Marja Salminen on kulkenut pitkän matkan Taideakatemian rinnalla

Teksti ja kuva: Heidi Lajunen

Salmisen työuran aikana Taideakatemia on muokkaantunut nykyiseen muotoonsa; Turun kuvataidekoulusta Taiteen ja viestinnän oppilaitokseksi ja sitten Taideakatemiaksi. Henkilökunta ja opiskelijat ovat saaneet rauhassa keskittyä taiteeseen, sillä Salminen on huolehtinut paperisodasta ja byrokraattisista kiemuroista asiantuntevasti, rautaisella ammattitaidolla. Siksi hänelle myönnettiin hieno kunnianosoitus, Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali, kaksi vuotta sitten.

Esityksen kunniamerkistä teki koulutusjohtaja Timo Tanskanen. 

− Olen ollut tästä erityisen otettu ja syvästi kiitollinen Timolle, joka on osannut arvostaa tehtyä työtä. 

Taideakatemia on tarjonnut pian eläköityvälle Salmiselle mielenkiintoisen ja mutkattoman työympäristön, ja hän on saanut työskennellä koulutusjohtajien Maija Palonheimon, Risto Hyppösen, Jyrki Lähteenmäen ja Timo Tanskasen oikeana kätenä. Kulttuurialalla on Salmisen mukaan aina ollut avoin ja mutkaton työilmapiiri. 

Myös opiskelijat ovat itseohjautuvia, pystyvät luovimaan ja poimimaan koulun tarjoamista mahdollisuuksista itselleen parhaan kokonaisuuden.

Työ on ollut aina todella tärkeä osa Salmisen elämää.

− Olen syntynyt hyvien tähtien alla tämän työasian suhteen, toteaa Salminen ja kertoo, että yhtäkään työpaikkaa hän ei ole varsinaisesti hakenut, vaan on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Salmisen ensimmäinen työpaikka oli opiskeluaikana Turun Sanomissa oikolukijana ja valmistumisen jälkeen hän toimi kirjanpitäjänä parissa eri yrityksessä. Työskenneltyään useamman vuoden Lääninhallituksen apulaistarkastajana, hän kaipasi jo vaihtelua byrokraattiseen ja hieman väsähtäneeseen työyhteisöön. Kuin tilauksesta Turun kuvataideoppilaitoksen rehtori Maija Palonheimo pyysi Salmista sihteeriksi 1991. Loppu onkin historiaa.

Turun kuvataideoppilaitos muuttui Taiteen ja viestinnän oppilaitokseksi ja myöhemmin Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiaksi. Oppilaitoksen nimet ja toimipaikat ovat vaihtuneet, mutta Marja on pysynyt.

− Se, että on saanut olla työelämässä ja tavata työtovereita, on ollut hirveän tärkeätä.  Pelkkä kolmen lapsen äitinä olo ei riittänyt. Halusin osaltani kartuttaa perheemme niukkaa toimeentuloa.   

− Työelämä on muuttunut, ja ihmiset joutuvat tekemään nykyään paljon pätkätöitä. Jos toimeentulo on epävarmaa, miten sitä uskaltaa suunnitella elämää ja perustaa perhettä, Salminen pohtii.

Kuinka sitten päästä pois pätkätöiden pyörteestä? Salminen kannustaa nuoria panostamaan työhönsä, sillä omistautuminen usein palkitaan pitempänä työsuhteena.

− Tekniikan kehitys on ollut ihan huikeata, Salminen hihkaisee ja kertoo, että uran alussa palkat laskettiin laskukoneella, ja sitten pankkisiirtolomakkeet vietiin pankkiin.

Salminen on opetellut uransa aikana lukuisia palkanlaskujärjestelmiä, muista hallinnon tietojärjestelmistä puhumattakaan.

Tietokoneet saatiin työnteon tueksi 90-luvun alussa.

