Sivu päivitetty 6.3.2020

Vaihdon hurmaa Etelä-Koreassa

Naisen asema, ulkonäköpaineet ja auktoriteettien kunnioitus − Saana Leppäkoski törmäsi kulttuurierojen kirjoon Etelä-Koreassa. Silti hän nautti vaihtoajastaan täysin rinnoin ja heittäytyi uuden kulttuurin vietäväksi.

Teksti: Mari Loikkanen, kuvat: Saana Leppäkosken kotialbumi

Kun Saana Leppäkoski mietti, minne lähteä vaihtoon, hän ajatteli ensi alkuun, mikä näyttäisi hienolta CV:ssä.

− Ajattelin, että vaihtopaikka voi olla se tekijä, mikä erottaa CV:ni muista, enkä halunnut sinne, minne kaikki muutkin. Näin sen sijoituksena omaan uraan. Koska olen pitkään harrastanut kamppailulaji taidoa, olin kiinnostunut erityisesti Aasian suunnasta, Leppäkoski kertoo.

Lopulta vaihtopaikaksi valikoitui Etelä-Korea ja sieltä Soulin yliopisto (UoS). Liiketalouden tradenomiksi Turun AMK:ssa opiskeleva Leppäkoski syventyy opinnoissaan matkailuun ja siksi opinnot ulkomailla olivat ehkä tavallista merkityksellisempiä. 

Hän valmistautui vaihto-opiskeluun käymällä korean kielen alkeiskurssin jo Suomen päässä. Hän opetteli kaikki kirjaimet etukäteen, jotta osaisi lukea kieltä.

Erilainen koulukulttuuri yllätti

Perillä koitti kulttuurishokki. Oli väsyttävää, kun ajatus kulki suomeksi ja kaikki piti silti sanoa englanniksi. Kyltit puolestaan olivat koreaksi. Lisäksi vaikeuksia aiheutti korealainen auktoriteetin kunnioitus.

− Se on suomalaiselle aika tuntematon asia. Etelä-Koreassa on tiedettävä asemansa ja osoitettava se. Luennoilla tämä näkyi siten, että oli lähes kunnianloukkaus kyseenalaistaa opetusta, kun taas Suomessa on hyvä, että opiskelijat kysyvät haastavia kysymyksiä ja ovat kriittisiä.

Eurooppalaisia ohjeistettiinkin olemaan viittaamatta tunnilla. Koska luennoilla on niin paljon kilpailua ja väkeä, viittaamalla ja kysymällä jonkin kysymyksen, häiritsee muiden opiskelua. Jos siis halusi selventää jotakin asiaa, kannatti kirjoittaa kysymyksensä muistiin ja käydä kysymässä se opettajalta jälkikäteen.

Huonekaverista tuli sydänystävä

Leppäkoski asui yliopiston kampuksen asuntolassa, jossa hänellä oli paikallinen huonekaveri. Ensimmäinen asuintoveri vaihtui kuitenkin nopeasti, sillä taas kulttuurit törmäsivät:

− Ilmeisesti kävin liian suomalaisittain suihkussa, sillä sieltä tultuani kämppäkaveri näki minut alasti ja järkyttyi, Leppäkoski nauraa.

Tämän jälkeen hän sai uuden huonekaverin, josta tuli lähes sydänystävä. Eteläkorealaisesta huonekaverista oli jännittävää tutustua suomalaiseen vaihto-oppilaaseen, jonka kanssa pääsi treenaamaan englantia ja kokemaan yhteyden ulkomaailmaan. Samalla taas Leppäkoski tutustui paremmin todelliseen Etelä-Koreaan.

Huonekaveri oli nuori nainen, joka yritti uida vastavirtaan omassa kulttuurissaan. Hän ei meikannut, käytti löysiä vaatteita ja oli leikannut tukkansa hyvin lyhyeksi.

