Voiko luovuutta opettaa?
Luovuutta on meissä kaikissa, mutta taidekoulussa sen merkitys korostuu. Miten Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian opettajat voivat vaikuttaa opiskelijoiden luovuuteen? Kenenkään päähän ei voi laittaa ideoita, mutta niiden äärelle voi ohjata monenlaisin menetelmin.
Teksti ja kuva: Sanna Lindén
– Luovuuden ydin liittyy vuorovaikutteisuuteen, koska se on se maailma, mihin näitä juttuja viedään ja se on se maailma, mistä ne tulevat ja syntyvät, filosofoi kuvanveiston opettaja Eero Merimaa.
Mielikuva rennosti hengailevista hörhöistä karisee sitä mukaa, kun syventyy Linnankadun kampuksen maailmaan. Teatteriopinnoissa etsitään opiskelijan ominta ilmaisumuotoa. Soitinopinnoissa puolestaan tasapainoillaan konservatiivisten mallien ja luovuuden välillä. Oman äänen löytyminen on opintojen selkein tavoite.
– On voimauttavaa tulla tietoiseksi omista vahvuuksistaan. Opettajana ohjaan opiskelijaa huomaamaan, millaisia ideoita hänelle luontaisesti tulee. Joku saa visuaalisia ideoita, toinen inspiroituu musiikista, kuvailee teatterin opettaja ja esittävän taiteen koulutusvastaava Minna Haapasalo.
Jokaisella työvaiheella on paikkansa luovassa prosessissa
Pilvenhattaran alla heinä suussa uneksiva taiteilija ei välttämättä laiskottele, vaan vaalii arvokasta luomisprosessin vaihetta, joutilaisuutta. Se on tärkeä osa työprosessia, jolloin on aktiivisesti rauhoituttava mietiskelemään aihetta, työtapaa tai yksityiskohtia. Opinnoissa on joutilaisuudelle aikaa, vaikka se onkin rajallista. Siinäkin on hyvät puolensa.
– Opettaja kyllä näkee, miten annetaan ryhtiä ja potkua. Hauduttelu ja märehtiminen ovat eri asioita. Asiat kehittyvät takaraivossa vähitellen ja silloin on hyvä olla aktiivista tekemistä, täsmentää sellonsoiton lehtori Erkki Lahesmaa.
Joskus luomisen tuska vyöryy päälle. Tarmokas tietynlaiseen lopputulokseen tähtääminen voi häiritä keskittymistä sen hetken työvaiheeseen. Silloin, kuten kaikilla aloilla, etäisyys omaan työhön voi olla tarpeen. Ehkä sello kannattaa jättää jonain päivänä koteloonsa. Soittamisen sijaan laulaminen voi toimia paremmin. Tai jokin aivan muun alan harrastus auttaa aivoja naksahtamaan toiseen asentoon.
Teatterimaailmassa yksi keino luovuuden vapauttamiseen on keskittyä oman suorituksen sijaan niihin ihmisiin, joiden kanssa on tekemässä teosta. Esiintyminen on fyysistä työtä, joten yhteiseen tekemiseen virittäydytään parhaiten lämmittelemällä ja erilaisilla harjoitteilla. Katso videolta teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijoiden lämmittelytunnelmia:
Opiskelijoiden luomisen palosta opettajakin roihahtaa
Taiteilijan on siis oltava luova, kärsivällinen ja kurinalainen. Opetustilanteissa syvennytään yksilöihin, kuunnellaan ja keskustellaan. Hedelmällisintä on, kun oppii nauttimaan virheiden tekemisestä. Mielessä käy, onko jatkuva uuden luominen raskasta opiskelijalle tai sen opettaminen opettajalle?
– Sanoisin ennemminkin niin, että se olisi raskasta, jos sitä luovaa aspektia ei olisi mukana. Se olisi erittäin tylsää. Luovuus on kaiken ydin. Jos sitä ei ole mukana, ei ole mitään pohjaa, toteaa Lahesmaa.
Raskasta voi olla harmitus siitä, ettei osaakaan kaikkea heti. Toiselle taiteelliset ideat vain putkahtavat, mutta aikataulujen tekeminen voi olla lähes mahdotonta. Monelle ammatillisen taidekentän järjestys voi olla yllätys. Vastaan voi tulla tyystin erilaisia tehtäviä tai ammatinkuvia, joihin on varautunut. Kasvamiseen ja oppimiseen kuuluu kuitenkin se, että kuva omasta alasta tarkentuu.
– On hienoa, että tyypit tulevat opiskelemaan ja niillä on mukana sitä omaa paloa, koska sitä tarvitaan, kiteyttää Merimaa.