Teatterin keinoin Suomi tutuksi maahanmuuttajanuorille
Turun Lyseon, Puropellon ja Vasaramäen koulujen valmo-luokille järjestettiin taideakatemialaisten toimesta työpajoja, joissa perehdytettiin maahanmuuttajia Suomen erikoisuuksiin. Työpajat olivat osa Turun ammattikorkeakoulun koordinoimaa 100 Omenapuuta – moninuorinen Suomi -hanketta.
Lyseossa toimintaa vetäneet teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijat Ville Sarimaa ja Kaisa Saarakkala toivat huumorin kautta esille suomalaisuutta ja siihen liittyviä erikoisuuksia.
- Meillä oli teemana erilaisuudet Suomessa. Asioita, joita ei ehkä muualla maailmassa ole. Halusimme yhdistää tässä yhdessä miettimisen ja tekemisen, Sarimaa kuvailee.
100 Omenapuuta -hankkeen kohderyhmänä ovat maahanmuuttajataustaiset nuoret. Taideakatemian teatteri-ilmaisun ohjaajan ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat toteuttivat valmo-luokkalaisille tunnin mittaisia työpajoja, joita oli yhteensä kuusi kappaletta.
Peruskouluikäiset Suomeen tulevat maahanmuuttajat aloittavat opintonsa yleensä valmo-luokilla. Niiden tarkoituksena on opiskella suomenkielen perusteita ja suomalaista kulttuuria.
Työpajassa valmo-luokkalaiset tekivät esimerkiksi tilannekuvia erilaisista teemoista. Aiheina olivat muun muassa Suomen talvi, sauna ja koulu. Koulun kuva muodostui opiskelijoiden esittämästä tuolista, opiskelijasta, opettajasta ja koulun kellosta.
Yhtenä työpajan osana nähtiin myös lyhyitä ryhmissä tehtyjä esityksiä suomalaisuuteen liittyvistä aiheista, kuten koirat lemmikkeinä, alkoholista ja vielä äskettäin hyytävän kylmästä Suomen kesästä. Esitysten mukana elettiin ja naurettiin paljon.
- Meille oli tärkeintä saada esiintymisen ja esillä olemisen kokemus tähän. Kaikki osallistuvat oman panoksen ja kyvyn mukaan, jotta kaikilla olisi mahdollisuus olla mukana. Matalan kynnyksen toimintaa, mutta pienellä haastavalla otteella, koska mielestäni on hyvä aina vähän haastaa itseään, Sarimaa kertoo.
Teatteri on kohtaamisen laji
Sekä Saarimaalle että Saarakkalalle maahanmuuttajataustaiset nuoret olivat uusi kohderyhmä.
- Ainahan se on jännittävää. Siinä helposti miettii suunnitteluvaiheessa kaikki skenaariot läpi, että mikä voi mennä pieleen, mutta tämä oli kyllä hyvä kokemus, Saarakkala avaa tuntojaan.
Molempien mielestä on tärkeää päästä jo opintojen alkuvaiheessa tekemään teatteria erilaisten ihmisten kanssa.
- Tulevaa työelämää ajatellen on hyvä saada opiskeluaikana mahdollisimman laaja kuva kaikesta ja päästä kokeilemaan erilaisia asioita, Saarakkala tuumaa.
- Ei tätä kirjasta opi. Jos me ohjaamme meidän luokkalaisia oman ryhmän kesken, niin se on eri tilanne. On todella tärkeää päästä oikeisiin tilanteisiin kentälle jo tässä vaiheessa, Sarimaa komppaa.
Taideakatemian teatterin päätoiminen tuntiopettaja Mervi Rankila-Kallströmin mielestä päivän työpaja palvelee hyvin teatterin opiskelijoiden oppimistarpeita. Se tarjoaa samalla luontevan kommunikointiväylän vielä ehkä heikosti suomenkieltä puhuville maahanmuuttajille.
- Teatteri on nonverbaalinen laji. Jos ajatellaan vaikka valmo-luokkalaisia, monesti huomaa, että puhe on riittämättömämpi kuin itse tekeminen. Se kannustaa toimintaan. Tämä on toiminnan ja kohtaamisen laji. Kannustamme opiskelijoitamme siihen.
Työpajat ovat osa teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijoiden pedagogisia opintoja. Koulutukseen kuuluu kuudenkymmenen opintopisteen pedagoginen pätevyys.
