Pantiin hyvä kiertämään
Kolmivuotisessa hoitotyön projektissa yhtenäistettiin eurooppalaisia sairaanhoitajakoulutuksia ja luotiin iloa ja itsevarmuutta vahvistavia uusia opetusmalleja. Kaupanpäällisenä syntyi lakimuutos, jolle Sophie Mannerheimkin nyökkäisi hyväksyvästi.
Teksti ja kuvat: Kati Pollari, journalistiopiskelija
EU-rahoitteisessa EmpNURS-hankkeessa kehitettiin Tšekin, Unkarin, Liettuan ja Romanian sairaanhoitokoulutusta luomalla koulutusmalleja, joilla parannetaan hoitotyön ammattilaisten valmiuksia toimia tulevien hoitajien työharjoittelun mentoreina. Tästä viestii hankkeen englanninkielinen nimi, Empowering the Professionalization of Nurses through Mentorship.
Turun AMK:n lisäksi hankeryhmään kuului kuusi muuta korkeakoulua ja neljä opetussairaalaa yhteensä seitsemästä maasta. Terveysalan yksiköstä projektissa olivat mukana muun muassa vs. yliopettaja Pia Suvivuo ja tällä hetkellä virkavapaalla oleva yliopettaja Mikko Saarikoski, jota Suvivuo kuvaa hankkeen ”luojaksi, isäksi ja johtotähdeksi”. Suvivuo puolestaan vetää tutkimusryhmää, johon hanke liitettiin. Turkulaisopiskelijat osallistuivat hankkeeseen isännöimällä oppilaitos- ja sairaalavierailuja, joissa tutustuttiin suomalaiseen tapaan ohjata sairaanhoitajaopiskelijoiden harjoittelua.
Tuttua meillä, uutta muualla: kokenut hoitaja tulevan hoitajan mentorina
EmpNURS-hankkeen merkitys kirkastuu vertaamalla hoitotyön koulutusta eri maissa. Läntisen Euroopan maissa jokaisella opiskelijalla on nimetty opintojaksosta vastaava opettaja oppimisen koordinoijaksi ja mahdollistajaksi. Opiskelijalla on harjoittelupaikassaan myös henkilökohtainen ohjaaja, joka on aina itse hoitotyötä tekevä sairaanhoitaja.
Uusissa EU-maissa opetus on sen sijaan tähän asti perustunut vanhaan malliin, jossa yksi opettaja ohjaa isoa ryhmää. Opettajat eivät myöskään useimmiten ole olleet hoitotieteen vaan lääketieteen ammattilaisia, lääkäreitä.
– Hoitotyö on kuitenkin oma, tutkittuun tietoon perustuva terveydenhuollon osa-alue, jolle on Suomessakin perustettu ensimmäinen professuuri jo vuosikymmeniä sitten. Mutta esimerkiksi Romanian korkeakoulussa ei ole ollut yhtään opettajaa, jolla olisi hoitoalan tausta, Saarikoski selventää koulutuskulttuurien eroja, joiden hälventämiseksi hanke synnytettiin.
Opit käyttöön, työpajoista viemisiksi rohkeutta ja voimaa
EmpNURS-hankkeen aikana, vuosina 2010–2013, pidettiin opetusmallien kehittämistyön tueksi ja arvioimiseksi yhteensä kuusi workshopia. Uusi, hoitajien osaamista hyödyntävä koulutusmalli on päivittäisessä käytössä projektissa mukana olleissa korkeakouluissa ja sitä on pilotoitu myös niiden naapuriyliopistoissa. Konkreettisia tuloksia ovat lisäksi selkeät käsikirjat uuden mallin mukaan opettaville ja opiskeleville.
– Hankkeen päätösseminaariin Budapestiiin lähti meiltä omakustanteisesti noin 15 hengen joukko. Oli hienoa katsella ja kuunnella, miten innokkaita eri maista tulleet osallistujat olivat ja miten rohkeasti, voimaantuneesti he puhuvat. Tunnelma oli lähes hurmoksellinen, Pia Suvivuo kertoo. Ilo oman ammatin arvostuksesta on tarttuvaa!
Ilo saattoi tarttua myös lainsäätäjiin. Saarikoski mainitsee Romaniassa tehdyn aloitteen, jonka mukaan kliiniset sairaanhoitajat saisivat tulevaisuudessa laillisesti osallistua opiskelijoiden ohjaamiseen.
Euroopasta haettu annetaan takaisin Eurooppaan
– 1900-luvun alkuvuosikymmeninä eurooppalainen sairaanhoito oli melko yhtenäistä, ja esimerkiksi Tsekkoslovakiassa oli hyvinkin edistyksellistä tekniikkaa, Mikko Saarikoski sanoo.
Toisen maailmansodan jälkeen Itä-Euroopan maiden koulutusrakenteet jäivät kuitenkin vanhalle tasolle, kun taas lännessä hoitajien koulutus on päässyt etenemään ajan myötä ja ajattelun muuttuessa.
Saarikoski kertoo, että Suomi on ollut, ehkä yllättävästikin, kehityksen kärjessä jo lähes 100 vuotta. Sophie Mannerheim, Mannerheimin lastensuojeluliiton perustaja ja yksi maamme sairaanhoitokoulutuksen kehittäjistä, valmistui hoitajaksi lontoolaisessa St. Thomasin sairaalassa toimineesta Nightingale Training School for Nurses -oppilaitoksesta vuonna 1902. On siis luultavaa, että suomalaiseen koulutukseen on aikanaan haettu mallia Euroopasta. Ja on luontevaa, että me viemme nyt saamaamme oppia eteenpäin uusiin EU-maihin.
EU-rahoitusta edeltää pitkä ja sinnikäs työrupeama
– Ei riitä, että meillä on projekti, joka kehittää jonkin toimialan lisäksi omaan opetustamme, toimii mielekkäänä oppimisympäristönä ja tuo Turun AMK:lle rahoitusta. Hankkeen on myös tuettava EU:n strategisten ohjelmien päämääriä. EmpNURS-hankkeen yksi vahvuus olikin Euroopan eri alueiden osaamisen tasapainottaminen, Suvivuo ja Saarikoski kertovat.
Jo toistakymmentä vuotta TKI- ja hanketyötä tehnyt Mikko Saarikoski korostaa verkostoitumisen merkitystä hankevalmistelussa ja yhteistoimintaryhmän rakentamisessa:
– On paljon helpompi ottaa yhteyttä potentiaalisiin kumppaneihin, kun heitä on tavannut esimerkiksi kansainvälisessä vaihdossa tai seminaareissa.
Voisiko suomalaiselle osaamiselle olla enemmänkin vientiä? Ainakin EmpNURS-hankkeen jatkon valmistelu on jo käynnissä, Suvivuo mainitsee ja onnittelee sydämellisesti Saarikoskea, joka on juuri kutsuttu mukaan uusia EU-hankehakemuksia arvioivien asiantuntijoiden joukkoon.
