Tekoäly työn keventäjänä: Työsuojelurahaston rahoittaman tutkimushankkeen loppuraportti

Tekoäly työn keventäjänä -tutkimushankkeessa tarkasteltiin tekoälyn käytön mahdolli­suuksia korkeakouluopettajien työn tukena, hyvinvoinnin edistäjänä ja työn tuottavuu­den kehittäjänä suomalaisessa opetus- ja asiantuntijatyön kontekstissa. Tutkimushank­keessa selvitettiin, miten tekoäly voi helpottaa korkeakouluopettajien työtä siten, että työn laatu säilyy, sekä millaisia vaatimuksia ja resursseja tekoälyn hyödyntäminen edel­lyttää yksilö- ja yhteistyötasolla.

Tutkimushanke koostui viidestä osatutkimuksesta. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat ammattikorkeakoulu-, yliopisto-opettajat sekä ammatilliseen opettajankoulutukseen osallistuvat opettajaopiskelijat. Osatutkimuksissa hyödynnettiin määrällistä ja laadul­lista aineistoa, joka koostui kyselyaineistosta, ryhmähaastatteluista, parihaastatteluista sekä tekoälyvalmennusten yhteydessä tehdyistä havainnoinneista. Aineistot analysoitiin tilastollisin menetelmin ja laadullisen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimusten tulokset osoittivat, että tekoäly on vakiintumassa korkeakouluopettajien työhön ja että sitä hyödynnetään erityisesti ideoinnin, materiaalituotannon, sisältöjen jäsentämisen sekä rutiinitehtävien tukena. Parhaimmillaan tekoäly voi keventää työ­kuormaa ja vapauttaa aikaa pedagogisesti merkityksellisempiin tehtäviin, mutta sen po­tentiaali on vielä osin hyödyntämättä vähäisen käytön ja epävarmuuden vuoksi.

Tekoälyn vaikutukset työn sisältöön näyttäytyvät kaksijakoisina. Tekoäly voi tukea kor­keakouluopettajan työtä, mutta toisaalta se lisää vaatimuksia erityisesti arviointiin, laa­dunvarmistukseen sekä opiskelijoiden ohjaamiseen liittyvissä työtehtävissä. Tekoälyn käyttö vaatii kriittistä ajattelua ja pedagogista harkintaa. Samanaikaisesti tekoäly voi herättää korkeakouluopettajissa ja opettajaopiskelijoissa ammatilliseen identiteettiin ja asiantuntijuuteen liittyviä kysymyksiä. Tekoäly ei korvaa korkeakouluopettajan työtä, mutta se haastaa uudelleen pohtimaan opettajan työn tarkoituksen ydintä.

Hyvinvoinnin näkökulmasta tekoäly voi sekä keventää että kuormittaa. Hyvinvointia tu­kevat tilanteet, jossa opettajat kokevat olevansa aktiivisia toimijoita tekoälyn haastaes­sa opetuskäytäntöjä, kun taas epäselvät toimintatavat ja lisääntyneet vaatimukset voi­vat lisätä kuormitusta. Tekoälyn käyttö on pääosin yksilöllistä, mutta sen käyttö on lisän­nyt kollegiaalisen keskustelun, vertaisoppimisen ja yhteisten linjausten tarvetta.

Tulosten perusteella organisaatiolla on keskeinen rooli tekoälyn tarkoituksenmukai­sen ja hyvinvointia tukevan käytön mahdollistajana. Tämä edellyttää selkeitä linjauksia, henkilöstön osaamisen kehittämistä sekä tilaa pedagogiselle arvokeskustelulle ja ver­taisoppimiselle. Johdon tehtävänä on tukea oppimista ja mahdollistaa kokeilukulttuuri. Tulokset ovat rajatusti sovellettavissa myös asiantuntijatyöhön, jossa tekoäly muuttaa vastaavasti työn sisältöä, osaamisvaatimuksia ja hyvinvoinnin kokemuksia.