Sivu päivitetty 26.11.2018

”Älkää puhuko höpöjä” – Vaientamiskulttuuria käsiteltiin Mediaeettisessä seminaarissa

Mitä tehdään, kun opiskelu- tai työyhteisössä kohdataan seksuaalista häirintää? Vaietaan häpeillen. Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian järjestämässä Mediaeettisessä seminaarissa käytiin aiheesta viime viikolla vilkasta keskustelua.

Teksti ja kuva: Heidi Lajunen

Seminaarissa käsiteltiin ongelmaa elokuvan, mainonnan ja journalismin näkökulmista. Tapahtuma koostui puheenvuoroista ja toimittaja Carolus Mannisen (Yle Lounais-Suomi) vetämästä paneelikeskustelusta. Puhujina olivat Suomen elokuvasäätiön tuotantoneuvoja Sarita Koskelin, mainonnan eettisen neuvoston pääsihteeri Paula Paloranta sekä Turun Sanomien palkitut toimittajat Annamari Nurminen ja Esko Pihkala. Puheenvuoroista nousi eteen yhteinen teema: vaientaminen ja vaikeneminen sekä valta-aseman väärinkäyttö.

Miksi kaivetaan esiin näin vanhoja asioita?

− Varsinkin opiskelijat ja uran alussa olevat harjoittelijat kohtaavat huonoa käytöstä, totesi Sarita Koskelin. Hän viittasi Teatterikorkeakoulussa paljastuneisiin hyväksikäyttöihin ja häirintään.

Yhteinen tekijä löytyy vaientamiskulttuurista ja valta-aseman väärinkäytöstä. Monet vakavat häirintätapaukset ovat tapahtuneet koulumaailmassa. Valta-aseman väärinkäyttäjänä on ollut opettaja ja uhreina opiskelijat. Yhteistä tapauksille on ollut uhrien vaientaminen uhkailemalla.

− Älkää puhuko höpöjä, ei noin hyvä opettaja mitään tee. Näin toimittaja Esko Pihkala kertoi viranomaisten kuitanneen uhrien kertomukset seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Pihkala paljasti yhdessä kollegansa Annamari Nurmisen kanssa Luostarivuoren koulussa vuosia jatkuneen oppilaiden hyväksikäytön, johon viranomaiset eivät puuttuneet.

Kynnys kertoa on ollut korkea, koska pelkona on ollut leimautua valehtelijaksi.

− Koko urani aikana en ole tavannut niin paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mitään. Toimittaja Annamari Nurminen kuvaili Luostarivuoren hyväksikäyttötapausten tutkintaprosessia.

Oman maineen menetys pelottaa; uhri tuntee häpeää ja hänestä tehdään helposti syyllinen. Tämän takia monet häirintätapaukset ovat tulleet esille vasta vuosikymmenien päästä. Tapausten paljastamiseen tarvitaan joukkovoimaa ja rohkeutta. Tyypillistä on, että yhden tapauksen paljastuttua syntyy ketjureaktio ja useiden erillisten tapausten vyyhti alkaa purkautua.

Ilmiö ja teot ovat aina olleet olemassa, mutta vasta sosiaalinen media on tarjonnut median ongelman esille tuomiseen. Nurminen kertoi, että monilla hänen haastattelemillaan uhreilla oli ajatus siitä, että nyt joku saattaa viimein kuunnella heitä, kiitos #metoon ja sosiaalisen median.

Mainostajan tehtävänä ei ole edistää tasa-arvoa

Valta-aseman väärinkäyttö näkyy myös mainoksissa. Lausuntopyyntöjä tulee mainoksista, joissa henkilö esitetään alempiarvoisena, halventavalla tavalla, alisteisessa asemassa tai seksuaalista häirintää käytetään mainoksen tehokeinona.

Vaikka mainostajan ei tarvitse edistää tasa-arvoa, on huomioitava, että mainonnalla on merkitystä meidän asenteisiin. Epäeettinen mainos voi hidastaa tasa-arvon toteutumista. Mainonnan eettisen neuvoston pääsihteeri Paula Paloranta käsitteli puheenvuorollaan mainontaa asenteiden muokkaajana eli mitä merkitsee vaatimus hyvän tavan mukaisuudesta?

− Mainonta on hyvän tavan vastaista, jos se on selvästi ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa. Jos yksittäinen henkilö kokee mainoksen loukkaavaksi, se ei vielä tarkoita hyvän tavan vastaisuutta.

Edistystä on selvästi tapahtunut. Mainoksissa ei enää näy yhtä räikeitä tasa-arvo eroja kuin vielä 10 vuotta sitten.

Vekkihame komerossa

Naisen asema on parantunut työyhteisöissä. Muutos näkyy myös vaatimuksissa ulkoista olemusta kohtaan, kuten vaatetuksessa. Sarita Koskelin kertoi, kuinka vielä 80-luvulla naisen odotettiin pukeutuvan hameeseen, sillä housuja paheksuttiin. Töissä sai luvan pitää housuja, kunhan yllätysvierailijoita varten piti hametta työpaikan vaatekomerossa valmiina.

− Tänä päivänä ei pysty nipistelemään persuksista, Koskelin jatkoi.

#metoon myötä ihmiset tietävät mikä ei ole hyväksyttävää kohtelua. Häirintää on ollut aina, mutta nyt se on muuttunut toisenlaiseksi; se ei välttämättä ilmene niin fyysisenä, vaan näkyy asenteissa ja puhetyylissä. Tytöttely sekä vähättelevä ja alentava äänensävy on monille miesvaltaisella alalla työskenteleville naisille liian tuttua.

Media-alalla on reagoitu nopeasti #metoo-kampanjan esille tuomiin ongelmiin. Suomen elokuvasäätiön uudessa strategiassa 2018-2023 on kirjattu tavoitteet tasa-arvoisuuden kehittämiseksi: tavoitteena on ”edistää elokuva-alan reilua ja tasavertaista toimintakulttuuria sekä tasa-arvoa ja tasavertaisuutta” sekä lisäksi ”ohjaa alan käytäntöjä häirintävapaaseen ja turvalliseen työympäristöön”.

Lisäksi uusi elokuvalaki (1.1.2019) turvaa taiteen vapauden.

− Laki ei ole pelkästään #metoo-kampanjan alulle panema. Epätasa-arvoasioista halutaan päästä eteenpäin.

Keskustelussa korostui myös varhaiskasvatuksen merkitys; tasa-arvoisuus ja toisen ihmisen hyvä kohtelu lähtevät ennen kaikkea varhaiskasvatuksesta.