Etelä-Koreassa naisilla on valtavat ulkonäköpaineet. Arvioiden mukaan joka kolmas 19−29-vuotias eteläkorealainen nainen on käynyt jonkinlaisessa kauneusleikkauksessa. Hyvin usein silmät operoidaan isommiksi, ihoa vaalennetaan ja pyritään tekemään leuan alue tai nenä kapeammaksi.

Leppäkoski huomasi, että valokuvista tutut käsillä tehdyt eleet ovatkin pohjimmiltaan pyrkimyksiä siihen, että kasvot näyttäisivät kapeammilta.

− Kasvojen pyöreyttä peitetään hiuksilla ja käsieleillä. Naiset ovat hyvin laitettuja ja itsekin aloin meikata enemmän Etelä-Koreassa. Kosmetiikkaa myytiin joka nurkassa.

Saana_Leppakoski2_muok.jpg
Vaihtoaika Etelä-Koreassa oli Saana Leppäkoskelle vaikuttava kokemus.

Naisen asema työelämässä

Paikallisille opiskelijatytöille oli hämmästys, että Leppäkoski on naimisissa ja saa silti opiskella. Leppäkoski sai kuulla, että Etelä-Koreassa naiset opiskelevat enemmänkin sitä varten, että pääsevät naimisiin.

− Naisten palkkataso on siellä niin paljon pienempi kuin miehillä, ettei naisen ole taloudellisesti kannattavaa mennä töihin naimisiinmenon jälkeen. Sellainen teki nöyräksi, mutta minun oli vain hyväksyttävä se, että olen tässä kulttuurissa vieraana ja siellä asiat ovat näin.

Soulissa Leppäkoski opiskeli muun muassa esiintymistä, englannin kielioppia, paikallista kulttuuria sekä urbaania turismia. Vaihto ei hidastanut opintoja, vaan opintopisteitä kertyi mukava määrä.

Pian Leppäkoski löysi tiensä uuteen harrastukseen. Hän marssi rohkeasti kendo-tunnille, jossa hän oli porukan ainut ulkomaalainen. Kendo on miekkailuun pohjautuva kamppailulaji, jossa lyöntejä ryyditetään hurjilla huudoilla.

− Olin valmis laittamaan itseni likoon ja samalla jopa nolaamaan itseni. Harrastus oli kuitenkin ihan huippu, koska sitä kautta tutustuin eteläkorealaisiin ja pääsin heidän mukanaan illanistujaisiinkin. Osallistuin jopa yliopistojen välisiin kilpailuihin.

Saana_Leppakoski3_muok.jpg
Etelä-Korea teki Saana Leppäkoskeen vaikutuksen. Hän toivoo pääsevänsä sinne joskus vielä uudelleen.

Yhteisymmärrys lämmitti mieltä

Leppäkoski kokee saaneensa valtavasti vaihtoajasta. Englannin kieli kehittyi huimasti ja maailmankuva avartui. Antoisinta oli kansainvälisten opiskelijoiden välillä vallinnut ymmärrys toistensa kulttuureja kohtaan.

− Vaikka meitä vaihtareita oli Marokosta, USA:sta ja Brasiliasta asti, oli ok olla erilainen. Pystyimme kertomaan toisillemme kulttuurieroista, että jokin asia ei esimerkiksi ole hyväksyttyä vaikkapa Marokossa ja sitä ymmärrettiin, eikä arvosteltu.

Viiden vaihtokuukauden jälkeen Leppäkoski palasi kotiin, jolloin kulttuurishokki olikin käänteinen. Suomi tuntui pieneltä, homogeeniselta ja tylsältäkin. Onneksi olo alkoi pikkuhiljaa tasaantua.

− Arvostan Suomen luontoa, omaa rauhaa ja sitä, että täällä on hyvä asua. Haluan kuitenkin vielä joskus töihin kansainväliseen yritykseen ja tehdä sitä kautta yhteistyötä Etelä-Korean kanssa, Leppäkoski sanoo.

Lue myös, millaista on olla vaihdossa ja työharjoittelussa Pohjois-Espanjassa artikkelista  "Verkostoja Baskimaasta" .