Pekka Laamanen suunnitteli sirkuskiertuetta Romaniaan – korona käänsikin matkailuauton nokan kohti kotipihoja

Teksti: Milla Granlund Kuva: Pekka Laamanen
Kymmenen vuotta sitten teatteri-ilmaisun ohjaajaksi sirkuslinjalta valmistunut Pekka Laamanen on kiertänyt Romaniassa esittämässä katusirkusta, perustanut kollegoidensa kanssa Sirkus & Teatteriyhdistys Aura Companyn, jonka yhteydessä toimii sirkuskoulu ja esiintynyt Tyksissä lapsille. Tyksissä esiintyminen sai alkunsa, kun Laamasen nyt seitsenvuotias lapsi oli hoidossa syöpäosastolla.

–  Poikani sairasti pienempänä silmän verkkokalvon varhaissolusyövän. Hänen ollessa hoidossa syöpäosastolla, tein leikkihuoneen leluilla temppuja lapsille. Sillä oli uskomattomia vaikutuksia, joten ehdotin, että voisin kokeiluluontoisesti käydä esiintymässä muulloinkin, Laamanen muistelee. 

Vierailuista tuli pikkuhiljaa vakituisia ja ennen koronan aiheuttamaa poikkeustilaa Laamanen vieraili säännöllisesti viidellä lasten osastolla.

– Toivon, että saan sitä jatkaa vielä, Laamanen kertoo.

Sairaalassa esiintyminen on opettanut Laamaselle paljon taiteilijuudesta ja taiteen vaikutuksesta. 

– Kaikki ympäristöt ovat erilaisia, mutta niissä on samanlaista luonnollisuutta missä vaan. On kyseessä sitten sairaala, vanhainkoti tai lava, ihmiset ovat taiteen äärellä samanlaisia ja reagoivat aika samoin, Laamanen kuvailee.

Laamanen toivoo, että hoitolaitoksissa toteutettavan taiteen rahoitus tulisi tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspuolen budjeteista.

– Sen ei pitäisi olla apurahalähtöistä. Toivottavasti tulevaisuudessa taiteilijat työskentelevät sairaaloissa lääkärien ja hoitajien kanssa palkattuina, Laamanen pohtii.

Hän on huolissaan koronan vaikutuksista taiteilijoihin ja kokee, ettei taiteilijoiden ahdinkoa vielä kunnolla ymmärretä.

– Monet taiteilijat ja freelancerit ovat tottuneet siihen, että elämä on taloudellisesti sellaista aaltoliikettä. Mutta mitä pidempään on poissa työelämästä ja niitä tuloja ei tule ja pitäisi laskut maksaa, niin jossain kohtaa saattaa tulla se todellinen hätätilanne. 

Laamanen ymmärtää, että koronaviruksesta uutisoiminen on tällä hetkellä robottimaista, mutta toteaa, että jossain kohtaa inhimillinen aspekti, esimerkiksi sosiaaliset ongelmat, on myös otettava esille.

– Kun suojellaan ihmishenkiä, pitää suojella muutakin ihmisyyteen liittyvää, Laamanen toteaa.

Kun maaliskuussa alettiin koronan vuoksi perua esityksiä ja myöhemmin harrastuksetkin täytyi laittaa tauolle, oli Laamanen katsonut tyhjentynyttä kalenteriaan. Sirkuskoululaisille Laamanen tekee etäopetusvideoita, minkä lisäksi Eurooppaakin nähnyt matkailuauto on valjastettu työkäyttöön. Kahden taiteilijan musiikkisirkusesitys FlouTila on mahdollista tilata esimerkiksi kerrostalon pihalle. Kun Turun Sanomat teki jutun FlouTilasta, alkoi Laamasen kalenteri jälleen täyttyä. Tulevaisuus on kuitenkin edelleen epävarma.

Laamaselle taide on toisaalta työkalu, jolla voidaan lisätä hyvinvointia ja esimerkiksi vähentää lasten kokemaa pelkoa sairaalaoloissa. Hän kuitenkin toivoo, että myös taiteen itseisarvo ymmärrettäisiin. 

