Oopperatuotanto musiikin koulutuksen osana – kolme näkökulmaa

Pauliina Isomäen ja Leena Parkkisen uutuusooppera Keisarin majakka – Kejsarens fyr kantaesitettiin 28.3.2025 Fyrgruppen-työryhmän, Turun AMK:n Taideakatemian ja Turun konservatorion yhteistyönä. Solisteina oli ammattilaulajia, mutta kuoro koostui enimmäkseen laulunopiskelijoista. Myös orkesterissa oli molempien oppilaitosten opiskelijoita. Mitä oopperatuotanto merkitsee musiikin koulutuksen osana?

Teksti: Pauliina Isomäki, tuntiopettaja, Keisarin majakka -oopperan säveltäjä, kuvat: Joakim Tossavainen

Riika Heikkilä opiskeli opperaproduktion aikana kolmatta vuotta Turun AMK:n Taideakatemiassa pääaineenaan piano.  Keisarin majakka tarjosi hänelle mahdollisuuden harjoitteluun oopperan toisena korrepetiittorina. Korrepetiittori on oopperan harjoituspianisti, joka säestää laulajia ja auttaa heitä oppimaan osansa.

– Näyttämöharjoituksissa korrepetiittori toimii ensimmäisillä viikoilla orkesterina, sillä varsinainen orkesteri tulee mukaan harjoituksiin vasta loppuvaiheessa, Heikkilä kertoo.

Korrepetiittorin työ ei ole pelkkää pianon soittamista, vaan hänen pitää tuntea kaikkien laulajien stemmat ja tarvittaessa myös laulaa vaikkapa harjoituksista puuttuvan solistin osuus.

Heikkilällä ei ollut ennestään kokemusta korrepetiittorin työstä, mutta aiemmin hän oli muun muassa saavuttanut menestystä lied-pianistina Helsinki Lied 2024 -kilpailussa.

Työskentely laulajan kanssa oli tuttua, mutta oopperapianistina olin uusien asioiden edessä, Riika Heikkilä sanoo.

Lied-pianistin ja korrepetiittorin työt eroavat esimerkiksi siinä, että liedissä pianon stemma on varta vasten pianolle sävelletty, kun taas oopperan pianopartituuri on kooste orkesterin materiaalista. Pianopartituurista ei aina kannata soittaa kaikkia ääniä, vaan soittajan kannattaa tuoda esiin laulajan kannalta tärkein materiaali.

– Olin tekemässä harjoittelua, mutta minulle tuli paljon vastuuta. Ensimmäisellä näyttämöharjoitusviikolla kapellimestari oli sairaana, ja korrepetiittorina sainkin vastata koko paketin koossapysymisestä. Harjoitteluperiodi oli ajoittain rankka, mutta työkokemuksena erittäin arvokas, Heikkilä summaa.

Laulunopiskelijat näyttämöllä

Suvi-Tuulia Pajunen opiskeli neljättä vuotta Turun AMK:n Taideakatemian musiikkipedagogin koulutuksessa, pääaineenaan klassinen laulu, ja Henri Savikko Turun konservatorion muusikkolinjalla, myös pääaineenaan klassinen laulu. Molemmat esiintyivät Keisarin majakassa kuorolaisina, jotka esittivät oopperan tarinassa Isokarin asukkaita, majakanrakentajia ja kalastajia.

Ohjaaja Isa Kortekangas ei päästänyt kuoroa vähällä: heillä oli varsinaisen laulamisen lisäksi monia tehtäviä näyttelijöinä, tanssijoina ja lavastuksen toteuttajina.

Alttostemmaa laulanut Pajunen ja bassostemmassa viihtynyt Savikko pitivät kuoron lauluosuuksia suhteellisen helppoina, mutta laulun yhdistäminen samaan aikaan tapahtuvaan näyttämötoimintaan ja kapellimestarin seuraamiseen teki siitä kuitenkin haasteellista.

