Ulkosaaristoalueiden lepakot – Ulkosaaristoalueiden merkitys lepakoiden muuttoreittinä
Ulkosaariston ja avomerialueiden merkitys lepakoille on Suomessa lähes tuntematon. Vaarantuneeksi luokiteltu pikkulepakko on selkeästi muuttava laji, mutta muuttoreiteistä ei ole tarkkaa tietoa. Esimerkiksi Hankoniemi tunnistetaan muuttoväyläksi, mutta tarkempaa tietoa suunnista ja laajempien saaristoalueiden merkityksestä ei ole. Myöskään ei tiedetä, missä määrin muut runsaammat lepakkolajimme, kuten pohjanlepakko ja siippalajit, muuttavat tai käyttääkö joku lajeista ulkosaaristoa esimerkiksi talvehtimiseen. Suomessa esiintyy myös säännöllisesti, mutta harvalukuisena muutamia muita lepakkolajeja (mm. isolepakko ja kimolepakko), joiden esiintymis- ja suojelustatus tunnetaan puutteellisesti.
Hankkeen päämenetelmänä käytetään passiivista akustista monitorointia. Hankealueena on Saaristomeri ja Ahvenanmaa, sekä niiden eteläpuoliset avomerialueet. Lepakkojen kaikuluotausääniä tallentavia ultraääniloggereita asennetaan Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan uloimman saariston kohteisiin, jotka ovat potentiaalisia muuttoreittejä ja/tai voivat oletetusti tarkentaa kuvaa lepakkolajien muuttokäyttäytymisestä merelle ja esiintymisestä uloimmassa saaristossa ja avomerellä. Kerätyn aineiston perusteella pyritään tarkentamaan tietoa muuttoreiteistä, muuton ajoittumisesta ja lajikoostumuksesta. Laitteita sijoitetaan talviaikaan ulkosaariston potentiaalisille talvehtimispaikoille (mm. pirunpellot) ja pyritään arvioimaan käyttävätkö lepakkolajit saaristoalueita talvehtimiseen.
Toteutus liittyy kiinteästi LIFE IP BIODIVERSEA -hankkeeseen ja tukee sen tavoitteiden saavuttamista.