Yritysvastuulaki vie tekstiiliteollisuutta kohti kestävämpää tulevaisuutta

Teksti: Veera Laaksonen

Tekstiiliteollisuutta varjostaa luonnonvarojen liikakulutus, kiertotalouden puutteellisuus sekä ilmastonmuutosta edistävät päästömäärät. Näiden tekijöiden lisäksi tekstiiliteollisuuteen liittyy paljon myös ihmisoikeuksien rikkomista, kuten liian alhaisia palkkoja, vaarallisia työskentelyolosuhteita sekä se, etteivät työntekijät saa mahdollisuutta raportoida huomaamistaan epäkohdista. 

Ihmisoikeuksiin sekä kiertotalouteen liittyviä epäkohtia oikoakseen YK on määritellyt ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusvelvoitteen, jonka tehtävänä on ennaltaehkäistä ihmisoikeusloukkauksia yritysten arvoketjuissa. 

Euroopan Unionissa Euroopan parlamentti hyväksyi 10. maaliskuuta 2021 yritysvastuulainsäädäntöä koskevan mietinnön. YK:n huolellisuusvelvoitteen pohjalta valmisteilla on yritysvastuulaki, joka kattaisi laajalti eri alojen yrityksiä ja asettaisi niille konkreettisia toimia huolellisuusvelvoitteiden noudattamiseksi.

Yritysvastuulainsäädäntö tulisi koskemaan kaikkia ja sitä voitaisiin soveltaa kaiken kokoisiin yrityksiin. Käytännössä lain tehtävä olisi ennaltaehkäistä ihmisoikeusloukkauksia yritysten arvoketjuissa ja velvoittaa yrityksiä huolehtimaan myös ympäristöstä sekä hyvistä hallintotavoista. 

Lain vaikutus tekstiiliteollisuuteen

Turun ammattikorkeakoulussa tutkitaan yritysvastuulakia ja sen vaikutuksia tekstiiliteollisuuteen. Tutkimus on osa FINIX-hanketta, jota koordinoi Aalto-yliopisto. Hanke on osa Turun AMK:n Global Gateway - Kilpailukykyä ketterästi ja kestävästi -tutkimusryhmän toimintaa.

Projektipäällikkö Kaisa Sorsan mukaan jää nähtäväksi, miten laki tulee vaikuttamaan nimenomaan tekstiiliteollisuuteen. 

– Se riippuu esimerkiksi siitä, miten arvoketju  tullaan laissa määrittelemään ja mikä tulee olemaan yritysvastuulain soveltamisala ja millaiseksi säädetään selonotto- ja tiedonantovelvollisuuden sisältö, Sorsa avaa.

Turun ammattikorkeakoulun rooli osahankkeessa on tutkia, miten tekstiilialalla voidaan siirtyä kohti kestävää kiertotaloutta ja miten siirtymistä tulisi ohjata ennakoivan sääntelyn ja hallinnan keinoin. 

Sorsa kertoo, että ennakoivassa sääntelyssä luodaan yrityksille innovaatiot mahdollistava toimintaympäristö, jossa erilaisten ohjaustoimien keinoin pyritään ennaltaehkäisemään ympäristöriskit ja esimerkiksi ihmisoikeusloukkaukset sekä kotimaassa että globaaleissa arvoketjuissa.

Useat maat ovat jo säätäneet lakeja

Tällä hetkellä osalla valtioita ympäri maailman on käytössään yritysvastuulaiksi kutsuttavaa lainsäädäntöä. Laki vaatii yrityksiä ottamaan huomioon ihmisoikeuksia koskevat riskit tuotantoketjussaan sekä täyttämään huolellisuus- ja raportointivelvollisuutensa. Vaatimuksena on myös luoda valitustenkäsittelymekanismi, jonka avulla helpotetaan työntekijöitä raportoimaan muun muassa kaltoinkohtelusta. 

Ylen MOT selvitti vuonna 2020 , että suuri osa Euroopan kierrätysvaatteista kulkee jatkokäsittelyyn Euroopan ulkopuolelle. Afrikassa monessa maassa jätehuolto on erittäin puutteellinen verrattuna Suomeen. 

Ranskassa on vuodesta 2008 ollut käytössä tekstiilien tuottajavastuujärjestelmä, joka pakottaa Ranskassa toimivat vaate-, kenkä- ja kodintekstiilituottajat ottamaan vastuun tuotteistaan myös käytön jälkeen. 

Tuorein tuotantoketjuja koskeva huolellisuusvelvollisuuslaki  on säädetty Saksassa 3. maaliskuuta 2021.

Sorsan mukaan tekstiilien kiertotalouteen vaikuttavat lainsäädännön ja toimintaympäristön muutokset. EU:n jätedirektiivin mukaan tekstiilijätteiden erilliskeräys on järjestettävä Euroopassa vuoteen 2025 mennessä. 

Sorsa painottaa kuitenkin, että yritykset tarvitsevat lakien lisäksi myös tukea vastuullisten toimintatapojen edistämisessä.

– Yritykset tarvitsevat konkreettista tukea ja neuvontaa siihen, kuinka vaikuttaa heikoimpien aseman kohentamiseen pitkissä valmistusketjuissa. Esimerkiksi kansainväliset vastuullisuusjärjestelmät eivät aina ole sopivin vaihtoehto pk-yrityksille ihmisoikeuksien edistämiseen, sillä niiden kustannukset ovat korkeat ja raportointivelvoitteet raskaita, Sorsa kertoo. 

Kuluttajille enemmän tietoa tuotteiden vastuullisuudesta

Yritysvastuulaki tekstiiliteollisuudessa mahdollistaisi sen, että kuluttajat saisivat paremmin tietoa ostamiensa tuotteiden alkuperästä ja valmistustavasta. Samalla laki edellyttäisi yrityksiä ottamaan vastuullisuuden ja kiertotalouden vahvemmin osaksi yritystoimintaa.

Sorsa uskoo, että lain sivuvaikutuksena nykyisistä räikeimmistä valmistusmaista tavarantoimittajia voi pudota pois, jos tuotantoketjujen eri vaiheissa huomataan vakavia puutteita ja ne korvataan tilaajan vaatimukset täyttävillä valmistajilla. 

– Tällaisilla toimilla voidaan taata paremmin, että kuluttajat saavat vastuullisemmin valmistettuja tuotteita. Arvoketjujen läpinäkyvyys paranee, koska yritysten on selvitettävä pitkienkin toimintaketjujensa toimintatavat, Sorsa kertoo.

Lue myös:
Henna Knuutila kehittää tekstiilikierrätykseen liiketoimintaa pala palalta