Alumni: ”Ei ainakaan tieto- ja viestintätekniikkaa” – Markus Suonpää hyppäsi uudestaan koulun penkille, eikä ole katunut

Teksti ja kuva: Siiri Welling

Kun Markus Suonpää nuorempana pohti tulevaisuuden koulutussuuntausta, oli yksi asia varma: Hänestä ei ikinä tulisi tieto- ja viestintätekniikan insinööriä. Hänen kymmenen vuotta vanhempi isoveljensä oli valmistunut tieto- ja viestintätekniikan insinööriksi, eikä työ vaikuttanut kovin mielenkiintoiselta. 

Mutta insinööriksi Suonpää aikoi kuitenkin. Piikkiöläinen nuori oli hyvä matemaattis-luonnontieteellisissä aiheissa, joten oli tavallaan selvää, että insinööri olisi hänen tutkintonimikkeensä tulevaisuudessa. Hakiessaan korkeakouluun Suonpää kuitenkin epäröi vielä hakuvaihtoehtojen välillä. Viime hetkellä hän siirsi ensimmäisenä vaihtoehtona olleen rakennustekniikan insinöörikoulutuksen toiseksi, ja päätti ensimmäisenä vaihtoehtona hakeutua kone- ja tuotantotekniikan insinööriksi. 

Sinne hän myös pääsi. Neljän ja puolen vuoden koulutus päättyi vuonna 2015. 

– Mutta laman jälkimainingeissa ja Nokian alamainingeissa suunnittelijoista oli paljon kilpailua. Yksittäiset paikat menivät aika nopeasti entisille nokialaisille, eikä tällaisella nuorella noviisilla ollut oikein mahdollisuuksia, sanoo Suonpää. 

Yhden lyhyen vuorotteluvapaan sijaisuuden jälkeen Suonpää päättikin hypätä uudestaan koulunpenkille. Tällä kertaa hän valitsi isoveljensä tavoin tieto- ja viestintätekniikan insinöörikoulutuksen. 

– Tuotannon ja konetekniikan opinnot painottuivat aika paljon metallitekniikkaan, eikä muita materiaaleja käsitelty silloin vielä kunnolla. Tuotekehitysroolissa olisi kuitenkin tärkeää ymmärtää jotain elektroniikastakin, ja se oli itselläni melko heikolla tolalla. Siksi ajattelin kokeilla sitä koulutusta, sanoo Suonpää. 

Toinen opiskelukokemus jätti hyvän fiiliksen

Suonpää valitsi nykyisen terveysteknologian suuntautumisen. Hän ajatteli, että voisi lopettaa koulun kesken, jos mielenkiintoinen työpaikka tulisi vastaan. Hän sai heti hyväksiluettua kaksi vuotta edellisistä opinnoistaan, ja opinnot veivät mennessään. 

– Ensimmäisellä koulutuskerralla konetekniikan insinööriksi opiskelu oli aika perinteistä. Kävin luennoilla ja suoritin opintoja perinteiseen tahtiin. Toisella kerralla en ehtinyt hirveästi tutustumaan luokkakavereihin opintojen hyväksilukemisen takia. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa olin ehkä kolme kuukautta samoilla kursseilla, ja sitten hyppäsin kakkoselle ja pian olin samoilla kursseilla kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijoiden kanssa, kertaa Suonpää. 

Opiskelu toisella kerralla oli hyvin omatoimista ja projekti- ja työelämälähtöistä. Kun hän vertaa kahta opiskelukokemustaan, nousee ICT-puoli yli koneteknologian. 

– Mutta sitten toisaalta kaikki tuotanto- ja konetekniikkapuolella opittu on antanut valtavasti ICT-puolelle. Vanha työkaverikin sanoi, että ICT-puoli on valovuoden päässä kone- ja tuotantotekniikasta, kun vertaillaan sitä koko tuotantoketjua, eli miten tuotetta kehitetään.  Konetekniikan puolelta olen oppinut paljon sellaista, mitä voi soveltaa ICT:n puolella, jatkaa Suonpää. 

Heti kiinni työelämään

Toisen opiskelukierroksen jälkeen Suonpää pääsi paljon helpommin kiinni työelämään. Hänen ensimmäinen työpestinsä oli suunnitella Omakanta-palvelua Kelan palveluksessa. 

– Se oli sitä Sipilän ajan sote-uudistusta, johon liittyi valinnanvapautta. Minut heitettiin oikein kunnolla syvään päähän, ja pääsin tekemään käyttöliittymämäärittelyjä siten, että miten se valinnanvapaus toimisi Omakannassa, kertoo Suonpää. 

Muutaman kuukauden jälkeen Suonpää jo headhuntattiin integraatioasiantuntijaksi BCB Medicaliin. Hänen työnään oli toteuttaa integraatiota BCB:n tuotteiden ja potilastietojärjestelmien välille. 

– Kaksi ja puoli vuotta opettivat todella paljon potilastietojärjestelmistä ja siitä, miten homma pelittää sotekentällä. Ymmärsi hyvin sen, miten monimutkaista se on. Toimintamallit voivat vaihdella vaikka ihan jo eri osastoiden välillä, saati sitten sairaaloiden välillä. 

Tämän jälkeen Suonpää toimi vuoden verran DigiFinlandilla teknisenä projektipäällikkönä integraatioiden parissa. Hänen tehtävänään oli kehittää integraatiorajapintoja. Työn alla olivat Omaolo.fi -palvelun rajapintojen kehittäminen. Omaolo-palvelulla on koronavuosina ollut iso rooli suomalaisessa terveydenhuollossa. Senkin takia Suonpää ei missään nimessä kadu toisen kierroksen insinööriopintoja, joita hänen ei pitänyt alun perin opiskella lainkaan. 

– Kyllä voisi sanoa, että tämä koulutus sopii ihan kenelle vain. Insinööri ei välttämättä ymmärrä hoitotyötä, vaikka sitäkin tietämystä tarvitaan hyvinvointiteknologian puolella. Sama on vaikkapa pelimaailmassa: Joitakin tarinoita pitää käsikirjoittaa tai hahmoja pitää luoda. Se ei onnistu ilman taiteellista näkemystä. Jos on vähän generalistin vikaa, niin sellaiselle tieto- ja viestintätekniikka sopii. Alalla on valtavat mahdollisuudet erikoistua mihin vain, rohkaisee Suonpää.