Siirry pääsisältöön Siirry hakuun
Sivu päivitetty 27.4.2021

Tehohoitotyöhön siirtyneet sairaanhoitajat tarvitsevat kohdennetun perehdytyksen

Master School -opiskelija Kamilla Rautio teki osana opinnäytetyötään kyselytutkimuksen, jossa hän selvitti HUSin sairaanhoitajien kokemuksia tehohoitotyön lyhyestä perehdytyksestä. Sitä on annettu sairaanhoitajille, jotka ovat siirtyneet hoitamaan koronapotilaita tehohoitoon.

Perehdytys näyttäytyy tutkimuksessa välttämättömänä työssä selviytymisen kriteerinä. Erityisesti sairaanhoitajat, joilla on pitkä työkokemus, ovat kyvykkäitä uudenlaisiin tehtäviin ja itsenäiseen päätöksentekoon kriisitilanteessa. Silti heidätkin on tärkeää perehdyttää työhönsä.

Rautio teki kyselytutkimuksen HUSille kevään 2021 aikana. Sen tarkoituksena oli kerätä kokemustietoa läpikäydystä tehohoitotyön perehdytyksestä ja selvittää ne kehittämiskohteet, joita vastaavissa kriisitilanteissa voisi jatkossa hyödyntää. Kyselytutkimukseen vastasi kaikkiaan 46 kohderyhmän sairaanhoitajaa.

Koronatilanne pakotti sairaanhoitajat uusiin tehtäviin

Kevään ja syksyn 2020 aikana HUSissa toimi enimmillään yli 1500 terveydenhuollon ammattilaista muuttuneissa työtehtävissä. Meilahden tornisairaalan teho-osastoilla perehdytettiin kaikkiaan 260 sairaanhoitajaa viiden viikon aikana.

Sairaanhoitajat sijoittuivat lopulta alueen kolmeen eri tehohoidon yksikköön. Sairaanhoitajan työ teho-osastolla on vaativaa ja moninaista, ja työssä vaaditaan vahvaa sairaanhoidon osaamista sekä nopeasti muuttuvissa tilanteissa selviytymistä.

– Monipuolinen hoitotyön osaaminen taas vaatii kunnollista perehdytystä, sanoo Rautio, joka oli yksi tehohoitoon siirretyistä sairaanhoitajista.

Raution tutkimustulosten mukaan perehdytyksen suuntaaminen erityisesti tehohoitotyössä tarvittavaan osaamistasoon toteutuu parhaiten kohdennetun perehdytyksen kautta.

Työsiirrot ja uuden oppiminen kuormittavat hoitajia

Koronapandemian aiheuttamat työsiirrot tuottivat henkistä kuormitusta kaikille työsiirretyille sairaanhoitajille työkokemusvuosista riippumatta. Erityisesti kuormitus liittyi uuden oppimiseen. Sen sijaan perehdytyksen riittävyydessä ja perehdytykseen liittyvissä onnistumiskokemuksissa oli selkeitä eroja vastaajien kesken.

– Tulosten perusteella voidaan todeta, että mitä pidempi työkokemus vastaajilla oli, sitä varmemmin he kokivat lyhyen perehdytyksen tukevan osaamistaan tehohoitotyössä, Rautio kertoo.

Yli 15 vuotta työssä olleet sairaanhoitajat kykenivät perehdytyksen jälkeen itsenäiseen päätöksentekoon hoitotyössä. He myös mielsivät perehdytysmateriaalin ja tehohoitotyössä käytettävien laitteiden laiteopin riittäväksi. He tunsivat vähemmän epävarmuutta annettujen tehtävien suorittamiseen nopean perehdytyksen jälkeen kuin vähemmän aikaa alalla toimineet hoitajat.

− Alle kolme vuotta hoitotyössä toimineet sairaanhoitajat kokivat tehohoitotyön perehdytyksen riittämättömänä erityisesti itsenäisen päätöksenteon tukena. He tunsivat myös epävarmuutta annettujen tehtävien suorittamisessa, Rautio lisää.

Perehdytysmateriaalia tarvitaan ja arvostetaan

Vastaajien kokemus perehdytysmateriaalin tärkeydestä vaihteli. Eniten arvoa perehdytysmateriaalille antoivat ne sairaanhoitajat, joilla oli vain vähän työkokemusta. Työkokemusvuosiltaan vanhimman ryhmän kokemus perehdytysmateriaalista osoittaa, että ammatillinen tieto ja taito on siirtynyt muuten kuin oppimateriaalien avulla.

– Kokeneempi ammattiryhmä on tottunut oppimaan työvuosiensa aikana kliinisessä hoitotyössä. Heille digitaalisten oppialustojen käyttö on vierasta ja vaatii muun muassa tietoteknisiä taitoja, Rautio kertoo.

Nuoremman sukupolven valmius digitaalisten opetusalustojen käyttöön sitä vastoin on luontaista – ammattilaiset ovat kasvaneet digitaalisuuteen ja tottuneet käyttämään erilaisia tietoteknisiä taitoja vaativia laitteita sekä oppimisalustoja päivittäin työssään.