella monotoninen prosessi, jossa istutaan paljon piirtonäytön edessä. Nukkeanimaatio taas sisältää paljon erilaisia vaiheita, kuten rakennusvaihe ja animointivaihe. 

– Kun olen tehnyt yhden projektin yhdellä tekniikalla, haluan tehdä seuraavaksi jotain aivan erilaista, korostaa Vuorinen animaation monia mahdollisuuksia. 

Vuorinen puolisoineen on muuttanut maaseudulle Piikkiöön, parinkymmenen kilometrin päähän Turusta. Piikkiön maatilamiljööseen mahtuu Vuorisen työhuoneen lisäksi hänen puolisonsa äänistudio, Böhle Studios, joka sijaitsee navetassa. Vuorinen on ratkaisusta mielissään, sillä nyt työhuoneelle siirtymiseen ei kulu turhaa aikaa. 

Vapaa-aika meneekin lähinnä maatilaan liittyvien projektien parissa, sillä piha- ja remonttihommia riittää. Muutama istutuspenkki on jo löytänyt paikkansa pihapiiristä. Lemmikkieläimiä maatilalla ei vielä ole, mutta tulevaisuudessa tilanne saattaa olla toinen.

– Eläkeläissuunnitelmani on, että haluan Piikkiön tilalle alpakoita ja pidän täällä alpakkaterapiaa, Vuorinen kertoo pilke silmäkulmassa. 

Kiinnostaako animaation opiskelu? Lue lisää Turun AMK:n animaatiokoulutuksesta .