Juuri itsensä näköistä teatteria

Teksti ja kuvat: Sohvi Auvinen

– Nyt meni paljon paremmin, hyvä! Otetaanko kuitenkin vielä uudestaan kohtaus, jossa jääkarhunpennut juoksevat emonsa luokse?, Joanna Savikurki ehdottaa Taideakatemian Köysiteatterin katsomosta lavalla seisoville näyttelijöille. Karoliina Illi, Sinead Hynes ja Noora Eskelin nyökkäävät hyväksyvästi ja kävelevät takaisin sivuverhoihin.

Meneillään ovat kolmannen vuoden teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija Joanna Savikurjen oman ohjauksen, Pinnan alta, harjoitukset. Tammikuun viimeinen päivä ensi-iltansa saanut esitys on teatteri-ilmaisun ohjaajakoulutukseen kuuluvan Projekti 5 -nimisen opintojakson harjoitustyö. Opintojakson tavoitteena on, että jokainen opiskelija suunnittelee ja toteuttaa oman, noin 30-45 minuuttia kestävän ohjauksen, joka esitetään joko Taideakatemian tiloissa tai oppilaitoksen ulkopuolella.

Opintojakso käynnistyi viime vuoden lokakuussa järjestetyllä seminaarilla, jossa olivat läsnä kaikki sille osallistuvat opiskelijat. Seminaarissa käytiin läpi opintojakson rakennetta. Tämän lisäksi opiskelijoille annettiin arvio projektiin käytettävästä minimituntimäärästä, joka täyttämällä vaadittavat opintopisteet tulee suoritettua. Tämän jälkeen etenemisaikataulu on ollut opiskelijoista itsestään kiinni. 

Opiskelijat ovat vastuussa esityksiensä kaikkien osa-alueiden, kuten ääni- ja valosuunnittelun, puvustuksen, maskeerauksen sekä käsikirjoituksen, kokoamisesta yhdeksi kokonaisuudeksi. Savikurjen mukaan kaikkea ei kuitenkaan ole täytynyt luoda täysin tyhjästä, vaan esimerkiksi käsikirjoituksena on saanut käyttää valmista, jo olemassa olevaa tekstiä.

Eri osa-alueiden suunnittelun ja toteutuksen on voinut myös ulkoistaa muille, myös teatteri-ilmaisun ohjaajakoulutuksen ja Turun ammattikorkeakoulun ulkopuolisille henkilöille. Työryhmän jäseniä rekrytoitiin esimerkiksi kolmannen vuoden teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijoiden Henry Pöyhiän ja Anna-Maria Vänskän lokakuussa järjestämässä rekrytointitapahtumassa, jossa Taideakatemian ulkopuolisilla henkilöillä oli mahdollisuus tutustua sektorin koulutusten projekteihin. Esimerkiksi Savikurki rekrytoi tapahtumassa esityksensä kolmesta näyttelijästä kaksi.

Suuri osa opiskelijoista hankki avukseen esimerkiksi valo- tai äänisuunnittelijoita, mutta Savikurki päätti tehdä lähes kaiken alusta loppuun itse. Hän pyysi apua tarvittaessa luokkalaisiltaan – esimerkiksi valosuunnitelman hän teki yhdessä samalla vuosikurssilla opiskelevan kaverinsa kanssa. Ainoastaan esityksen markkinoinnissa käytetyn julisteen tekemisen Savikurki ulkoisti kokonaan toiselle henkilölle, Turun ammattikorkeakoulussa animaatiota opiskelevalle Heini Lääverille.

Savikurki aloitti ohjauksensa tekemisen marraskuun puolivälissä kokoamalla esityksen rungon, minkä jälkeen hän alkoi suunnitella valoja ja äänimaailmaa. Hänen mukaansa osa-alueiden suunnitteluun ei ole yhtä oikeaa järjestystä tai tapaa, vaan riippuu täysin siitä, millaisesta esityksestä on kyse ja mitkä osa-alueet ohjaajaa itseään kiinnostavat eniten.

– Eräälle luokkalaiselleni visuaalisuus on todella tärkeä asia, joten hän lähti miettimään koko prosessia valojen kautta. Jotkut taas voivat lähteä tekemään esitystään äänen kautta: he suunnittelevat ensin koko äänimaailman, jonka jälkeen he kokoavat esityksen sen ympärille, Savikurki selittää.

Savikurjen mukaan tärkeintä eri osa-alueita suunnitellessa on se, että ohjaaja on koko prosessin ajan selvillä siitä, mistä esitys kertoo ja miksi sitä tehdään.

– Esimerkiksi valosuunnittelussa ei voi vain tyrkätä jotain valoja lavalle, sillä teatterissa on todella tarkkaa, että kaikki osa-alueet tukevat esityksen teemaa. Kaikki valinnat ovat tarkkaan harkittuja ja tukevat tarinaa.

Savikurjen mielestä mielekkäintä oman ohjauksen tekemisessä on ollut vapaus tehdä juuri sellaista teatteria kuin haluaa. Koulutuksen aiemmat opinnot ovat sisältäneet paljon ryhmätöitä, joissa ei ole pystynyt tuottamaan täysin omannäköistä materiaalia. Nyt siihen on ollut mahdollisuus, ja Savikurjen mukaan se on ollut ihanaa.

Projekti 5 -opintojaksoa edeltäneistä opinnoista on Savikurjen mukaan kuitenkin ollut runsaasti apua oman esityksen rakentamisessa. Jokainen kurssi on tarjonnut lisää tietoa ja oppia sekä itsestä ihmisenä että omasta tavasta tehdä teatteria. Kursseilla on opiskeltu muun muassa tekstilähtöistä ohjaamista, ryhmänohjaamista, näyttelijäntyötä, improvisaatiota ja valosuunnittelua.

Kaikki tämä oppi tiivistyykin lavalla nähtävään 40 minuuttiin, jonka Savikurki kokee myös projektin suurimmaksi onnistumisen hetkeksi.

– Olin täysin luovuttamassa jossain vaiheessa. Juuri se, että sain homman tehtyä ja sain positiivista palautetta, oli parasta. Eihän tässä muuta voi kun olla todella ylpeä itsestään.