AMK:n radiostudiosta kasvaa menestyksekkäitä radiopersoonia

Teksti: Katriina Kantonen
Kuva: Nelonen Media

Elina Kottonen on tehnyt värikkään uran radion ja television parissa noin kymmenen vuoden ajan. Nykyään hän työskentelee juontaja-toimittajana Radio Aallon viikonlopuissa. Hän muistelee opiskeluvuosiaan ja toteaa koulun olleen hauskaa ja nauruntäytteistä aikaa.

– Osa ihmisistä on yhä elämässäni ja olemme niin läheisiä, että olen esimerkiksi yhden koulussa saamani ystävän lapsen kummi.

Kottonen sai idean suunnata opiskelemaan AMK-tasolle radiota, koska ei keksinyt oikein muutakaan vaihtoehtoa ja opiskelijaradion tekeminen oli ollut lukiossa hauskaa. Opintojen edetessä hän kuitenkin huomasi alan sopivan itselleen.

– Suorien radiolähetysten tekeminen ja niiden kuunteleminen opiskeluaikana opetti hyvin läsnäoloa ja puheilmaisua. Piirsimme itse lähetysten rotaatiokellot ja visualisointi auttoi hahmottamaan lähetyksen rakennetta ja ajankulua. Omaa ääntä on tyypillisesti aluksi vaikea kuunnella, mutta on tärkeää oppia sinuiksi oman äänensä kanssa, jotta voi kuunnella itseään nauhalta ja kehittyä. Omien juttujen kuunteleminen jälkikäteen on usein aika tuskallista, mutta tehokas tapa oppia.

Kottonen toteaa työyhteisöjen ja työelämään opettelun sujuneen radiotoimituksissa rennoin ottein.

– Työharjoittelut ovat olleet olennainen osa opiskelua ja työllistymistä. Tein työharjoitteluni YleX-kanavalla ja Voicella, johon työharjoittelun jälkeen myös työllistyin. Ainakin näissä toimituksissa, joissa olen itse ollut, on opetettu harjoittelijoita ja uusia työntekijöitä työhön kärsivällisen ystävällisesti ja tarvittaessa ihan kirjaimellisesti kädestä pitäen.

Klassikot ja hömpät osana työtä

Radiojuontajana tulee pysyä ajan hermolla. Kottonen kannustaakin alasta haaveilevia lukemaan laaja-alaisesti kaikkea klassikoiden ja viihdeuutisten väliltä. Hän kehottaa myös katsomaan monipuolisesti tv-ohjelmia sekä kuuntelemaan radiota.

– Vielä tärkeämpää on kohdata ihmisiä, keskustella ja kuunnella sekä tehdä huomioita. Itseään kannattaa myös tarkkailla ja omiin heikkouksiin tulee suhtautua huumorilla, sillä oman elämän tragikoomisuudesta saa usein mehukkaimmat jutut kerrottavaksi.

Äänenkäyttö ja sen huolto ovat osa juontajan rutiinia. Kottonen kertoo aloittelevan juontajan virheen olevan liian kovan äänenkäytön tai jopa huutamisen lähetyksessä.

– Itse huollan ääntäni liian harvoin, mutta joskus teen työmatkalla autossa äänenavauksia ja koitan välillä kotona osata olla hiljaa. Jos ääni toistuvasti käheytyy, on syytä opetella parempaa puhetekniikkaa. Hymy kuuluu äänestä, samoin hyvä ryhti.

Televisiossa juontaminen eroaa radiotyöstä

Nettisivut esittelevät nykyään radiojuontajien kasvot. Kottonen kertoo olevansa siviilissä ujo ja omaa rauhaa rakastava. Julkisessa ammatissa ei ole hänen mukaansa järkevää huudella kannan ottojaan aiheisiin, joista ei tiedä tarpeeksi.

– Kuuntelijat antavat välillä armotonta palautetta sosiaalisen median tai kanavan omien palautepalstojen kautta. Osa viesteistä menee henkilökohtaisuuksiin ja teksti on pahimmillaan todella loukkaavaa, mutta siihenkin oppii ajan kanssa suhtautumaan huumorilla. Tällä alalla julkisuuden kanssa on kuitenkin yritettävä tulla sinuiksi. Julkisuutta ei voi täysin hallita, mutta siihen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan.

Radiojuontamisen lisäksi Kottonen työskentelee televisiossa. Nämä kaksi on aivan eri ammattia ja työnkuva eroaa. Hän pitää molemmista töistä ja pitää niitä hauskoina ja antoisina.

– Radiolähetyksen voi esimerkiksi valmistella ja juontaa ihan yksin kun taas tv-ohjelmassa juontaja on aina vain pieni osa työryhmää. Radiolähetysten sisällön juontaja tekee pääasiassa itse, tv-juontajalle annetaan usein valmis teksti. Radiossa tekstiä voi lukea vaikka suoraa paperista, tv-juonnot on osattava ulkoa. Radiojuontaja pääsee todella lähelle kuulijaa kun taas televisio on mediana etäisempi.

