Gallup: Mitä ajatuksia projektipaja herätti?

Teksti ja kuvat: Mari Loikkanen

Projektipaja-opintojaksolla opiskelijat jaetaan reilun kymmenen hengen monialaisiin ryhmiin, joista jokainen saa oman projektiaiheensa. Samassa ryhmässä on opiskelijoita eri aloilta, ja jokainen ryhmä toteuttaa projektinsa syksyn aikana. 

Projektipajat herättävät usein tunteita laidasta laitaan, sillä työskentelytapa on opiskelijoille täysin uusi. Tavoitteena on oppia toimimaan monialaisessa ryhmässä ja hallitsemaan projektityötaitojen perusteet.

Kysyimme projektipajalaisilta, miten opintojakso on mennyt ja mitä fiiliksiä on jäänyt päällimmäiseksi.

Laura Sten ja Heini Koponen

Myynti-insinööriksi opiskeleva Laura Sten ja tietojenkäsittelyn tradenomiksi opiskeleva Heini Koponen ovat samassa projektipajaryhmässä. Heidän toimeksiantonaan on kartoittaa energiaa tuottavan lasielementin markkinoita Suomessa. 

– Itse projekti olisi voinut sujua vähän paremminkin. Alkuvaikeuksista on kuitenkin noustu ylöspäin ja olemme saaneet kokea onnistumisia. Tämä on tällainen vaikeuksista voittoon -kokemus, Koponen kertoo.

Sten ja Koponen kiittelevät ryhmän hyvää ryhmähenkeä. Ilmapiiri on ollut rento ja kaikilla ryhmäläisillä on ollut yllättävän samankaltaiset odotukset projektipajoista.

– Minulle on jäänyt hyvä fiilis koko opintojaksosta. On ollut kiva päästä tutustumaan eri alojen opiskelijoihin, ja samalla on saanut pohjaa verkostoitumiseen ajatellen tulevaisuuden työelämää. Koen, että opintojakso on opettanut sellaisia taitoja, joita työelämässä tarvitsee, Sten kuvailee.

Laura Stenin ja Heini Koposen projektipajassa on ollut hyvä ryhmähenki.

Sten kokee, että opintojakso on kehittänyt joustavuutta ja sosiaalisuutta. Pajapiirin alustuksia vetäessä on saanut myös esiintymiskokemusta.

– Olen myös oppinut, ettei asioiden tarvitse mennä perfektionistisen luonteeni mukaisesti ”just eikä melkein”, Sten naurahtaa.

Koponen nyökyttelee, sillä myös hän kokee oppineensa sietämään paremmin isossa ryhmätyöskentelyssä syntyvää epävarmuutta.

– Ryhmädynamiikkamme on ollut kokonainen. Jokaiselle on löytynyt oma roolinsa ja myös ne henkilöt ovat nousseet esiin, jotka ottavat ohjat käsiinsä, Koponen sanoo.

Koposelle projektipaja on maistunut keskinkertaisesti. Hänen kokemuksensa mukaan työmäärä eri projektipajaryhmien välillä on ollut vaihteleva.

– Koen, että opintojaksoa olisi hyvä kehittää tasa-arvoisempaan suuntaan. Niin, että työmäärä on jokaisella ryhmällä sama ja että eri ryhmiä neuvotaan varmasti samalla tavalla esimerkiksi sen suhteen, mitkä ovat kurssin pelisäännöt ja mikä on opiskelijaohjaajan rooli. Kaikki tällainen on korjattavissa, hän tuumii.

Laura Sten muistuttaa, että projektipajoissa oma asenne on tärkein.

– Jos lähtee hyvällä asenteella, saa enemmän irti. Ajattelen, että on hyvä olla kiitollinen niistä kaikista mahdollisuuksista, joita saamme.

Markus Kuivala, Juuso Löytöläinen ja Ville Laitinen

– Projektipaja on ollut hauskaa yhdessä tekemistä isommassa porukassa. Korona-aikana opintojakso on erottunut edukseen, sillä muutoin on ollut vähän lähitapaamisia, sanoo tieto- ja viestintätekniikan insinööriksi opiskeleva Ville Laitinen.

Laitinen sekä rakennusinsinööriksi opiskeleva Juuso Löytöläinen ja rakennusmestariksi opiskeleva Markus Kuivala ovat olleet projektipajaryhmässä, jonka tehtävänä on ollut lisätä robotiikan opiskelun tunnettuutta.

Markus Kuivala, Juuso Löytöläinen ja Ville Laitinen olivat ryhmässä, joka järjesti robotiikkatapahtuman.

– Robotiikka on ollut meille kaikille vieras aihe eikä ryhmäämme sattunut yhtään konetekniikan opiskelijaa. Olemme siis olleet tasa-arvoisessa asemassa aiheeseen tutustumisen suhteen, Kuivala kertoo.

Ryhmä kävikin vierailulla Kupittaan kampuksen Tehtaalla päästäkseen paremmin kiinni robotiikkaan.

– Kiinnostuin heti robotiikan valinnaisopinnoista, vaikken ollut edes tiennyt sellaisesta aiemmin. Robotiikkaa voi yhdistää eri aloihinkin, Laitinen toteaa.

Kolmikko kertoo, että reilun kymmenhenkisen porukan ryhmädynamiikka lähti hitaasti käyntiin. Ensimmäiset viikot kuluivat ihmettelyyn. Pikkuhiljaa projekti lähti kuitenkin vauhtiin.

Lopulta ryhmä järjesti robotiikkatapahtuman, jossa EduCityyn tuotiin yhteistyörobotti (jutun pääkuvassa). Ryhmä ohjelmoi robotin jakamaan haalarimerkkejä ja karkkipusseja. Samalla sai osallistua kyselyyn, jossa kartoitettiin käsityksiä ja kiinnostusta robotiikkaan liittyen.

Yhteistyörobotti oli ohjelmoitu jakamaan haalarimerkkejä.

– Projektipajoista on jäänyt hyvä maku. Minua on yllättänyt, kuinka mielenkiintoista ja mukavaa meillä on ollut. Lisäksi olen kokenut projektipajan pienenä irtiottona verrattuna oman alan kursseihin, Löytöläinen kertoo.

Laitisen tunne projektipajoista on jäänyt hyvän ja huonon keskimaastoon. Mieleen on jäänyt alun jähmeys, mutta toisaalta kun vihdoin päästiin konkretiaan ja tekemisen meininkiin, on ollut antoisaa.

– Tykkäsin, kun pääsimme tutustumaan robottiin ja ohjelmoimaan sitä ja lisäksi videotiimissä pääsin kuvaamaan ja editoimaan, hän kertoo.

Kuivalan mielestä projektipaja on ollut ”ihan jees”.

– Ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Parasta on ollut päästä tekemään asioita uusien, eri alojen ihmisten kanssa yhdessä, Kuivala kiteyttää.
 

Lue myös:

Gallup: Mitä pidät uudesta EduCitystä?

Alkuhämmennyksestä innostukseen – projektipajoista saa työelämätaitoja