Palkittu kirjastoalan opinnäytetyö kirjoitettiin opintovapaalla Intiassa

Opintojen käytännönläheisyys eli mahdollisuus soveltaa ja arvioida opittua suoraan omassa työssä, oli Tapiolle ratkaiseva motivoiva tekijä palata koulunpenkille.

- Opinnäytetyöni aihekin oli itsestään selvä jo pääsykoetehtävää kirjoittaessani. Espoossa käynnisteltiin keväällä 2015 Kellutusprojektia ja minut oli valittu mukaan projektiryhmään. Kellutus käynnistyi vuoden 2016 alussa ja samalla työnkuvani keskittyi kokonaan kokoelmien ympärille, Tapio kertoo.

Käytännössä kellutus tarkoittaa sitä, että kirjat jäävät aina palautuskirjastoon eikä niitä kuljeteta takaisin siihen kirjastoon, josta ne on lainattu. Kirjat jäävät siihen kirjastoon, jossa niille on eniten kysyntää. Kellutusjärjestelmä mahdollistaa kirjastonkäyttäjälle entistä enemmän mahdollisuuksia muovata omalla toiminnallaan käyttämänsä kirjaston kokoelmaa.

Aino Tapio kertoo nauttineensa opiskelusta aikuisena aivan eri tavalla kuin nuorempana. Jokaisella kurssilla on ollut riittävästi liikkumatilaa löytää yhteys omaan organisaatioon tai työhön ja siinä kehittymiseen.

- Päätin jo heti opintojen alussa, ettei opinnäytetyöstäni tulisi koitumaan mitään stressiä tai paineita, vaan tulisin saamaan sen ilolla valmiiksi kohtuullisessa ajassa. Päätin myös, että tulisin jäämään ansaitulle opintovapaalle opintojen loppuvaiheessa.
Opiskeluajan mainiota antia on Aino Tapion mukaan ollut myös tutustuminen opiskelutovereihin eri puolilta Suomea ja eri kirjastosektoreilta. Yhteiset kurssit insinöörien ja liiketalousihmisten kanssa ovat myös avanneet uusia näkökulmia.

Aino Tapiolle oli alusta alkaen selvää, että hänen opinnäytetyönsä olisi toimintatutkimus. Tutkimuskysymys limittyy pitkälti prosessin kuvaamiseen: kelluvan kokoelmaan valmistautumiseen, sen käyttöönottoon ja ensivaiheen kokemuksiin Espoon kaupunginkirjastossa.

- Työni on käytännönläheinen tarina tästä prosessista ja sen keskeisin näkökulma on kokoelmatyössä. Uskon, että se on kiinnostavaa luettavaa kaikille kirjastoissa kokoelmatyötä tekeville, olipa kellutus sitten jo arkipäivää, suunnitteilla tai vasta harkinnassa, Tapio toteaa.

Tapio ryhtyi keräämään opinnäytetyön aineistoa heti opintojen alettua.

- Aloin luonnostella teoreettista taustaa ja lukea kokoelmatyöstä monipuolisesti. Pystyin suuntaamaan ja rajaamaan kurssien etätehtäviä osittain siten, että sain niistä tukea toimintatutkimukseeni. Ennen kaikkea minulle oli kuitenkin tärkeintä, että opinnot tukivat minua omassa työssäni. Suunnitelmallisuus, järjestelmällisyys ja pyrkimys järkevään dokumentaatioon olivat totisesti hyödyksi kellutuksen alkuvaiheessa, Tapio kertoo.

Aino Tapio rajasi työnsä tutkimusjakson päättyväksi vuoden 2016 lopussa. Tässä vaiheessa hänellä oli siis tutkimusaineisto jo kasassa.

- Jäin opintovapaalle ja suuntasin Aasiaan. Kirjoitin työni lähes kokonaan valmiiksi Intiassa. Nautin kirjoitusprosessista suuresti ja lukiessani opinnäytetyötäni palaa mieleen ihania muistoja kirjoituspaikasta ja -ajasta. Sain työkaveriltani tarvittavia lisädokumentteja ja yhteydenpito myös opinnäytetyöni ohjaajan kanssa sujui mainiosti netin välityksellä.

Myös Turun ammattikorkeakoulun kirjaston sähköinen kokoelma oli verkon kautta käytettävissä, ja sieltä Tapio pystyi löytämään lisää lähdekirjallisuutta, kun esimerkiksi teoreettiseen viitekehykseen tarvittiin täydennystä.

- Palaan takaisin töihin vuoden alussa positiivisin mielin. Olen toiveikas sen suhteen, että olen opintojeni myötä kasvanut ammatillisesti ja pystyn toivottavasti antamaan ja jakamaan jotain tästä yhteisössäni. Teen kaikkeni, että kokoelmatyö saa jatkossakin ansaitsemaansa huomiota ja sitä kehitetään tulevaisuuslähtöisesti, Tapio kertoo.