Kuvataideopiskelijat kalastivat magneetilla rautaromua Aurajoesta ja loivat taidetta
Perinteinen tapa nähdä taidetta on ollut valmiiden teoksien katseleminen. Aura-taideteoksessa Turun AMK:n Taideakatemian kuvataiteen opiskelijat ovat tuoneet näkyville koko työskentelyprosessin, sen lähtökohdat ja taiteen tarinan.
Teksti: Aleksi Ristimäki
Kuvat: Aura-työryhmä
Aurajoki kulkee aivan Turun sydämessä, mutta samean veden takia sen pohjassa makaavaa esineistöä ei voi havaita. Kenties hyvä niin, sillä Aurajokeen päätyy jos jonkinlaista romua. Taideakatemian kuvataiteen opiskelijat Laura Halonen, Miia Varis ja Jirko Viljanen kalastivat köyden päässä olevan magneetin avulla joen pohjasta romua ja loivat siitä puhuttelevaa taidetta. Aura-taideteos on nähtävillä Aboa Vetus & Ars Nova -museossa 28. tammikuuta asti.
– Kaksi metriä vettä, yksi metri pyöriä ja kaksi metriä savea, kuvailee Halonen Aurajoen koostumusta Turun keskustan alueella.
Projektinsa aikana Taideakatemian kuvataideopiskelijat perehtyivät Aurajoen historiaan ja kävivät joen alkulähteillä Oripäässä. Romua nostettiin magneetin avulla eri puolilta jokea. Tuomiokirkon edustalta opiskelijat nostivat joesta pyörän, johon vesi oli jättänyt omat jälkensä.
– Olemme käyttäneet magneettikalastuksessa todella voimakkaita magneetteja, jotka nostavat jopa 80 kilon painoisen esineen. On jännä tunne vetää magneettia joen pohjassa, etenkin täällä Turun keskusta-alueella, kun magneetti on koko ajan kiinni jossain. Köyttä pitkin tuntee, miten magneetti takertuu jatkuvasti uusiin asioihin. Osan esineistä saa ylös, osa on vahvasti kiinni savipohjassa, Halonen kertoo.
Ekologisuus ja roskaaminen ovat Aura-taideteoksen pääteemoja
Aura-taideteos on esillä Aboa Vetus & Ars Nova -museon Kanava-taidelaboratoriossa. Tilassa esillä olevasta taiteesta vastaavat Taideakatemian kuvataiteen opiskelijat. Eri opiskelijaryhmät pääsevät kukin vuorollaan luomaan taidetta Kanavaan. Tilaan on vapaa pääsy.
Näkökulmia taiteeseensa opiskelijat ovat hakeneet nykytaiteen näyttely Turku Biennaalissa esillä olevista ammattilaisten teoksista.
– Kuvataiteilija Minna Suoniemellä oli Galleria Å:ssa näyttely, jossa hän oli kuvaamalla dokumentoinut isänsä vanhoista romuista tekemiä keksintöjä. Näyttelyssä käsiteltiin paljon ekologisuutta ja roskaamista. Mikä on roskaa ja millä asialla on vielä käyttöarvoa? Me tunnustelimme tässä samanlaisia aiheita, taustoittaa Varis.
Opiskelijat kuvasivat videon joulukuisista magneettiongintaretkistään. Video on osa taideteosta.
– Mielestäni mielenkiintoista tässä Kanava-projektissa on se, millä tavalla taiteen tekeminen tuodaan näkyville. Perinteinen tapa nähdä taidetta on ollut valmiiden teoksien katseleminen. Tässä tuodaan näkyville koko prosessi, sen lähtökohdat ja tarina, sanoo Taideakatemian kuvataiteen opettaja Eero Merimaa.
Taiteilijan ei tarvitse aina työskennellä yksin ja syrjässä – ”On ollut ihan mahtavaa tehdä yhteistyötä”
Halosen mielestä parasta projektissa on ollut työskenteleminen yhdessä muiden kuvataideopiskelijoiden kanssa. Tällaisilla projekteilla voidaan hänen mukaansa murtaa käsitystä siitä, että taiteilija toimii aina yksin tai vetäytyy jonnekin syrjään tekemään taidettaan.
– Keskustassa toimintamme hyppäsi enemmän ihmisten silmille, kun vierestä kulki paljon porukkaa. Herättäähän se mielenkiintoa, kun tuntematon ihminen heittää hirvittävän pitkää valkoista köyttä keskelle jokea. Ensin kuuluu molskahdus ja tovin kuluttua riemunkiljahduksia, kun löytyy joku pieni, ruosteinen esine, naurahtaa Varis.
– Olemme lähteneet yhdessä aarteenmetsästykseen ja miettineet samalla tämän teoksen syvällisempiä merkityksiä. On ollut ihan mahtavaa tehdä yhteistyötä ja oppia, millaisia haasteita ja millaista iloa se tuo, sanoo Halonen.