Marja Salmiselle Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali

Teksti ja kuva: Joni Vainio

Palkitulle mitalin saaminen tuli täytenä yllätyksenä.

– Olin alkuun, että ei voi olla totta, mutta siellä se oma nimi tosiaan oli. Kyllä tämä tuntuu aivan mahtavalta, häkellyttävä on ehkä se oikea sana kuvailemaan tunteita, Salminen iloitsee.

Salminen kiittää huomionosoituksesta Taideakatemian koulutusjohtaja Timo Tanskasta, joka oli tehnyt esityksen mitalista. Varsinaiset juhlallisuudet odottavat vasta ensi vuoden puolella, mutta ennen sitä ehditään juhlimaan huomionosoitusta koulutusjohtajan tarjoamilla glögeillä.

– Itsenäisyyspäivän jälkeisessä henkilöstökokouksessa Timo otti asian esille. Sovittiin, että kun virallinen merkin saaminen menee vasta maaliskuulle, niin juhlistetaan sitä nyt vielä ennen joulua. Täytyy varmaan sitä varten netistä tulostaa paperinen mitali, Salminen nauraa.

Ansiomerkkien saajat julistettiin joulukuun alussa. Varsinkin Salmisen omat lapset ottivat asiasta tiedottamisen hyvin haltuun.

– Kolme aikuista lastani ovat somessa todella aktiivisia ja he olivat sitten jakaneet sitä joka paikkaan, että ’Onnea äiti, me ollaan susta niin ylpeitä!’. Heidän kauttaan tieto levisi ihan hirveän laajalle ja onnitteluja tuli joka puolelta.

Salminen mieltää itsensä ”alimman tason suorittajaksi”. Lähes 50 vuotta työelämässä ollut Salminen pohtii, että mitalin perusteluiksi on mietitty hänen pitkää työuraansa.

– Olen aikoinaan mennyt 16-vuotiaana Turun Sanomien oikolukimoon töihin ja sen jälkeen aina ollut töissä. Siinä mielessä olen ollut onnekas, että sen jälkeen ei ole tullut yhtään jaksoa, että olisin ollut työttömänä.

Salminen on kiertänyt monissa työpaikoissa ennen vakiintumistaan Taideakatemian värikkääseen joukkoon. Nykyisessä työpaikassaan hän on viihtynyt pian 20 vuotta.

– Aloitin vuonna 1996 ja Linnankadulle muutettiin seuraavana kesänä. Ensin olimme kaupungin alaisina ammattikorkeakoulun työntekijöitä ja tammikuusta 2014 oy:n palveluksessa.

Salminen täytti kesällä 65 vuotta, mutta kertoo saaneensa huomionosoituksesta paljon lisää motivaatiota. Hän pystyisi jäämään eläkkeelle, mutta on sopinut Timo Tanskasen kanssa pysyvänsä AMK:n palveluksessa vielä ainakin seuraavaan syksyyn.

– Totta kai olen ylpeä tästä, mutta koen mitalin työn arvostukseksi. Jos vaan terveys säilyy, mielelläni jatkaisin, Salminen sanoo.

20 vuotta samassa työpaikassa on nykymaailmassa jo pienoinen ihme. Salminen sanoo, että iso kiitos kuuluu myös mukavalle työyhteisölle.

– Kukaan ei ole sellainen turhantärkeilijä; vaikka verkkapuvussa tulisi töihin, kukaan ei katsoisi kummeksuen. Olin aikoinaan vähän aikaa maaherran sihteerinä ja farkuissa ei saanut missään tapauksessa tulla töihin. Jos pitkät housut halusi laittaa, ne piti olla laskostetut, Salminen muistelee.

– Taideakatemian henkilöstö on myös hyvin reilua. Jos on jotain huomautettavaa, se sanotaan heti ja sen jälkeen asia on käsitelty. Täällä ei myöskään ole mitään kuppikuntia, Salminen kertoo.