Siirry pääsisältöön Siirry hakuun
Sivu päivitetty 24.11.2017

Orkesteriopinnot edellyttävät instrumenttien ja kemioiden yhteispeliä

Kaksi kertaa lukuvuodessa esiintyvän Sigyn Sinfonietan konsertti raikuu Sigyn-salissa sunnuntaina 26.11.2017. Orkesterikulttuuri vaati kärsivällisyyttä niin soittajilta kuin kapellimestarilta. Tie harjoituksista konserttiin vaatii paljon työtä ja vuosien harjoittelua. Taustatyö jatkuu kuitenkin aina ennen jokaista lavalle nousua.

Teksti: Katriina Kantonen
Kuva: Julia Lehtilä


Turun AMK:n Taideakatemian musiikkipedagogiopiskelijat sellisti Katariina Kolehmainen sekä Taideakatemian ainoa oboisti Laura Knych ovat soittaneet Sigyn Sinfonietassa jo monta kertaa. He pitävät tätä opintojaksoa erityisen tärkeänä. Polun varrella on ehditty oppimaan orkesterisoittamisesta paljon uutta kantapään kautta. Nykyään orkesterissa työskentely on molemmille tuttua ja pelisäännöt ovat selkeät.

-Olen oppinut sen, että ensimmäisiin treeneihin tullaan hyvin valmistautuneena. Työharkassa huomaa, että epävarmana menee helposti kipsiin. Harjoittelemalla tekee itselleen ja muille palveluksen sekä saa varmuutta omaan tekemiseen, Kolehmainen kertoo.

- Myös tiimityöskentely, kuunteleminen, seuraaminen ja solistina johtaminen ovat tärkeitä seikkoja orkesterissa soittaessa, Knych jatkaa.

Opiskelijaorkesteri Sigyn Sinfonietassa soittaa Taideakatemian musiikin koulutusohjelman opiskelijoiden lisäksi myös Turun konservatorion opiskelijoita. Kapellimestarina toimii jo kolmatta vuotta peräkkäin Erkki Lasonpalo. Opiskelijat pitävät häntä sopivan tiukkana, vaativana sekä helposti samaistuttavana. Opiskelijaorkesterin kanssa matka kohti konserttia on haastavampi kuin ammattilaisorkesterin.

-Tämä porukka on jo tuttu ja tiedän mitä odottaa treenien alettua. Ensimmäiset pari päivää vaativat kärsivällisyyttä ja raamien sekä palasten liimaamista yhteen. Kun alkukankeus on voitettu, päästään hienoihin lopputuloksiin ja saadaan hyvä fiilis. Täällä  saavutetaan usein eeppisempi lopputulos kuin ammattiorkesterien kanssa ja meininki on hauskempaa, Lasonpalo kertoo.

Lasonpalo on tottunut työskentelemään nuorten kanssa. Hän ei halua olla kapellimestarina ilkeä tai epäkohtelias, mutta pienestä puskemisesta on hänestä hyötyä.

- Olen itse joskus sluibannut harjoituksissa ja pieni potku takamukselle on auttanut tsemppaamaan ja valmistautumaan seuraaviin treeneihin paremmin. Pieni kuittaaminen ja huumori kuuluu asiaan, Lasonpalo lisää.

Horror-hetkiä harjoituksissa

Kolehmainen soittaa ensimmäisenä soolosellistinä tässä konsertissa. Hän suhtautuu pestiin innolla. Harjoituksissa on myös koettu haastavia hetkiä esimerkiksi Uuno Klamin Nummisuutarit- alkusoiton parissa.

-Jouset soittavat orkesterissa paljon. Olemme tässä orkesterissa yhtenäinen matto seitsemän sellon voimin. Kaikki soittavat samaa, paitsi soolosellolla on  oma stemma. Soolosello tai altto johtavat omia sektioitaan, mutta ovat myös yhteydessä toisiinsa, jolloin homma pysyy kasassa. Minulla on iso vastuu siitä, että pysyn kartalla ja sektio on yhtenäinen. Ensimmäisessä harjoituksessa koettiin jousisoittimien yhteinen ”horror moment”. Pari paikkaa Klamin teoksesta on hyvin nopeatempoista ja vaatii malttia sekä rauhaa, Kolehmainen sanoo.

Koko prosessi harjoituksista konserttiin vaatii soittajilta paljon. Jaksamista on harjoiteltu jo vuosien mittaan ja taustatyön tekeminen jatkuu edelleen ennen jokaista h-hetkeä. Vaikka opiskelijat ovatkin jo tottuneet orkesterin tapoihin, voi silti vielä sattua vahinkoja.

-Oman henkisen hyvinvoinnin ja jaksamisen tulee olla kunnossa. Kukaan ei kykene kahden tunnin yöunilla keskittymään ja vetämään konserttia. Uusi ohjelmisto pitää aina mielenkiinnon yllä, Knych kertoo.

-Viime vuonna konsertissa Klamin Kalevala-sarjan ensimmäisellä sivulla sellostani katkesi C-kieli. Soitin seuraavat 12 sivua ilmaan. Tässä oppii feikkaamaan, Kolehmainen naurahtaa.

Tämän periodin harjoitukset ovat sujuneet mallikkaasti ja kapellimestari on tyytyväinen orkesteriin.

- Pian päästään nauttimaan työn hedelmistä, jotka on alkuvaikeuksien jälkeen poimittavissa, Lasonpalo toteaa.

”Orkesterikulttuuria oppii ainoastaan olemalla osa orkesteria”

Sigyn sinfoniettan tämän syksyinen monipuolinen ohjelma saa inspiraationsa Suomesta ja sen luonnosta. Musiikin koulutusohjelman orkesterituottaja Harri Sippel kertoo, että teosten valinta muodostuu sekä koulutuksellisista tarpeista ja teoksista, joita opiskelija tulee kohtaamaan ammatissaan. Esimerkiksi Stravinskin Pulcinella-sarjassa on teknillisesti ja musiikillisesti opiskelijoille tärkeitä asioita.

-Opiskelijakoostumus vaihtelee vuosittain, ja sen mukaan täytyy valita sellaiset teokset, joihin meillä riittää soittajia. Myös kapellimestari vaihtuu ja hänelläkin on omat näkemyksensä ja toiveensa esitettävistä kappaleista. Ohjelma on tänä vuonna tasapainoinen ja mielenkiintoinen, Sippel kertoo.

Viikon puurtamisen aikana opiskelijoissa näkyy jo paljon kehitystä. Taitavat opiskelijat pystyvät harjoittelemaan vaikka kuinka vaikean kappaleen tahansa yksin. Miten käy, kun soolosoittaja istutetaan orkesterin penkkiin?

-Orkesterisoitto vaatii oman lähestymistavan, jossa tulee soittaa koko ajan yhdessä, kuunnella muita ja reagoida siihen. Kapellimestari näyttää ja johtaa, orkesterin jäsenen tulee pystyä seuraamaan kapua ja toteuttamaan hänen haluamansa asiat. Orkesterikulttuuria oppii ainoastaan olemalla osa orkesteria, sitä ei opi muualla kuin tässä. Jokainen opiskelija pääsee vuorollaan koittamaan oman soitinryhmänsä eri paikkoja ja ottamaan vastuuta, Sippel kuvailee.

Sigyn Sinfoniettan konsertti "Pohjoista ja etelää" soitetaan 26.11.2017 klo 18 Sigyn-salissa.

- Luvassa on hieno konsertti. Tässä hyvät ainekset saada todellisia elämyksiä, Sippel ylistää.