Hannu Juntunen osallistuu taikuuden Euroopan mestaruuskilpailuihin

Kuvaaja: Koldo Toribio

Juntusen tavoitteena on päästä palkintosijoille. Palkintosijoja saadakseen on saavutettava tietty pistemäärä. Kolmanteen sijaan vaaditaan 60, toiseen 70 ja ensimmäiseen 80 pistettä. Mikäli kukaan ei saavuta vaadittuja pistemääriä, voidaan palkinnot jättää jakamatta.

– Kolmas tai maksimissaan toinen sija omassa sarjassani, manipulaatiotaikuudessa, voisi olla realistinen. Näen kilpailun myös kilpailuna itseäni vastaan, Juntunen kommentoi.

Tällä hetkellä Juntunen harjoittelee kilpailua varten päivittäin. Tahti on kiristynyt kilpailun lähestyessä. Juntusen kilpailunumeron ensimmäinen versio on syntynyt kuutisen vuotta sitten, mutta matkan varrella ja useiden muiden kilpailuiden jälkeen alkuperäisestä esityksestä on enää muutamia peruselementtejä jäljellä.

– Tätä kilpailua varten, olen lisännyt numerooni joitakin uusia, yllättävämpiä osasia nostaakseni numeron uudelle tasolle. Enää ei kannata tehdä suuria muutoksia numeroon, koska aikaa on vähän. Loppuaika ja harjoittelu ennen kilpailua on toistoja ja merkityksettömältäkin vaikuttavien pienien yksityiskohtien tarkastelua ja taikatekniikan hiomista niin sujuvaksi, ettei yleisö olisi vain näkemättä salaisuutta, vaan yleisö ei osaisi edes epäillä tietyn salaisuuden olemassaoloa, Juntunen kertoo.

Taideakatemiasta uusia harjoitusmetodeja ja kollegoiden apua

Juntunen opiskelee Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian sirkuslinjalla, jossa hän on päässyt tutustumaan monipuolisesti eri sirkuslajeihin. Toisesta opiskeluvuodesta alkaen sirkuslinjalla opiskelija valitsee itselleen yhdestä kahteen päälajia, jotka Juntusella ovat taikuus ja jongleeraus. Vaikka kaikkia sirkuslajeja Juntunen ei todennäköisesti tule ammattitasolla tekemään, on hänen mukaansa niiden opiskelusta ollut hyötyä:

– Uskon niiden avanneen minulle uusia näkökulmia. Olen oppinut uutta hyödyllistä ainakin tilan käytöstä näyttämöllä, esityksen rakenteesta ja liikeilmaisusta. Pääasiassa esiintymistä oppii esiintymällä, mutta kouluaikana on tullut vastaan tiettyjä minulle uusia harjoitusmetodeja.

Jokaisessa harjoituksessaan Juntunen kuvaa vähintään yhden videon. Videoiden perusteella hän tarkastelee, mitä voisi tehdä paremmin. Huonoja tai kohtalaisesti sujuvia esityksensä osia, hän saattaa toistaa harjoituksissa useamman kerran. Omille virheilleen voi kuitenkin tulla sokeaksi. Tällöin kollegoiden antama palaute on erittäin arvokasta. Taikuudessa Juntusen opettajana ja mentorina onkin ollut Turun AMK:n Taideakatemiassa mentalisti Pete Poskiparta.

– Poskiparran oma genre on hyvin erilainen kuin minulla, mutta hänellä on visuaalista silmää monenlaiselle taikuudelle. Häneltä olen saanut paljon palautetta tekemisestäni, tapoja analysoida taikuutta ja esiintymistä sekä valmiiksi pohdittuja ja testattuja taikarutiineja oman päägenreni manipulaation ulkopuolelta. Arvostan myös Peten tapaa painottaa perusteiden tärkeyttä. Taikuudessa ja jongleerauksessa on jotain samankaltaista, ja jotkin jonglöörauksen opettaja Antti Nergin opit ovatkin lähes suoraan sovellettavissa taikuuteen. Erona kuitenkin on, että taikurin taidot ovat usein piilossa, eikä varsinaista taitoa aina pyritä näyttämään, Juntunen kertoo.

Kiinnostus taikuuteen heräsi jo lapsena

Juntusen kiinnostui jo lapsena esittävästä taiteesta ja esiintymisestä. Muun muassa Sirkus Finlandian esityksiä on jäänyt elävästi hänen mieleensä. Merkittävin kipinä taikuuden pariin syttyi kuitenkin, kun hän sai 6–7-vuotiaana pienen taikurivälinepakkauksen.

– Innon kasvaessa etsin lisää tietoa kirjastosta. Alakoulussa esiintyi taikuri Tapio Salomaa. Myöhemmin otin häneen yhteyttä, kun samalla paikkakunnalla asuimme. Hän opetti joitakin temppuja ja antoi kontakteja eteenpäin. Olin tuolloin 11–13-vuotias. Samoihin aikoihin tajusin, että tätä haluan tehdä työkseni ja harjoittelusta tuli tavoitteellista, Juntunen sanoo.

