Alumni: Pirita Eskola kannustaa jatkamaan opintoja, vaikka alku olisikin hankala

Teksti: Milla Granlund / Kuvat: Pirita Eskolan kotialbumi

Pirita Eskolan ollessa yläasteikäinen, ei ollut itsestäänselvyys, että tyttö voisi osallistua teknisten töiden opetukseen.

– Siihen tarvittiin lupalappu. Olisin halunnut mennä ammattikouluun, mutta suhtautuminen oli sellainen, että menin sitten kymppiluokalle, Eskola muistelee.

Kymppiluokan jälkeen tie vei Vuokattiin, jossa alkoi opinnot urheiluopistossa. Vuokatissa opiskelun jälkeen Eskola teki sekalaisia töitä. Vuosituhannen vaihteessa hän päätti, että on aika tehdä jotain muuta. Vuonna 2000 alkoi levyseppähitsaaja-koneistajan opinnot.

Suhtautuminen teknisten alojen opiskeluun oli Eskolan mukaan muuttunut myönteisemmäksi. Kun hän aloitti ammatilliset opinnot, ei hän ollut ainoa nainen. Naiset hakeutuvat teknisille aloille kuitenkin edelleen miehiä harvemmin, vaikka muutosta onkin tapahtunut.

Vaikka teknisen työn opetukseen tarvittiinkin yläasteella lupalappu, suhtautui Eskolan opettaja kuitenkin toisin.

– Hän kannusti tekemään kaikenlaisia juttuja, joista olin kiinnostunut. Se loi vahvemman kipinän siihen, että jotain pitää tehdä ja sen takia sitten lopulta lähdinkin sinne levyseppä-hitsaajakoulutukseen, Eskola kertoo.

Valmistuttuaan Eskola oli työelämässä kymmenisen vuotta, kunnes ranteessa todettu nivelrikko pakotti pohtimaan työkuviot uusiksi.

– Vuonna 2013 aloitin koneautomaatioinsinöörin koulutuksen. Valmistuin vuonna 2016. Opinnot olivat kasassa jo ennen joulua, mutta keväällä sain tutkintotodistuksen. Se aika ennen työllistymistä tuntui todella pitkältä, vaikka kuukausi valmistumisen jälkeen olin jo töissä, Eskola muistelee.

Eskolan mukaan koulutuksesta on selvää hyötyä työmarkkinoilla. Vaikka työnhaussa jäisi juuri se tavoiteltu paikka saamatta, voi työnantaja kuitenkin palkata henkilön, jonka uskoo täydentävän työyhteisöä.

– Hakiessani Valmet Automotivelle töihin hain paikkaa, jota en saanut. Silloin kuitenkin katsottiin, että minut haluttiin taloon. Kun kunnossapidosta aukesi myöhemmin paikka, minut houkuteltiin siirtymään sinne, hän kertoo.

Konetekniikan insinööriopinnot ovat monipuoliset. Erikoistumisaloja on kuusi, joista yksi on Eskolan valitsema koneautomaatiotekniikka.  Valmet Automotivessa Eskola työskentelee kunnossapitoinsinöörinä. Uravalinta ei kuitenkaan ollut vielä opintojen aikaan täysin selvä. Kunnossapitoa käsitteleviä asioita opiskellessaan Eskola mietti, että niihin tehtäviin hän ei ainakaan hae.

– Silti täällä ollaan, Eskola naurahtaa.

Eskolan mielestä kaikissa koulutuksissa tärkeintä on se, että saa itselleen laajaa osaamista, joka sitten konkretisoituu työelämään siirtyessä.

– Mikään koulutus ei voi valmistaa siihen, että teet määrättyä työtä määrätyssä firmassa, vaan firma antaa viimeisen silauksen sille, miten niitä koulussa saatuja taitoja käyttää.

Opiskeluajasta Eskolalle on jäänyt erityisesti mieleen firmojen vierailut. Yritysten esittelyjen kautta opiskelija saa laajemman kuvan siitä, millaisia tehtäviä on olemassa ja mitä ne pitävät sisällään. Myös yritysten kanssa yhteistyössä tehdyt projektit olivat Eskolan mieleen. Projekteissa opiskelijat pääsevät konkreettisesti ideoimaan uutta ratkaisua yrityksen tarpeeseen.

– Yrityksellä oli jokin ongelma, johon haluttiin ratkaisu tehtaan ulkopuolelta. Joskus ratkaisut toteutettiin, ja joskus ei.

Eskola johtaa Valmet Automotivella kunnossapidon erikoisosaajien tiimiä. Perinteisen yhteistyön lisäksi hän toivottaa opettajat vastavierailulle yrityksiin. Eskola uskoo, että hänen tiiminsä, opiskelijat ja opettajat voisivat hyötyä mallista, jossa Eskola kävisi kertomassa Valmet Automotivesta opiskelijoille ja opettaja kävisi vastavuoroisesti pitämässä esitelmän tiimiläisille.

Uusia opiskelijoita Eskola kannustaa puskemaan eteenpäin, vaikka opiskelujen alku tuntuisikin tahmealta.

– Aloitin itse nuorisoasteen koulutuksessa ja olin suhteellisen vanha verrattuna muihin. Ensimmäinen vuosi tuntui siltä, että roikun mukana ja joudun tekemään kolme kertaa enemmän töitä kuin kukaan muu, koska oli niin paljon aikaa siitä, kun olin ollut koulussa. Seuraavana vuonna se alkoi kuitenkin tasoittua ja tuli käytännönjuttuja, mitkä olivat itselle taas huomattavasti tutumpia. Sinnitelkää, vaikka alku olisi hankalaa. Jossain vaiheessa se tulee takaisin, Eskola kannustaa.