Väitös: Professional residential child care practice
Yliopettaja, tutkimusvastaava Eeva Timonen-Kallio esitti väitöskirjansa tarkastettavaksi Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa 15.11.2019. Hän kehitti tutkimuksessaan lastenkotien työntekijöiden osaamisprofiilin mallin, jota voidaan hyödyntää lastensuojelun vaativan sijaishuollon moniammatillisen henkilöstön perus- ja täydennyskoulutuksessa.
Professional residential child care practice : empirical investigations and theoretical conceptualization as social pedagogy informed expertise on sosiaalipedagogiikan alan väitöskirja, jonka vastaväittäjänä toimi professori Maritta Törrönen Helsingin yliopistosta sekä kustoksena professori Juha Hämäläinen Itä-Suomen yliopistosta.
Väitöstutkimuksessa kehitettiin malli lastenkotien työntekijöiden osaamisprofiiliksi
Teksti: Kuopion yliopiston väitöstiedote
Laitosmuotoinen sijaishuollon laadusta ja sen roolista lastensuojelun palveluissa on keskusteltu Suomessa kriittisesti viime aikoina. Ongelmakohtia on haettu lähinnä rakenteista ja vähäisistä resursseista, eikä henkilöstön osaamista sijaishuollon laadun turvaajana ole nostettu esille. VTL Eeva Timonen-Kallio kehitti Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa laitoskasvatuksen osaamisprofiilimallin, jota voidaan hyödyntää lastensuojelun vaativan sijaishuollon moniammatillisen henkilöstön perus- ja täydennyskoulutuksessa.
Lastensuojelun laitostyön pätevyysvaatimukset on tällä hetkellä määritelty väljästi, jolloin työntekijöiden tieto- ja osaamispohjan arviointi jäävät kulloinkin yksittäisten työhön rekrytoijien vastuulle. Yhteinen orientaatio voisi vahvistaa monella koulutustaustalla toimivan henkilöstön ammatti-identiteettiä ja parhaimmillaan edistää monitoimijaista integratiivista yhteistyötä muiden hyvinvointisektoreiden työntekijöiden kanssa.
Kotikasvatuksen ja laitoskasvatuksen työorientaatiot yhdistyvät
Lastensuojelun sijaishuollon laitosten työntekijöillä on merkittävä asema lasten oikeuksien sekä sijaishuollon laadun turvaajina. Työ on vaativaa ja sijaishuollon toteuttamisessa tarvitaan monien alojen asiantuntemusta ja näiden välistä yhteistyötä. Lastenkodin arjessa ohjaajat joutuvat tasapainoilemaan erilaisten asiantuntijuuksien ja palveluiden rajapinnoilla. Timonen-Kallion tutkimus tuo tärkeää tietoa lastenkodeissa tehtävän työn todellisuudesta ammatillisen osaamisen näkökulmasta.
Timonen-Kallio tarkastelee väitöskirjassaan laitosmuotoisen sijaishuollon käytäntöjä ja prosessia sekä laitoskasvatuksen ammatillista osaamista. Tutkimuksessa keskitytään lastenkotityössä esiintyvien rinnakkaisten työorientaatioiden – kotikasvatuksen ja laitoskasvatuksen – välisiin suhteisiin. Tutkimuksessa kotikasvatukselliseen työorientaatioon sisältyvät kotitapainen vanhemmuus, hoiva ja huolenpito, johon kuuluvat spontaanit reaktiot ja toimintatavat lasten kotona. Kodinomaisen elämän luominen ei kuitenkaan riitä sijaishuollon toimintana. Institutionaalisessa laitoskasvatusorientaatiossa painotetaan vahvemmin ammatillisen osaamisen ja asiantuntijuuden merkitystä, jota toteutetaan instituutiossa, julkisessa kodissa.
Tutkimuksessa mallinnettiin laitoskasvatuksen osaamisprofiili
Kotikasvatus ja laitoskasvatus käsitteellistetään tutkimuksessa sosiaalipedagogisen hoito- ja kasvatustyön osaamisprofiiliksi, jonka ydin on pedagogisen suhteen luominen. Muita kompetenssialueita ovat yhteisön kasvatuspotentiaalin hyödyntäminen, työmenetelmien ja -välineiden tarkoituksenmukainen käyttö, osallisuuden vahvistaminen lapsen arjessa, yhteiskuntaan kiinnittyminen ja kansalaisuuteen kasvun tukeminen sekä moniammatillinen yhteistyö ja integratiivinen palveluosaaminen.
Käytännön arjen toiminnoissa orientaatiot kietoutuvat toisiinsa ja erityisesti lapsen näkökulmasta tavallisuuden sekä turvallisen ilmapiirin korostaminen on tärkeää. Tutkimuksessa kehitetyssä mallissa laitoksen työntekijät mielletään ensisijaisesti ammattikasvattajiksi ja heidän suhteensa jokaiseen lapseen ja nuoreen nähdään pedagogiseksi suhteeksi esimerkiksi kiintymyssuhteen korostamisen sijaan. Malli tuo myös näkyviin vaativan sijaishuollon kokonaisprosessia ja parhaimmillaan vahvistaa työntekijöiden ammatti-identiteettiä kertoessaan mitä sijaishuollon yksiköissä tehtävä työ on ammatillisena osaamisena.
Malleja ja käytäntöjä kehitetään kansainvälisesti
Kaikkialla Euroopassa sijaishuollon yksiköiden toiminnan sisällöissä ja henkilöstön kokoonpanossa on haasteita. Osaamispuutteiden vuoksi lastenkotien työntekijöiden vaihtuvuus on suurta. Tämä vaikeuttaa lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa sitoutumista, mutta heijastuu myös työntekijöiden haluun ja kykyyn kehittää työtään ja sijaishuoltoa yhteiskunnallisena interventiona ja palveluna. Toisaalta esimerkiksi Saksasta on saatavilla hyviä malleja ja käytäntöjä lastensuojelun ja psykiatrian yhteystyön organisointiin ja erityisesti Iso-Britanniassa lasten ja nuorten laitoshuoltoa on kehitetty viime vuosikymmenenä sosiaalipedagogisena hoito- ja kasvatustyönä.
