Kosteikko on elämää kuhiseva ravinnesieppari

Kosteikot tasaavat veden virtausvaihteluita, vähentävät ravinteiden päätymistä vesistöihin sekä lisäävät luonnon ja maiseman monimuotoisuutta. Turun AMK:lla on pitkäaikainen kokemus ja osaaminen monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelusta.

Teksti: Martti Komulainen, kuvat: Martti Komulainen ja Antti Kaseva

Turun AMK:n opiskelijoita ja henkilökuntaa vahvistettuna Ammattiopisto Livian opiskelijoilla maisemoi Paraisten Ålönlahden kosteikon reunavallia maa-aineksella ja siemenseoksella. Tulevina vuosina se vihertää ja kukkii.

Edellisvuoden lopulla tehtiin kosteikon krouvimpi rakennustyö patoineen ja altaineen. Keskellä allasta on myös saareke hidastamassa virtausta ja lisäämässä monimuotoisuutta.

Nyt kosteikko on alkutekijöissään, mutta kehittyy tulevien vuosien aikana.

–Viiden vuoden päästä tässä ei juurikaan ole enää avovettä, vaan suurin osa on vesikasvillisuuden valtaamaa. Kasvillisuus myös pidättää liukoisia ravinteita kasvuunsa. Tällä hetkellä vesialue toimii laskeutusaltaana, johon laskeutuu kiintoainesta, kuvailee projektipäällikkö Antti Kaseva Turun AMK:n vesien- ja ympäristönsuojelun tutkimusryhmästä.

Ålönlahden monivaikutteisella kosteikolla pyritään lisäämään luonnon monimuotoisuutta ja sieppaamaan pelto-ojan ravinteet ennen kuin ne virtaisivat vesistöjä rehevöittämään.

Turun AMK:lla on pitkäaikainen kokemus ja osaaminen vesienhallinnasta niin maatalousalueilla kuin kaupungeissakin. Molemmissa tavoitteet ovat osin samoja: vähentää ravinteiden ja haitta-aineiden pääsyä vesistöihin sekä tasata vesimäärän vaihteluita.

Mikä on kosteikko?

Kosteikkosuunnittelu vaatii monen alan osaamista

Kosteikon tulisi olla riittävän suuri ollakseen tehokas ravinteiden pidättämisessä, minimissään 1-2 prosenttia valuma-alueen koosta. Teho paranee koon funktiona. Yhden sijaan voi olla sarja pienempiä.

Toimivan monivaikutteisen kosteikon suunnittelu kysyy monen alan osaamista: hydrologista, biologista ja kemiallista ymmärrystä. Matemaattinen mallinnuskin on tullut osaksi kosteikkojen suunnittelua.

Kosteikko ei säily tehokkaana ravinnesiepparina hoidotta. Aika ajoin pitää altaan pohjalle kerääntynyttä ravinnepitoista lietettä poistaa. Myös kasvillisuutta pitää niittää ja poistaa. Lietteen poisto on ajankohtaista, kun kosteikon lietetilavuus on täyttymässä. Kasvillisuuden poisto puolestaan on tarpeen, mikäli liiallinen kasvillisuus alkaa rajoittamaan veden tasaista leviämistä kosteikkoalueelle. Viljelijä voi hakea tukea kosteikon hoitoon, mikäli hänen maallensa rakennettu kosteikko täyttää kosteikkojen hoitosopimuksen mukaiset ehdot.

Kosteikot ja Saaristomeren tila

Huolimatta pitkäaikaisista ponnisteluista Itämeren tilan parantamiseksi meren tila on edelleen huono. Saaristomeren valuma-alueen maatalouden hajakuormituksella on kyseenalainen kunnia olla Suomen ainoa niin sanottu hot spot eli suurin kuormittaja Itämeren kuormituslähteiden listalla.

Hot spot -listalta on pyristelty pois pitkään siinä onnistumatta. Tuorein selvitys on tehty aivan hiljattain. Sen mukaan merkittävä osa listalta pois pääsemisen kriteereistä täyttyy. Ehtojen täyttämiseksi etenkin lannan käsittelyyn ja käyttöön tulee löytää ratkaisuja. Myöskään typpikuormitus ei ole laskenut fosforin tavoin.

Seuraava tarkistuspiste on vuonna 2027 mihin mennessä lanta- ja ravinneongelmiin tulee löytää parannusta.

Yksi keino ravinnevalumien torjuntatyössä ovat maatalouden vesiensuojelukosteikot. Mutta onko niistä todennettavissa olevaa hyötyä?

Mitä tiedetään kosteikkojen merkityksestä vesiensuojelussa?

Hyvin suunniteltu ja toimiva kosteikko voi pidättää yli puolet lasku-uomaa sinne päätyvistä ravinteista ja kiinto-aineesta. Paikallisesti sillä voi olla merkittävä vaikutus lähijärven tai merenlahden tilaan. Puhumattakaan että ne lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja maiseman arvoa.

Joskus kosteikkoa ei syystä tai toisesta voida perustaa täysmitoitettuna, toisin sanottuna riittävän suurena. Turun AMK on selvittänyt myös tällaisten alimitoitettujen kosteikkojen tehoa.

– Sedimenttiä altaisiin kertyy usein vaihtelevasti, mutta suurimpaan osaan hyvin, vaikka Turun seudulla maa-aines on suurelta osin hienojakoista savea. Kosteikon tai laskeutusaltaan tuottaman hyödyn kannalta keskeistä on altaan happipitoisuus. Hapettomassa altaassa fosfori ei sitoudu savisedimentin sisältämiin rautaoksideihin, vaan raudan pelkistymisen myötä saattaa fosforia sen sijaan vapautua sedimentistä takaisin vesimassaan, kertoo projektipäällikkö Heli Kanerva-Lehto Turun AMK:n Vesien- ja ympäristönsuojelun tutkimusryhmästä.

– Ovatpa rakennetut kosteikot täys- tai alimitoitettuja, niin niiden vesiensuojelullinen tehokkuus vaihtelee kohteittain ja vuosittain. Jokainen kosteikko on yksilö, Antti Kaseva toteaa.

Jokainen kosteikko on yksilö.

Varmuuden ratkaisun, on se alimitoitettu tai oikein mitoitettu kosteikko, tehokkuudesta saa vain melko hintavalla seurannalla.

Kannattako kosteikkoja sitten rakentaa, jos niiden vaikutusta ei voida aina kustannussyistä todentaa?

Antti Kasevan mukaan kosteikko ei ole joka paikkaan se tehokkain vesiensuojeluratkaisu, eikä sen perustaminen saisi johtaa muiden vesiensuojelutoimien laiminlyöntiin.

– Tutkimusten mukaan kosteikoilla voidaan pidättää valuma-alueelta erodoitunutta kiintoainesta ja sen sisältämiä ravinteita sekä edistää luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi on hyvä muistaa, että Suomessa on tehokkaasti kuivatettu kosteita märkyydestä kärsineitä alueita niin maa- ja metsätalouden, kuin asuinrakentamisen edistämiseksi. Samalla on heikennetty valuma-alueiden vedenpidätyskykyä lisäten tulvariskejä ojien ja jokien alajuoksuilla. Palauttamalla ja rakentamalla kosteikkoja voidaan siis suojella vesiä, ylläpitää luonnon monimuotoisuutta sekä puskuroida ilmastonmuutoksen lisäämiä tulva-, kuivuus- ja kuumuushaittoja. Kosteikot ovatkin tärkeä ratkaisu juuri niiden tarjoamien moninaisten hyötyjen tähden, Antti Kaseva tiivistää.