Lupaavia tuloksia jokien ravinnekuormituksen vähentämisestä kemikaalisaostuksella
Turun Paattistenjoella suoritetuissa tutkimuksissa saatiin lupaavia tuloksia haitallista rehevöitymistä aiheuttavan fosforin poistamisesta kemikaalikäsittelyllä. Ferrisulfaatti vähensi merkittävästi liukoista fosforia jokivedessä. Kemiallinen ravinteiden poisto ei kuitenkaan vähennä tarvetta pienentää kuormitusta peltoviljelyssä.
Teksti: Martti Komulainen
Kuvat: Turun AMK
Itämeren rehevöitymisen taustalla on liiallinen, mm. maataloudesta peräisin oleva ravinnekuormitus. Itämeren tilan parantamiseksi tulisi jokien kuljettamaa ravinnekuormaa pienentää merkittävästi. Turussa tutkittiin jäteveden käsittelyssä jo pitkään käytetyn kemiallisen fosforisaostuksen soveltuvuutta jokimittakaavan luonnonvesien käsittelyyn. Päättyneessä Fosforin saostaminen virtavedestä -hankkeessa menetelmän käyttöä tutkitiin Paattistenjoella, joka on Aurajoen sivujoki.
Tulokset olivat rohkaisevia: maltillinen ferrisulfaattikäsittely vähensi liukoisen fosforin pitoisuuksia 65–87 prosentilla, aiheuttamatta kuitenkaan haitallisia muutoksia eliöstössä. Ravinteiden kokonaismääriin käsittelyllä ei ollut vaikutusta sillä suuri osa ravinteista on maahiukkasiin sitoutuneena. Kasveille välittömästi käytettävään liukoiseen fosforiin sen sijaan käsittely tehosi hyvin.
Laastarikäsittely
Turun AMK:n projektipäällikkö Antti Kaseva kuvaa menetelmää "laastariksi", vesistöjen ensihoidoksi. Vaikka alustavat tulokset osoittivatkin kemikaalisaostuksen purevan hyvin liukoisiin ravinteisiin, pitää aina muistaa syntypaikkatorjunnan merkitys: ensisijaista on saada pelloilta, maataloudesta ja haja-asutuksesta peräisin oleva ravinnekuormitus vähentymään itse kuormituslähteissä.
– Menetelmän pitkäaikaiskäytön mahdollisista vaikutuksista ei toteutetun pilotoinnin perusteella voida vielä tehdä päätelmiä, jatkaa Kaseva, ja toivoo hankkeelle jatkoa.
Jatkotutkimuksia tarvittaisiin ravinnepitoisen sakan kierrätysmahdollisuuksista uudelleen kasvinviljelyn ravinteiksi, kemikaalikäsittelyn pitkäaikaisvaikutuksista sekä menetelmän toimivuudesta eri olosuhteissa. Nyt 8 tekstijaksoa jouduttiin tekemään kylmän veden oloissa marras-toukokuussa, vähävetisestä kesästä 2016 johtuen.
Hanke toteutettiin yhteistyössä Turun kaupungin, Turun ammattikorkeakoulun, Kemira Oyj:n, Turun yliopiston, Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Aurajokisäätiön kesken. Hankkeen päävastuullisena vetäjänä toimi Turun kaupunki, joka on sitoutunut toimimaan Itämeren hyväksi mm. Itämerihaasteen kautta.
Hanke sai rahoitusta ympäristöministeriön Ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskevasta ohjelmasta.