Hyvinvointiseminaarissa tuodaan kulttuuri lähelle ihmistä
Teksti: Johanna Laatu
Kulttuurihyvinvoinnin hankkeissa on pyritty tuomaan kulttuuri ja taide kaikkien ulottuville. Moni suuri hanke päättyi vuoden 2013 lopussa. Hyvin alkaneiden toimintamallien juurruttaminen käytäntöön onkin seuraava haaste alan toimijoille. Turussa 6.3. järjestettävän Mikä on kulttuurihyvinvoinnin tulevaisuus? -seminaarin aiheena onkin jatkuvuuden mahdollistaminen.
Turun kulttuuripääkaupunkivuoden teemana oli Kulttuuri tekee hyvää. Hyvinvointi olikin vahvasti esillä, ja Turussa aloitettiin lukuisia kulttuurihyvinvointihankkeita. Kehittämistyötä tehtiin paljon, mutta kysymyksenä olikin, miten hankkeiden vaikutukset jäisivät elämään ja eri toimijat saisivat tietoa toistensa työstä.
Kulttuuri- ja taidehyvinvointityön edistämiseksi alueellamme ovat turkulaiset hoiva- ja sosiaalialan sekä kulttuurin toimijat yhdessä perustaneet Kulttuurihyvinvointia Turussa – verkoston. Tässä toiminnassa on myös Turun AMK ollut vahvasti mukana.
– Kulttuurihyvinvointia Turussa -verkosto on täysin vapaamuotoinen ja vailla omaa rahoitusta. Yhteisenä tavoitteena on saada alueelle kulttuurihyvinvoinnin keskus, joka kokoaisi toiminnan, välittäisi tietoa ja toimintamalleja valtakunnallisesti ja myös kansainvälisesti, taidekoordinaattori Anna-Mari Rosenlöf Taiteen Edistämiskeskuksesta kertoo.
Kaikki on mahdollista, kun tahtoa riittää
Seminaarin päätavoitteena on kiinnittää huomiota hankkeisiin ja siihen työhön, mitä hankkeissa on jo tehty. Tarkoituksena on myös saavuttaa pysyvät toimintamallit ja vaikuttaa rakenteisiin. Yksi tärkeä päämäärä on myös nostaa Turun seudun roolia kulttuurihyvinvoinnin edelläkävijänä.
- Tällä alueella on tehty mainiota, tuloksekasta, hedelmällistä ja innostavaa työtä kulttuurin ja hyvinvoinnin hankkeissa jo usean vuoden ajan. Nyt yritetään yhdessä selvittää ja rakentaa kestävää mallia, jotta kulttuurihyvinvoinnin kestävyys ja jatkuvuus turvataan, seminaarin puheenjohtaja ja Turun AMK:n Taideakatemian TKI-päällikkö Liisa-Maria Lilja-Viherlampi kertoo.
Seminaarin työpajoissa tutustutaan käytännön tasolla taidelähtöisiin hyvinvointimalleihin. Toiminnallinen osuus onkin herättänyt kiinnostusta ja työpajat täyttyivät ennätysnopeasti. Mielenkiintoa herättävät myös seminaarin aiheet, kuten esimerkiksi Sipoon palvelujohtaja Helena Räsäsen kokemukset taiteen ja kulttuurin merkityksestä.
- Sipoo on hyvä esimerkki siitä, että asioita voidaan muuttaa. Oikealla asenteella ja luovuudella saadaan muutosta aikaan. Sipoossa on kuusi vuotta tehty työtä kulttuurisessa merkityksessä. Laajasti ajateltuna se tarkoittaa, että vanhainkodin pihalla on kanoja tai kuvataitelija työskentelee hoitopuolen sijaisena niissä tehtävissä, jotka eivät vaadi hoitotoimenpiteiden osaamista ja pätevyyttä, Rosenlöf kertoo.
Moniammatillisuus kulttuurihyvinvoinnin tukena
Turun ammattikorkeakoulussa on tehty paljon yhteistyötä erityisesti Taideakatemian ja Terveys- ja hyvinvointi -tulosalueen välillä.
- Me olemme rakentaneet toimivia malleja, miten taidetyötä tehdään esimerkiksi sairaalassa. Millä tavoin sitä voi tehdä ja mitä pitää ottaa huomioon kun työskennellään erilaisessa työympäristössä, Lilja-Viherlampi sanoo.
Monen Taideakatemiasta valmistuvan työnkuvaan sisältyy moniammatillinen yhteistyö hoiva- ja sosiaalipalvelujen kanssa. Tarkoitus ei suinkaan ole, että yksinäinen taiteilija purjehtii sisään laitokseen. Parhaimmillaan eri alojen asiantuntijat muodostava työtiimin, joka yhdessä miettii taidelähtöisiä lähestymistapoja.
Care Music -hankkeessa toteutettiin hoivamusiikkitoimintaa mm. TYKS:ssä, sosiaalipalveluiden asiakkaiden omissa kodeissa sekä vanhusten hoivakodeissa. Hoivamusiikkityö on suunnattu koko hoito- ja hoivayhteisön hyvinvoinnin parantamiseen.
Mimo -hankkeessa kehitettiin ja sovellettiin taidelähtöisiä menetelmiä ja työkaluja sosiaalialalle sekä ennakoivaan nuorisotyöhön. Esimerkiksi Salon terveydenhoitajaopiskelijat ja Taideakatemian teatteriohjaajaopiskelijat ovat kolmen vuoden ajan toteuttaneet nuorten ehkäisevää päihdetyötä Salon seudulla yhdessä päihdetyöntekijöiden kanssa.
Koko hanketoiminnassa yhtenä tärkeänä lähtökohtana on hankkeiden opinnollistaminen. Uusien hankkeiden kriittinen kysymys onkin, missä määrin niihin saadaan nivottua opiskelijoita. Opiskelijat ovatkin avainasemassa uusien hankkeiden kehittämisessä.
- Opiskelijat saisivat olla vielä enemmän tuomassa ideoita tälle alueelle. He saisivat olla ihan alusta saakka miettimässä ja valmistelemassa näitä hankkeita sen sijaan, että he tulevat valmiiseen hankkeeseen mukaan, Lilja-Viherlampi sanoo.
