Sivu päivitetty 5.4.2017
Tapiola Sinfoniettan Leena Ihamuotila (viulu) ja Panu Pärssinen (mountain dulcimer) soittavat sairaalassa. Kuva: Uli Kontu-Korhonen.

Sairaalamuusikko erikoistuu vuorovaikutukseen

Turun AMK:n Taideakatemiassa alkaa uusi ammattilaismuusikoille tarkoitettu sairaalamuusikon erikoistumiskoulutus nimellä Yhteisömuusikon erikoistumiskoulutus - Muusikkona sairaala- ja hoivaympäristöissä. Valtakunnallisen yhteistyön tuloksena syntynyt koulutus kestää vuoden. Koulutuksen tämän kevään hakuaika on 1.-21.4. 2017.

Teksti: Johanna Ala-Karvia

Tänä syksynä Taidekatemiassa alkava yhteisömuusikon erikoistumiskoulutus on pitkän työn ja kehittelyn tulos, jota sen suunnittelijat ovat odottaneet innolla. Kulttuurihyvinvoinnin yliopettaja Liisa-Maria Lilja-Viherlampi kertoo, että aiemmassa Taideakatemian hanketoiminnassa on syntynyt pitkäkestoista vuoropuhelua esimerkiksi Turun yliopistollisen keskussairaalan ja Kotikunnas-palvelutalon kanssa. Samalla on huomattu, että vaikka kentällä on ollut selvää innostusta ja tilausta yhteisöissä toimiville muusikoille, hankkeiden kokeilut eivät kanna pitkälle ilman niitä tukevia koulutusrakenteita. Myöskään pelkkä musiikillinen ammattitaito ei yksin riitä yhteisömuusikoksi heittäytymiseen.

Virallista koulutusta siis tarvitaan, ja nyt tarpeeseen ollaan vastaamassa. Lilja-Viherlammen mukaan valtakunnallisella tasolla on tehty loistavaa yhteistyötä, kun kaikki musiikinalan koulutusta antavat ammattikorkeakoulut ovat olleet mittavassa kehittelytyössä mukana. Työn tuloksena tänä vuonna yhteisömuusikkokoulutuksia alkaa Turun AMK:n lisäksi Centriassa sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Muut ammattikorkeat aloittavat omat koulutuksensa toisessa aallossa ensi vuonna. Lilja-Viherlampi linjaa näiden uusien koulutusten yhteneväisyyksiä ja eroja näin:

- ”Yhteisömuusikkona yhteiskunnassa” on kaikille raameiltaan samanlainen, mutta profiili on jokaisessa omansa.

Koulut ovat siis profiloituneet kouluttamaan muusikkoja erilaisiin yhteisöihin, esimerkiksi maahanmuuttajien kanssa työskentelyyn. Taideakatemiassa on päätetty profiloitua sairaalamuusikon koulutukseen.

Ei terapeutteja, vaan herkkiä vuorovaikuttajia

- Sairaalamuusikon tehtävä on mahdollistaa vuorovaikutus ja/tai elävän musiikin kosketus sekä tuoda musiikilla iloa, lohtua tai rentoutusta tilanteista riippuen, kiteyttää sairaalamuusikko, musiikin maisteri Uli Kontu-Korhonen.

Sairaalamuusikkouteen erikoistumista harkitsevien ei kannata kavahtaa sairaalaympäristöön kytkeytyvää työnimikettä. Erikoistuminen ei tarkoita, että muusikosta tulee terapeutti, jonka pitää sairaalassa toimia hoitoalan ihmisenä. Sen sijaan hän toteuttaa hoivaympäristössä omaa perustehtäväänsä musiikin alalla.

- Sairaalamuusikko työskentelee musiikin ammattilaisena sairaalassa tuoden sairaalayhteisön moniammatilliseen tiimiin omaa osaamistaan. Muusikko toimii hyvässä yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa. Luottamus hoitohenkilökunnan ja sairaalamuusikon välillä on koko työn perusta ja edellytys, kertoo Kontu-Korhonen.

Työ koostuu siis paljolti moniulotteisesta vuorovaikuttamisesta. Sairaalamuusikko on vuorovaikutuksessa niin koko sairaala- tai hoivayhteisön kuin yksittäisten potilaiden tai asiakkaidenkin sekä heidän omaistensa kanssa. Sairaalaan ei voi mennä rutiininomaisella asenteella, Kontu-Korhonen huomauttaa, sillä jokainen vierailu on erilainen. Sairaalamuusikon työkalupakkiin kuuluukin mm. myös kyky improvisoida, mihin tarvitaan vankkaa musiikillista ammattiosaamista.

Sairaalamuusikko pyrkii palvelemaan musiikilla. Palvelun skaala voi olla melko laaja, suuremmalle yleisölle yhteisesti pidetystä kahvikonsertista aina yksittäisen vuoteen ääressä musisoimiseen. Kaikessa toteutuu sairaalamuusikon perustehtävä.

Orientoitumista opinnoissa ja kentällä

Johtuen työn musiikillisista vaatimuksista, sairaalamuusikon erikoistumiskoulutuksen kohderyhmän muodostavat musiikinalan vankat ammattilaiset. Kyse on olemassaolevan osaamisen täydentämisestä ja soveltamisesta uusille kentille. Koulutus orientoi opiskelijoita ymmärtämään sairaala- ja hoiva-alojen toimintaympäristöjä ja -tapoja sekä menetelmiä, joita näissä yhteisöissä voi soveltaa.

Opintoihin kuuluu myös kehittämisprojekti, jossa opiskelija pääsee kentälle kokeilemaan yhteisömuusikon työtä ja kokemaan, mitä kentällä voi todellisuudessa tehdä. Opiskelija oppii myös hahmottamaan työhönsä liittyviä erilaisia tavoitteita, jotka Lilja-Viherlampi jakaa kolmeen: omat ammatillisen kehittymisensä tavoitteet, toimintaympäristön – esimerkiksi jonkin sairaalan osaston – tavoitteet sekä asiakkaiden tai potilaiden mahdolliset tavoitteet.

Sairaalamuusikon erikoistumisopintoihin kuuluu myös yrittäjyysosaamista. Lilja-Viherlampi täsmentää, ettei tarkoitus ole käsitellä varsinaista yrityksen perustamista, vaan harjoituttaa yrittäjämäistä asennetta. Opiskelijat oppivat tunnistamaan oman osaamisensa ja ajattelemaan työtään palveluina – sekä löytämään paikat, joissa kyseiselle palvelulle on kysyntää.

Tulevaisuutta luomassa

Taideakatemiassa nyt alkava erikoistumiskoulutus – kuten myös sen sisarkoulutukset maan muissa ammattikorkeakouluissa – on hyvin keskeisessä asemassa luomassa uusia rakenteita. Näiden rakenteiden ohessa tulevat vakiintumaan myös esimerkiksi käsitykset siitä, että kulttuurin tulisi olla saatavilla kaikissa ihmisen elämänvaiheissa ja -tilanteissa. Lilja-Viherlampi toteaa, että nyt koulutukseen tulevien opiskelijoiden harteille ei tietenkään olla vierittämässä suurta tulevaisuuden muuttamisen tehtävää. Opiskelijat tulevat kuitenkin osaltaan vaikuttamaan alan kehittymiseen, sillä he menevät uusiin ympäristöihin ja luovat siellä uusia verkostoja.

Kentällä on tunnustettua tarvetta kulttuurihyvinvointialan palveluille. Siksi aika on nyt yhteisömuusikon erikoistumiskoulutukselle oikea.