– On tärkeää nähdä, että taiteella on itseisarvo. Se on hienoa, että ihmiset tekevät mahdollisimman paljon myös sen taiteen vuoksi. Voi kokeilla kaikkea, mitä pidetään suunnilleen dadana tai sellaisena, mutta siinä on myös mahdollisuus, Laamanen toteaa.

Opiskelu Taideakatemiassa on antanut Laamaselle työkaluja rakentaa omaa taiteilijan uraansa. Hän kokee, että opiskelu on yksi osa kokonaisuutta, johon on vaikuttanut myös koulun jälkeen tapahtunut ammattilaisuuteen oppiminen. 

Laamanen toivoo, että jo opiskelujen aikana opiskelijat kuulisivat mahdollisimman paljon oman taiteenalansa ihmisten tarinoita ja sitä kautta rohkaistuisivat omille poluilleen.

– Se luo luottamusta siihen, että on mahdollista mennä eri suuntiin. Sirkuskin on joskus nähty todella kapea-alaisena, mutta sitä ei vain ole niin sanotusti valjastettu yhteiskunnalliseen käyttöön. Itse käytän sirkuskoulutusta työvälineenä erilaisissa tilanteissa, Laamanen kuvailee.

Sirkuskoulutuksessa käytetäänkin paljon vierailevia opettajia ja luennoitsijoita, minkä lisäksi tehdään paljon yhteistyöprojekteja, joissa rahan sijasta vaihdetaan tietoa, taitoa ja ajatuksia.

Omassa sirkuskoulussa opettamisen lisäksi Laamanen on kiertänyt Turun kouluja 3.–6.luokkalaisille tarkoitetun Taidelukkari-hankkeen puitteissa. Hankkeen tarkoituksena on mahdollistaa taiteen ja kulttuurin harrastaminen lapselle tutussa kouluympäristössä koulupäivän jälkeen.

Alemman korkeakoulututkinnon suorittanut Laamanen on päättänyt jatkokouluttaa itseään ja kokeekin, että Taideakatemiassa saatu oppi luo hyvän pohjan oman ammattitaidon kasvattamiselle.

– Olen nyt ensi syksyksi hakemassa Turun yliopistoon opiskelemaan varhaiskasvatuksen opettajaksi. Tarkoitukseni ei ole lopettaa sirkuksen tekemistä, vaan alan yhdistää varhaiskasvatusta ja sirkusta. Sirkuksen opiskelu mahdollistaa sen, että voin viedä omaa alaani pidemmälle ja kehittää uudenlaisia tapoja, Laamanen kuvailee.

Laamasen pohtiessa taiteilijoiden asemaa koronan aiheuttamassa poikkeustilassa hän huomauttaa, että kulttuuri pyörittää kotielämää.

– Jos katsoo Netflixiä tai HBO:ta niin se on kaikki kulttuuria. Tätä koko asiaa kevennetään kulttuurilla.

Laamanen kokee, että esimerkiksi FlouTilan suosio osoittaa sen, että ihmiset kaipaavat käsin kosketeltavaa kulttuuria. Myös taiteilijalle yleisön läsnäolo on tärkeää.

– Pienen hetken me jaksetaan sitä striimaamista, mutta jossain kohtaa se tulee tiensä päähän. Esimerkiksi esittävä taide toimii kuitenkin parhaiten, kun se on käsin kosketeltavissa tai jotenkin lähellä, Laamanen summaa.

FlouTilan esiintyessä ihmisten pihapiirissä Laamanen on huomannut taiteen vaikutuksen.

– Sen huomaa kuinka se inhimillistää arkea. Ihmiset ovat etäällä toisistaan, jotkut parvekkeella ja jotkut pihalla etäällä toisistaan. Mutta sitten samanaikaisesti kuulutaan pienen hetken ajan siihen esityksen yleisöön ja tunnetaan se kaikki samana. Jos taas esiintyy netin kautta tietää, että siellä on ihmisiä katsomassa, mutta niihin ei saa samanlaista kontaktia kuin esimerkiksi silloin, kun joku lapsi nauraa ja sen lapsen nauru vaikuttaa toiseen ihmiseen, Laamanen kuvailee.