Kiitelty näytelmä syntyi nukketeatterin voimin

Teksti: Iiris Korjus Kuva: Åbo Svenska Teatern
 

Elina Lajunen ja Elena Rekola olivat mukana viime syksyllä ensi-iltansa saaneessa Kalevala esityksessä. Produktio oli osana Taideakatemiassa järjestettyä musiikin- ja nukketeatterin erikoistumiskoulutusta.
 

Lajunen valmistui Turun ammattikorkeakoulun nukketeatterilinjan ensimmäiseltä vuosikurssilta vuonna 2004. Lajusen tausta on musiikissa ja hänen varhaiskosketuksensa taiteeseen on ollut viulu, jota hän pääsee soittamaan myös Kalevalassa. Musiikkilukion jälkeen nukketeatteri alkoi kiinnostaa.
 

— Ajatus ’olet esillä, mutta piilossa’, kiehtoi minua, toteaa Lajunen kertoessaan intuitiivisesta valinnastaan hakea nukketeatterilinjalle lukion jälkeen.
 

Rekola valmistui keväällä 2018 nukketeatteritaiteilijaksi. Häntä teatteri on kiinnostanut teini-iästä lähtien. 
 

—Olen työskennellyt paljon anarkistisessa ilmapiirissä teatterin parissa.
 

Kalevala-produktio tuntui aluksi ristiriitaiselta Rekolan oman taiteilijafilosofian kanssa.
 

— Minulle on tärkeää, että taide on sekä sen toteuttajien että siitä nauttijoiden saavutettavissa.
 

Rekola kuitenkin toteaa, että työskentely isossa teatterissa ei sulje pois työskentelyä myös enemmän underground-tyylisten produktioiden parissa.
 

— Isoissa teattereissakin nähdään paljon poliittisesti lataantuneita teoksia.
 

Moni Rekolan piireissä on ollut yllättynyt myös Kalevala-näytelmän feministisistä piirteistä, kuten siitä, että lavalla ei nähdä yhtäkään miestä.

Lajuselle on ollut virkistävää päästä käsittelemään nukkeja pitkän ohjausputken jälkeen.

— Aluksi jännitti oman esiintymisen puolesta, miten tulee selviämään, mutta pelosta on pystyttävä päästämään irti, jos haluaa oppia jotakin uutta.

Lajunen saa esiintymiseensä voimaa taiteellisesta taustastaan; musikaalisuus on ollut hyödyksi stemmoja laulaessa, ja tausta argentiinalaisessa tangossa on helpottanut tanssillisen Kullervon siskon nukettamista. Rekolalle Kalevala-produktio on antanut rohkeutta toteuttaa taiteilijana hänelle ominaisia toimintatapoja, kuin myös avannut silmät sille, mikä ruokkii hänen omaa taiteellisuuttaan.

— Kouluaikana kaikki oli vielä täysin uutta, joten automaattisesti otin kaiken opin vastaan, Rekola toteaa muistellessaan aikaansa Taideakatemiassa. 

Valmistumisen jälkeen kehitetty taiteellinen praktiikka on mahdollistanut vapauden valita ja rajata sitä, mitä haluaa oppia. Kalevalassa Rekola on astunut ulos mukavuusalueeltaan, ja juuri se on ollut hänelle mieluisinta. 

— Produktiossa on tarkka koreografia ja vaikeat stemmat. Odotuksena minulla oli oppia fundamentaalisesti jotakin aivan uutta nukketeatterista tai nukettamisesta, mutta opinkin enemmän musiikista. 

— Saa tuoda omia asioita esille ja olla juuri sellainen kun on, kertoo Lajunen. 

— On luotettava omaan ammattitaitoon ja siihen, että omat ideat ovat kallisarvoisia ja ihmisiä kiinnostavia ratkaisuja, Rekola toteaa. 

Lajunen ja Rekola haluavat jatkaa työskentelyä itseään kiinnostavien projektien parissa ja toivovat yhteistyön jatkuvan tulevaisuudessa myös Kalevala-produktion tiimiläisten kanssa.

Tutustu Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian koulutustarjontaan täällä.