Ensihoidon alumni hoitaa työoikeuden tehtäviä

Laura-Maria Poikela valmistui vuonna 2012 ensihoitajaksi Turun AMK:sta. Hän oli jo opiskeluaikana alan töissä ambulanssissa. Vuoden 2012 lopussa hän aloitti vakinaisessa työsuhteessa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä Nauvossa.

− Pidin ensihoitajan työstä tosi paljon. Oli hienoa, kun sain olla pois omasta kotikylästä ja tehdä töitä ruotsin kielellä, kun kotikielenä minulla oli suomi. Näin työ ja vapaa-aika pysyi hyvin erillään ja tasapainossa. Tekisin työtä edelleen keikkatöinä, jos olisi mahdollista, mutta ala kehittyy kovaa vauhtia, Poikela pohtii.

Hän mielestään työssä hyvää oli se, kun näki oman työnsä jäljen toimiessaan potilaan kanssa. Töissä kohdatut tilanteet olivat hyvinkin erilaisia. Ne vaihtelivat akuuteista hätätilapotilaista ja pahentuneiden perussairauksien hoidosta liikenneonnettomuuksiin, lapsipotilaiden hoitoon, potilaan ja omaisten ohjaamiseen ja neuvontaan, vainajan kanssa poliisin odotteluun ja viranomaisyhteistyöhön merellisessä ympäristössä. Hän sai nähdä ensihoitajan työn monipuolisuuden.

− Parasta oli, kun sai hoitaa (useimmiten) yhtä ihmistä kerrallaan ja oli aikaa hoitaa häntä sinne sairaalan ovelle asti. Pahinta oli ehkä se, että kun tehtävä päättyi ja potilaan tilanteen kehityksen oli ensin nähnyt sairaalan ovelle asti, ei enää saanut tietoa tai palautetta sen jälkeen.

Poikela totesi, että raskasta oli ensimmäisinä vuosina, kun mietti, osaako ja riittääkö taidot. Siinä ymmärsi, että kun ei itse tiedä, joutuu tulemaan sen tiedon kanssa sinuiksi.

Ammattikorkeaopinnot antoivat oppimistaidot jatko-opiskeluun

Kun Poikela työskenteli saaristossa, hän mietti varmuuden vuoksi varasuunnitelmaa uralle siltä varalta, että esimerkiksi selkä ei kestäisi ensihoitajan työtä tai vuorotyö alkaisi rasittamaan. Hän haki yliopistoon oikeustieteelliseen tiedekuntaan ja pääsi opiskelemaan ensi yrittämällä.

Hän jäi vuonna 2016 opintovapaalle työstään Nauvossa. Hänen tavoitteenaan oli suorittaa nopeasti maisterin tutkinto ja siinä menikin vain 2 vuotta 7 kuukautta.

− Ilman AMK:ssa opiskelua tämä ei olisi ollut mahdollista, sillä oppimistaidot ja oman oppijaprofiilin tunteminen selkiytyivät siellä. AMK-opintojen opinnäytetyön 80 sivua puhdasta tieteellistä tekstiä antoi eväät yliopisto-opintoihin, hän toteaa.

Oikeustieteellisten opintojen jälkeen hänen piti palata ensihoidon tehtäviin, mutta ensimmäisen lukuvuoden jälkeen Turun kaupunki tarjosi töitä perheoikeudellisessa yksikössä lapsioikeuden parissa. Hän ei palannut ensihoidon tehtäviin enää.

Työt muuttuivat tehtäviksi työoikeuden parissa

Poikela työskenteli lastenvalvojana Turun kaupungilla kaksi kesää ja opintojen ohessa osa-aikaisena, tehden juridiikkaa sote-alalla. Sieltä hän siirtyi Keskusrikospoliisiin puoleksi vuodeksi tutustumaan muun muassa rikosoikeuteen, johon hän erikoistui opinnoissaan, kuten myös kriisi- ja valmiuslainsäädäntöön.

− Vuonna 2019 sain ammattiliitto Tehystä lakimiehen paikan. Työssäni on valtavasti hyötyä sote-alan ja alalla työskentelevien ihmisten tuntemisesta, Poikela kertoo.

Syntyperäisenä turkulaisena Poikela joutui työn takia muuttamaan Helsinkiin. Siellä lakimiehille on enemmän työpaikkoja ja paremmat mahdollisuudet saada vakinainen työ kuin Turussa.

Tehyssä hän tekee tehtäviä työoikeuden parissa. Kevään 2020 aikana hän muun muassa neuvotteli yksityisen suun terveydenhuollon ja ensihoitopalvelualan työehtosopimuksista yhdessä kollegoidensa kanssa. Vaikka hän ei työoikeuteen opinnoissaan erikoistunutkaan, työ on opettanut.

Jatkuvaa oppimista

Poikelan opinnot kuitenkin jatkuvat kotikaupungissa, sillä hänellä on Turun yliopistossa paikka tohtorikoulutuksessa.

− Koska kirjoitin hyvän gradun rikosprosessioikeuden keinoista lapsikaappaustilanteissa, lupasin myös jatkaa väitöksenä aiheesta, Poikela naurahtaa.