− Me mentiin tietokonekauppaan ja ainoa kriteeri oli, että minkä väriset tietokoneet hankintaan. Maijalla (Palonheimo) oli liila MikroMikko, ja mulla tummansininen ja mitään muuta me ei niistä ymmärretty, nauraa Salminen kertoessaan Turun kuvataideoppilaitokseen syksyllä 91 hankituista ensimmäisistä tietokoneista.

Pitkän uran aikana tekniikan lisäksi ovat muuttuneet myös työskentelytavat.

− Ihan kaikkea me tehtiin, toteaa Salminen ja viittaa aikaan Turun kuvataidekoulussa.

Tuolloin Salmisen ja rehtori Maija Palonheimon työnkuva oli erilailla laaja. Kaksikon korkeasta työmoraalista ja pioneerihengestä kertoo se, että esimerkiksi perjantaisin rehtori, sihteeri ja myöhemmin myös nykyinen Taideakatemian kv-koordinaattori Antonella Storti siivosivat vessoja myöten kaiken Rahjekatu 4:ssä.

Nykyään työskenteleminen on vapaampaa, koska etäyhteydet mahdollistavat työnteon myös kotoa käsin. Johtoryhmissä on siirrytty tarkoista esityslistoista ja pöytäkirjoista keskustelevampaan toimintamalliin.

Salminen on pikkuhiljaa laskeutumassa eläkkeelle. Eläkkeelle lähtö pitkittyi, koska sopivaa jatkajaa hänen monialaiselle ja vaativalle työlle ei vain löytynyt. Koulutusjohtajan sihteerin työnkuva on hyvin laaja; Salminen hoitaa Taideakatemian laskujen maksut, matkavaraukset, monimutkaiset investointihankintaprosessit, sopimustietokannat ja tuntiopettajien palkanmaksun. Lisäksi hän vastaa sihteerin tehtävistä johtoryhmässä, työpaikkakokouksissa ja kehittämispäivillä. Työ on vastuullista ja sisältää paljon luottamuksellisia sopimusasioita. Salminen nimeää palkanmaksun ykköstehtäväkseen, sillä jokaiselle ihmiselle palkan tuleminen ajallaan ja oikean suuruisena on tärkeä asia. 

Aika näyttää kuinka Taideakatemian arki sujuu ilman Marjan kokemusta ja asiantuntemusta.

− Kukaan ei voi koskaan tietää sitä kaikkea mitä Marja tietää, kertoo Taideakatemian käsikirjoituksen lehtori Pentti Halonen ja lisää, että Marjalta voi kysyä mitä tahansa, ja hän tietää miten asiat voi parhaiten hoitaa ilman hämminkiä.

Viimeisenä tehtävänään Salminen on luvannut järjestää Taideakatemian pölyttyneen arkistohuoneen, koska on ainoa, joka sen pystyy tekemään. Käynnissä on viimeinen koettelemus, armoton paperisota.

– Työurani on mennyt alaspäin, hän nauraa ja viittaa Linnankadun kellarin arkiston uumenissa viettämiinsä hetkiin papereita seuloen, hävittäen ja mapittaen.

Salminen suunnittelee jäävänsä pois työyhteisöstä ja siirtyvänsä eläkkeelle vuoden vaihteessa. Sitä ennen on vielä saatava viimeisetkin arkistopaperit ojennukseen.

Eläkesuunnitelmiin kuuluu uuden kodin sisustamista, pihanrakennusta, kulttuurielämyksiä, matkustelua, koiraharrastusta sekä ystävien ja sukulaisten tapaamista. Salmisen lapset ovat jo omillaan, mutta lähellä asuvaa iäkästä äitiä on nyt aikaa auttaa ja hoitaa. 

− Iso kiitos kaikille teille työtovereille, jotka olette olleet minun "työmatkallani" mukana. Hyvillä mielin tein töitä ja yhtä hyvillä mielin lähden eläkkeelle. Vaikka lähtö venyi, seuraajani käsiin voin huolettomin mielin jättää kaikki työtehtäväni.  

Mukavia eläkepäiviä Marja!