Inspiraationsa lähteiksi Juntunen mainitsee taikureiden ja ylipäätään erilaisten esiintyjien katsomisen. Suomalaisista taikureista hän pitää esikuvinaan Jorma Airaksista, Marko Karvoa sekä edesmennyttä Reijo Salmista. Yu Ho Jin, Lukas Lee (Ki Suk Lee), Kim Hyun Soo ja Eun Gyeol Lee ovat Juntusen ulkomailta löytyviä esikuvia. Kaikki neljä edustavat eteläkorealaista taikuuden tyylisuuntaa. Etelä-Koreassa taikuutta opetetaan yliopistotasolla ja korealaiset ovatkin olleet osa eräänlaista klassisen taikuuden renessanssia.

Lähtökohtana kaikessa esittävässä taiteessa Juntuselle on yleisö ja yleisön nautinto. Itse esitystä pystyy kehittämään vain tiettyyn pisteeseen asti ilman yleisöä, sillä ihmisten reaktioiden tarkastelemista tarvitaan, jotta esitys saa loppusilauksensa. Asioiden ajatteleminen katsojan näkökulmasta onkin Juntusen mukaan erittäin tärkeää.

– Manipulaatiotaikuus, johon olen erikoistunut, perustuu pääosin sorminäppäryyteen ja katsojan huomion ohjaamiseen. Esineitä manipuloidaan niin, että syntyy illuusio mahdottomista asioista. Tähän taikuuden genreen sopiikin luomistapana välineillä leikittely ja testailu. Toisinaan minulla on myös tiettyjä osasia ja temppuja, joita haluan sisällyttää esitykseeni ja otankin haasteeksi luoda niiden väliin loogiset siirtymät. Näistä välikkeistä syntyykin joskus vahingossa huippukohtia esitykseen. Usein syntyy myös jotain, joka on juuri siinä kohdassa ja sillä hetkellä käyttökelvotonta, mutta se voi olla myöhemmin hyödyllistä, Juntunen valottaa esiintymisensä taustoja.

Korona-aika vaikuttaa kilpailuun osallistumiseen ja esiintymiseen yleensäkin

Korona-aika vaikuttaa Juntusen taikuuden Euroopan mestaruuskilpailuihin osallistumiseen. Euroopan unionin ja Schengen-alueen kansalaisena hän on tottunut matkustamisen helppouteen. Korona on kuitenkin tehnyt matkustamisesta mutkikkaampaa. Espanjaan kilpailuun matkustaessaan hän joutuu ennen matkaa koronatestiin ja lisäksi täyttämään terveystietolomakkeita paikallisille viranomaisille. Koronatestin on oltava otettu alle 72 tuntia ennen maahan saapumista. Takaisin Suomeen tullessa Juntunen jää karanteeniin, joka loppuu kahden negatiivisen koronatestin jälkeen. Kisojen lisäksi korona on vaikuttanut taikurina toimiseen myös yleisesti.

– Korona ja rajoitukset ovat vieneet suurelta osin mahdollisuudet työllistyä esiintyjänä ja taikurina väliaikaisesti. Toki esiintyjiä on monenlaisia. Omalta osalta työmahdollisuuksia ei ole juurikaan korona-aikaan ollut, koska yleisötapahtumat ovat olleet kohderyhmääni. Näen rajoitukset osittain epäjohdonmukaisena. Baareissa väki saa pakkaantua maskitta vieriviereen ja ihmisiä voi olla jopa satoja. Sen sijaan turvaväleillä ja maskipakolla järjestettyä kulttuuritapahtumaa ei saa järjestää kuin pienimuotoisena. En kritisoi rajoituksia itsessään tai niiden syitä. Ne ovat ymmärrettäviä, mutta epäjohdonmukainen linja kummeksuttaa ja kohtelee eri aloja epätasa-arvoisesti, Juntunen kertoo.

Koronan hellittäessä ja rokotekattavuus parantuessa Juntunen uskoo ihmisillä olevan kulttuurinälkä pitkän sulkuajan jälkeen. Ihmisillä on halu nähdä toisiaan ja lisäksi rahaa on saattanut säästyä kulutettavaksi asti. Tällöin myös kulttuuri ja esittävä taide pääsevät jälleen pinnalle, ja Juntunen uskookin niiden olevan tulevaisuuden aloja, sillä kulttuuria voi tuottaa myös ekologisesti. Juntunen itse toivoo työllistyvänsä tulevaisuudessa taikurina Suomessa ja ulkomailla tapahtumissa, erilaisilla kiertueilla, yritys- ja yksityistilaisuksissa sekä varieteeteattereissa. Ulkomailla erityisesti viimeiseksi mainituissa.

– Teen työtäni lähes missä maailmankolkassa tahansa, kun sitä on toivomassani muodossa, hän toteaa.