Kyseessä on kansainvälinen rikosprosessi- ja lapsioikeuden välinen tutkimus. Kansainvälisten parisuhteiden lisääntyessä myös lapsikaappaukset ovat lisääntyneet. Tutkimus saattaa kuitenkin viedä aikaa, sillä tilastokeskuksestakin tutkija saa odottaa tietoja helposti ainakin vuoden ja Poikela tarvitsee tutkimukseensa tietoja myös lisäksi Interpolilta.

− Olen sosiaalinen ja hyvä verkostoitumaan, olen jo tehnyt tutkimuslupahakemuksia. Tutkimusta on helpompi tehdä ja tietoja saada, kun on tohtorikoulutettavan opiskelupaikka, hän toteaa.

Miksi hakeutua koulutukseen ensihoitajaksi?

Mutta palataanpa alkuun. Mikä sai Poikelan hakemaan ensihoitajakoulutukseen? Selailleensa opinto-oppaasta eri ammateissa vaadittavia ominaisuuksia sopivia ominaisuuksia löytyi ensihoitajalta: paineensietokyky, ratkaisukeskeisyys, ulospäinsuuntautuneisuus.

− Pidin opinnoista ja opiskelusta tosi paljon. Koen saaneeni laadukasta sekä käytännönläheistä että oikeasti tieteelliseen kirjoittamiseen valmistavaa opetusta oman alansa tuntevilta, kokeneilta opettajilta, Poikela kiittää.

− Jos sote-ala kiinnostaa, kannattaa hakea opiskelupaikkaa laajastikin. Sote-alan sisällä on mahdollisuus hakea ristiin, jos alkuperäinen haku ei olekaan se täysin mieleisin. Tunnen lukuisia sairaanhoitajia, jotka ovat työllistyneet ja täydennyskouluttautuneet ensihoitoon sekä myös ensihoitajia, jotka ovat myöhemmin opiskelleet kätilöksi tai terveydenhoitajaksi.

Jos elämäntilanne sallii, niin Poikela suosittelee hakemaan rohkeasti muualle päin Suomea, kuin missä on kasvanut. Se on rikkaus, kun kaikki opiskelijat ovat ympäri Suomea. Hän mainitsee, että ensihoitajaopiskelijat ovat tiivis joukkio.  He opiskelevat omassa porukassa, mikä toisaalta on harmi, sillä kannattaisi verkostoitua myös muiden opiskelijoiden kanssa.

Ensihoidon opiskelusta saa paljon eväitä oppimistaitojen lisäksi. Opintojen jälkeen osaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Elämänasenne on kevyempi, kun on tehnyt työtä, jossa välillä on kyse elämästä ja kuolemasta.

− Saa hyvät työelämätaidot ja valmiudet, on pakko tulla toimeen työyhteisössä. Oma itsensä on pakko olla, kun työskentelee 24 tuntia putkeen saman ihmisen kanssa. Oppii ihmissuhdetaitoja ja empatiaa. Niitä minä nyt käytän nykyisessä työssäni, mainitsee Poikela.

− Ja niitä verkostoja, en ole katkaissut välejä entiseen mitenkään, edelleen koulutan samoja ihmisiä, nyt lainsäädännön kannalta. Olen mukana alumnitoiminnassa. Pidän myös yhteyttä opettajiin, verkostoidun sinnekin, seuraan tutkimustoimintaa.

Poikela kuuluu Suomen Ensihoitoalan Liiton hallitukseen ja hän ohjaa opinnäytetöitä. Syyslukukaudella on marraskuussa tulossa alumnipäivä, johon hän osallistuu.

Opiskelijat ja alumnit, olkaa kollegiaalisia

Poikela mainitsee, että alumnipäivän ja -tapaamisten kautta pitäisi juurruttaa kollegiaalisuutta niin opiskelijoihin kuin valmistuneisiin. Sote-alalla kollegiaalisuutta pitäisi nostaa koulutuksessa enemmän esiin.

− Kun yksi saa, niin toinenkin voi saada. Mikään ei ole itseltä pois. Yhteisöllisyyttä tulisi kasvattaa, vaikka ei tunnetakaan, autetaan toinen toisiamme. Se lisää jatkuvuutta ja vaikuttaa tulevaisuudessa hyvinvointiin, Poikela painottaa.

Hän korostaa, että kun joku keksii hyvän idean, sitä tulisi viedä yhdessä eteenpäin. Omalla toiminnalla on iso vaikutus itselle, potilaalle, omaisille, työkavereille, tulevaisuuden ammattilaisille. Ei pidä ajatella, että on vain yksi työmuurahainen, jolla ei ole mitään vaikutusmahdollisuuksia. Jos on halua kehittää ja luoda uutta, niin siitä vain.

− Nightingale oli rohkea ja toimi, ja sitä kannattaa muidenkin kokeilla, Poikela päättää.

Laura-Maria Poikelan gradu: Kansainvälisistä siviilioikeudellisista sopimuksista kansalliseen rikoslakiin: rikosprosessin hyödyntäminen lapsikaappaussääntelyn tavoitteiden saavuttamisessa

Tutustu ensihoidon koulutukseen