Mitä tästä opittiin? Molemmat toteavat, että laulamisen yhdistäminen liikkeeseen ja muuhun teatteri-ilmaisuun oli koko projektin isoimpia oppeja. Oma lauluinstrumentti kehittyi, kuten myös kokonaisvaltainen muusikkous, kun piti ottaa haltuun suuri määrä ennen kuulematonta, uutta musiikkia.

– Työskentely taitavien ammattilaisten kanssa antoi paljon, ja oopperatuotannon projektiluonne tuli tutuksi, Savikko lisää. 

Koska oopperaa esitettiin viisi kertaa, laulajat saivat kokea, miten esitys kypsyi ja syveni kerta kerralta. Kokemus innosti molempia opiskelijoita jatkamaan oopperan parissa.

Henri Savikko suoritti oopperaesityksien yhteydessä opintoihin kuuluvan näyttötutkinnon, jossa häntä arvioi yksi opettaja ja yksi työelämän edustaja. Suvi-Tuulia Pajunen valmisti kuoro-osuuksien lisäksi cover-roolin oopperan Edith-hahmosta.

– Opettelin Edithin roolin samoin kuin sen varsinainen solisti Pia Pajala. Musiikin lisäksi harjoittelin myös Edithin näyttämötoimintaa. Jos solisti olisi sattunut sairastumaan, olisin tullut näyttämölle hänen tilalleen, Pajunen selventää.   

Laulajan uudet ulottuvuudet

Kaisu Helminen on Taideakatemian laulumusiikin lehtori. Hänen oppilaistaan muun muassa Suvi-Tuulia Pajunen osallistui Keisarin majakkaan. 

– Oopperatuotanto on merkittävä musiikin koulutuksen, ja erityisesti laulajien koulutuksen kannalta. Se luo ainutlaatuisen mahdollisuuden koulutuksen järjestämänä avata ovia taidolliseen ja tulkinnalliseen kehitykseen näyttämötoteutuksessa, sillä näyttämötyötä opitaan vain näyttämöllä, Kaisu Helminen korostaa.

Yksilöopetuksen luokkatuntitilanteessa keskitytään paljolti vain taidolliseen puoleen. Helminen vahvistaa opiskelijoiden kokemuksen: kun oopperaproduktio antaa mahdollisuuden näyttämötoteutukseen, se on laulajalle aivan uusi ulottuus, joka mahdollistaa taidollisen puolen asettumista ammatilliseen kontekstiin ja siten voi parhaimmillaan vapauttaa ainutlaatuisella tavalla ammatilliseen kasvuun laulajana.

Laulajan tie nuottien ensivilkaisusta oopperan ensi-iltaan on pitkä. Teoksen musiikki pitää osata erittäin hyvin jo varhaisessa vaiheessa, jotta näyttämöharjoituksissa pystyy keskittymään ohjaajan toiveisiin. Laulajan oma kunto voi vaihdella prosessin aikana päivittäin.

Oopperaproduktiossa opiskelija voi oppia ymmärtämään oman kehonsa toimintaa ja tulemaan toimeen sen kanssa niin harjoituksissa kuin esityksissäkin.

On kuitenkin tärkeää, että toteutettava ooppera sopii opiskelijatuotannoksi. Ongelmallista voi olla, jos oopperatuotanto sijoittuu laulajan oman taidollisen kehityksen kannalta liian aikaisin ja siten musiikillinen haaste on liian vaativa.

– Laulu instrumenttina on hyvin herkkä, pienin musiikillinen instrumentti, kun ajatellaan äänihuulten kokoa ja niiden suurta värähtelyjen määrää, Helminen toteaa.

Keisarin majakka oli Helmisen mielestä oppilaitoksen oopperatuotantona onnistunut, koska se tarjosi sopivia tehtäviä opiskelijoille ja oli sopivan kokoinen.