Konkarillakin sattuu kömmähdyksiä

Kottonen selvästi nauttii työstään ja kertoo pitkän suoran lähetyksen juonnon muistamisen tuntuvan hyvältä. Hän kertoo myös työkavereiden ja leppoisan tunnelman olevan alan parhaita puolia.

– Tuntuu hienolta, kun joskus joku kertomani asia on erityisesti koskettanut tai ilahduttanut kuulijaa.

– Välillä on tullut uudessa työpaikassa sanottua lähetyksessä rutiinilla vanhan kanavan nimi ja se on toistuessaan aika noloa. Jos tekee viitenä päivänä viikossa neljän tunnin lähetyksen, niin puhetta mahtuu vuoteen niin paljon, että välillä tulee puhuttua ihan mitä sattuu. Välillä joku asia on itkettänyt ja välillä naurukohtaus ei lopu millään. Etenkin hauskan juontoparin kanssa voi ihan pienestäkin sana- tai asiavirheestä seurata hervoton hepuli.

Opiskelijana kinttu työpaikan oven väliin

Teemu Seppänen on aina ollut esiintyvä sielu ja yläasteikäisenä häntä alkoi kiinnostaa media, musiikki sekä äänimaailmalla leikkiminen. Seppänen on työskennellyt aikaisemmin pienillä paikallisradiokanavilla, mutta toimii nykyään Radion Novan Iltapäivässä tuottajana. Työn ohessa hän pyrkii saamaan opintonsa kasaan etäsuorituksilla.

– Työharjoittelun kautta avautui uusia tilaisuuksia. Työn saamiseen vaikutti suuresti se, että asuisi Helsingissä. Otin riskin ja muutin pois Turusta kesken kaiken. Pidän koulutusta ja valmistumista tärkeänä, mutta tärkeää on myös se, että saa jalan oven väliin duunipaikkaan. Tällä alalla on vaikea työllistyä.

Radio Novan ohjelmien sketsihahmoksikin muodostuneen ”Tuottaja-Teemun” työtehtäviin kuuluu ohjelmien suunnittelu juontajien kanssa sekä esimerkiksi haastateltavien hankintaa. Lisäksi hän hallinnoi ohjelmassa olevia mainoskampanjoita ja niiden toteuttamista. Myös puheluiden seulominen ja lähetykseen sopivan materiaalin valitseminen ja sosiaalisen median päivittäminen on arkipäiväistä puuhaa.

– Työni pääfokus on Radio Novan Iltapäivässä. Olen mukana kuitenkin myös koko kanavan tuotannoissa. Esimerkiksi Radio Nova oli The Tall Ships Races -tapahtumassa yhteistyökumppanina, jolloin suunnittelin kaiken kuuluvuuden ja näkyvyyden.

Debyyttijuonto erehdyksissä Kissin radiokanavalle

Lähetykseen tulee päivittäin paljon puheluita ja radio on läsnä usealle ihmiselle. Ihmiset eivät tunne juontajia, mutta he tulevat läheisiksi radion välityksellä.

– Kuukausi sitten yksi ihminen soitti radioon ensimmäisenä, että hänen paras ystävänsä oli kuollut tunti sitten. Tämä kertoo siitä, kuinka läheinen radio on monelle ihmiselle.

Niina Backmanin ja Anssi Honkasen kohtaaminen jännitti Seppästä työn alussa. Kuitenkin julkisuuden henkilöihin suhtautuminen rentoutui nopeasti.

– Aluksi jännitin millaisia he ovat siviilissä, miten heitä tulisi lähestyä tai mitä on soveliasta sanoa. Kuitenkin viikon työskentelyn jälkeen kerroimme pieruvitsejä studiossa. Joskus julkkiksia on jopa helpompi lähestyä, koska he ovat työkseen sosiaalisesti esillä.

Parasta Seppäsen mielestä työssään on tuloksellisuus ja kovan työn palkitsevuus, joka näkyy konkreettisesti kuuntelijalukujen nousussa. Hän ylläpitää myös juontotaustaansa, koska haluaa vielä joskus tehdä esimerkiksi juontotuurauksia tuotannon ohella.

– Olen huomannut, että olen jollain tavalla vanhentunut Radio Novan aikana. En tiedä enää mitään nuorten trendijuttuja, koska teen aikuisille ihmisille radio-ohjelmaa. Elän Michael Jacksonin ja Madonnan maailmassa.

– Noloin kommellukseni tapahtui kerran, kun jäin harjoittelemaan juontoharjoituksia. Demottelin juontoja jo soitettuihin soittolistoihin niin, etteivät ne tulisi koskaan soimaan radiossa. Kaverilta tuli yllättynyt viesti uuden juontajanurani johdosta. Olin painanut epähuomiossa yhtä nappulaa, joka oli siirtänyt juontoni sen hetkiseen lähetykseen. Kissin kanavapäällikkö ei vielä nykypäivänäkään tiedä, että olen tehnyt debyyttijuonnon heidän kanavallaan.