Jaettu johtaminen vahvistaa projektitiimien voimavaroja, mutta vaatii selkeitä rooleja 

Turun ammattikorkeakoulussa lehtorina ja tutkimusvastaavana työskentelevä TtM, MSc Marion Karppi osoittaa Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa, että jaettu johtaminen voi vahvistaa työn voimavaroja, oppimista ja tiimien yhteistyötä. Samalla se voi lisätä työn kuormitusta, elleivät roolit ja työn tavoitteet ole selkeitä. Projektien onnistumista tulisikin tarkastella myös ihmisten kokemusten näkökulmasta.  

Marion Karpin väitöstutkimus tarkastelee jaetun johtamisen syntymistä, kehittymistä ja vaikutuksia projektitiimeissä. Tutkimus pohjautuu Turun AMK:n ja Turun yliopiston yhteiseen Jaettu johtaminen projektitiimeissä -tutkimushankkeeseen, joka toteutettiin Työsuojelurahaston rahoituksella yhteistyössä kuuden organisaation kanssa. Hankkeessa tutkittiin ja kehitettiin projektijohtamista ja projektitiimien toimintaa.  

Karppi toimi hankkeessa Turun AMK:n projektipäällikkönä. Hän toimii myös Turun AMK:n New Ways of Promoting Performance -tutkimusryhmän vetäjänä.  

Tutkimusaiheen taustalla oli alun perin inspiroiva keskustelu, jonka Karppi kävi Industrial Management -tutkimusryhmän vetäjän Teppo Neuvosen kanssa Turun AMK:ssa toimineen Tohtorikiihdyttämön tutkimusryhmien törmäyttämisen yhteydessä.  

– Halusin ymmärtää paremmin, mitä projektitiimien jäsenten välillä tapahtuu projektin eri vaiheissa, ja mitkä tekijät vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä työn merkityksellisyyden kokemusta. Jaettu johtaminen on yksi näkökulma siihen, miten tiimit toimivat ja miten tiimin jäsenten välinen toiminta mukautuu projektin arjen haasteissa, Karppi kertoo.  

Johtajuus syntyy vuorovaikutuksessa 

Jaetulla johtamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa joku tiimin jäsen ottaa väliaikaisesti vetovastuuta tiimiä koskevissa asioissa. Kyse ei ole virallisen esihenkilön toiminnasta, vaan tiimin jäsenten välisessä vuorovaikutuksessa syntyvästä epävirallisesta johtajuudesta. Projektin elinkaaren aikana johtajuus voi siis vaihdella, kun johtajuutta ei määritellä vain projektipäällikön toimintana.  

Tutkimuksen mukaan jaettu johtaminen käynnistyy usein tilanteissa, joissa projektin normaali työskentely häiriintyy. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi lähestyvät määräajat ja tärkeät välitavoitteet, mutta myös yllättävät muutokset, kuten projektipäällikön pitkä poissaolo tai toimintaympäristön muutokset. 

Esimerkiksi projektissa saatetaan havaita juuri ennen tärkeää välitavoitetta, että työskentely on suuntautunut väärään asiaan. Tällöin kokenut tiimin jäsen voi ottaa aktiivisesti vastuuta tilanteen korjaamisesta ja ohjata tiimiä kohti yhteistä tavoitetta, Karppi havainnollistaa.  

Jaettu johtaminen lisää sekä voimavaroja että vaatimuksia 

Tutkimuksessa haastateltiin projektipäälliköitä ja projektitiimien jäseniä sekä seurattiin projektitiimejä vuoden ajan kyselytutkimuksen avulla. Tulokset osoittivat, että jaettu johtaminen voi vahvistaa projektitiimien voimavaroja monin tavoin. Sen koettiin lisäävän optimismia, pystyvyyden tunnetta, oppimista, ammatillista kasvua sekä tyytyväisyyttä omaan työskentelyyn. Myös tiimin sosiaaliset suhteet vahvistuivat.  

Toisaalta jaetulla johtamisella havaittiin myös kääntöpuolia. Erityisesti epäselvät roolit tai tavoitteet voivat lisätä työn kuormittavuutta. Pitkään jatkuessaan jaettu johtaminen saattaa siis lisätä  haitallisia työn vaatimuksia.    

Tutkimuksessa havaittiin myös, että tiimin jäsenten osaaminen, kokemus ja ymmärrys projektin yhteisestä tavoitteesta ovat keskeisiä edellytyksiä jaetun johtamisen syntymiselle. Lisäksi roolien selkeys oli yhteydessä jaettuun johtamiseen.  

Tuloksia voidaan hyödyntää projektityön ja työhyvinvoinnin kehittämisessä 

Karpin mukaan tutkimuksen keskeinen viesti liittyy jaetun johtamisen merkitykseen projektityössä. Jaettu johtaminen voi tiivistää tiimin yhteistyötä ja edistää työssä innostumista, oppimista ja tyytyväisyyttä.  

Parhaat tulokset syntyvät silloin, kun johtajuus ei ole vain yhden ihmisen tehtävä, vaan koko tiimin yhteinen voimavara.

Tutkimus tarjoaa uutta tietoa siitä, miten projektitiimien toimintaa voidaan tukea niin, että sekä tuloksellisuus että työn voimavarat vahvistuvat. Tulokset auttavat ymmärtämään paremmin, miten johtajuus syntyy tiimeissä, millaiset tilanteet sitä käynnistävät ja millaisia seurauksia sillä on työntekijöille ja työyhteisöille.