Hiilijalanjäljen laskennasta uusi tulevaisuuden ammatti

Teksti: Mari Loikkanen

Kun rakentamisen hiilijalanjälkeä aletaan laskea vuodesta 2025 lähtien, se koskee kaikkea rakentamista. Laskeminen tullaan suorittamaan ympäristöministeriön ohjeella, jota on kehitelty vuodesta 2017 lähtien. Ohjetta ei ole vielä taputeltu valmiiksi, mutta nykyisellään se jo antaa osviittaa siitä, mitä tuleman pitää.

− Samalla tavalla kuin vaatimus energiatehokkuuden laskennasta aikanaan tuli, ensin harjoitellaan vain laskemaan hiilijalanjälkeä. Eli kun rakennuslupahakemus jätetään, alkuun tulee pakolliseksi vain laskenta, kertoo Turun AMK:n rakennustekniikan lehtori Tapio Keiramo.

Näin kerrytetään näkemystä, miten rakentamisen hiilijalanjälki tulisi Suomessa laskea ja lopullista toimintatapaa voidaan vielä viilata. Lopulta kehityksen on tarkoitus johtaa raja-arvoihin, jotka määrittävät, millainen hiilijalanjälki saa olla. Raja-arvojen avulla Suomi pääsee hiilineutraaliustavoitteisiinsa.

Yksinkertaisimmillaan hiilijalanjäljen laskenta tarkoittaa rakentamisen aikaisen hiilijalanjäljen sekä asumisen aikaisen hiilijalanjäljen laskemista. Rakentamisen aikaiseen laskentaan kuuluvat sekä materiaalit, joita rakentamiseen käytetään, että rakennustyöprosessi, jossa huomioidaan esimerkiksi erilaisten laitteiden ja työkoneiden energiankulutus.

Opiskelijoiden kiinnostus kasvanut

Vaikka laskentatavat ja tulevat raja-arvot ovat vielä osin sumun peitossa, Turun AMK:ssa on tehty jo useita uudis- ja korjausrakentamisen sekä elinkaaren aikaisen hiilijalanjäljen laskentaan liittyviä opinnäytetöitä. 

Keiramo on huomannut, että opiskelijoita aihepiiri on selvästi alkanut kiinnostaa. Turun AMK:ssa jo infrarakentamisen ja talonrakentamisen opinnoissa tuodaan esiin hiilijalanjäljen ja tehokkuuden perusasioita. Hiilijalanjäljen laskennasta kiinnostuneet voivat ottaa siitä erillisen opintojakson esimerkiksi CampusOnlinen kautta.

− Kun sanotaan, että ammattikorkeakoulussa annetaan valmiuksia myös sellaisiin tulevaisuuden työtehtäviin, joita ei voida vielä ennakoida, tämä hiilijalanjäljen laskeminen on yksi sellainen uusi toimenkuva. Aika varmasti tämä on yksi tulevaisuuden uusi ammatti.

Keiramo pohtii, kuka tähän tehtävään tulee erikoistumaan. Se voi olla rakennuksen pääsuunnittelija, arkkitehti, rakennusinsinööri, rakenneinsinööri tai vaikkapa LVI-insinööri. 

− Joku kuitenkin tulee olemaan se, joka erikoistuu myös uuteen tehtävänkuvaan, hän korostaa.

Tutkimusta asumisen osuudesta

Turun AMK:n Rakennetun ympäristön tutkimusryhmä on tehnyt 1,5 vuoden ajan tutkimusta asumisen hiilijalanjäljestä Länsi-Suomen Yleishyödyllisen Asuntosäätiön (LSYHAS) rahoittamassa Hiilijalanjäljen vaikutus asumiseen -hankkeessa. Tutkimuksessa lasketaan muutaman kohteen hiilijalanjälki, johon liittyen on valmistumassa kolme uutta opinnäytetyötä kesällä 2021.

Asumisen hiilijalanjälki muodostuu asunnon valmistamisesta, ylläpidosta ja purkamisesta sekä käytön, kuten lämmityksen ja sähkön, aiheuttamista päästöistä. Eniten asumisen hiilijalanjälkeen vaikuttavat energiatehokkuus, uusiutuvien energiamuotojen hyödyntäminen, päärakenteiden hiilijalanjälki sekä tilatehokkuus.

− Rakennuksen energiatehokkuus on tärkein keino vähentää rakennuksen elinkaaren aikaisia päästöjä, Keiramo sanoo.

Tällä hetkellä asukkaiden tai vaikkapa työtiloissa työskentelevien ihmisten määrää ei toistaiseksi oteta rakentamisen hiilijalanjäljen laskennassa huomioon, vaan vertailua tehdään neliöittäin. Turun AMK:n tutkimus ottaa kantaa tähän, sillä asumisen hiilijalan suhteuttaminen asukasmäärään antaa eri tuloksen kuin neliöperusteinen laskenta. 

Asukaskohtaisessa tarkastelussa asumisen tilatehokkuus korostuu. 

Mitä merkitystä Suomen osuudella?

Suomen kotitalouksien hiilijalanjälki oli 60 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuonna 2016. Määrä on 12 prosenttia suurempi kuin vuonna 2000.

Hiilijalanjäljestä keskustellessa tulee usein esiin näkemys, jonka mukaan suomalaisten rooli on niin pieni koko maailman mittakaavassa, ettei sillä oikeastaan ole väliä.

− Tätä näkee ja kuulee keskustelupalstoilla ja seminaareissa, että mitä väliä, kun vaikkapa kiinalaiset kuluttavat paljon enemmän kuin suomalaiset. Onhan se totta, että heitä on paljon enemmän. Mutta lopulta on kyse siitä, kuinka tasa-arvoinen on globaali talous: mikä oikeus suomalaisilla on kuluttaa niin paljon hiiltä kuin me tällä hetkellä kulutamme verrattuna muihin? 

Keskimäärin suomalaisen hiilijalanjälki on 10,3 hiilidioksidiekvivalenttitonnia, kun esimerkiksi suuren asukasluvun omaavassa Intiassa vastaava luku on noin 2,0 tonnia per henkilö. Keiramo huomauttaa, että intialaisten kulutuksen määrä on murto-osa verrattuna suomalaisiin.

− Toki lukuarvo on suuri, kun se kerrotaan asukasluvulla. Mutta kulutuksen määrä on epätasa-arvoinen ja se tässä on olennaista, hän toteaa.

Tutustu vähähiilisen rakentamisen tiekarttaan ympäristöministeriön sivuilla