Elämäntavoillasi on vaikutusta lastesi ja lastenlastesi terveyteen
Uusi tutkimus osoittaa esivanhempien ruokavalion olevan yhteydessä mm. jälkeläisten pitkäikäisyyteen sekä ennenaikaiseen riskiin kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin. Belgialainen Ronald Robeers vierailee Turun AMK:ssa alan tutkimustyön merkeissä.
Vaikka elämäntavoilla ja geeniperimällä on merkitystä yksilön terveyteen ja sairastumisriskiin, on geenien toiminnan lisäksi perimästä riippumattomilla tekijöillä huomattava merkitys. Epigenetiikka liittyy perinnölliseen geenien toimintaan vaikuttavaan säätelymekanismiin, joka ei muuta DNA:n emäsjärjestystä.
On havaittu, että epigeneettinen muunnelma yhteisössä liittyy esimerkiksi siihen, että eri syntyperää olevat väestöryhmät reagoivat eri tavoin tiettyihin taudin aiheuttajiin tai lääkkeisiin. Ilmiön oletetaan selittävän myös periytyvyyttä esimerkiksi ylipainon, diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien osalta, jota geneettinen tutkimus ei ole havainnut.
Vaikutukset terveyden edistämiseen
Uusi tutkimus osoittaa esivanhempien ruokavalion olevan yhteydessä mm. jälkeläisten pitkäikäisyyteen sekä ennenaikaiseen riskiin kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin. Isän tupakoinnin, etenkin varhaisnuoruudessa, on osoitettu lisäävän poikalasten ylipainoriskiä. Tyttölasten ylipainoriskiin isän tupakoinnilla ei sen sijaan todettu vaikutusta.
Äidin elämäntapojen vaikutusta sikiöön ja syntyvään lapseen on tutkittu paljon, mutta isän vaikutusta huomattavasti vähemmän. Uudet tutkimukset antavat kuitenkin viitteitä siitä, että myös isän elämäntavoilla olisi huomattava vaikutus sperman geneettisten ja perimästä riippumattomien tekijöiden kautta syntyvien jälkeläisten terveysriskeihin.
Samalla kun uudet geneettiset ja epigeneettiset tutkimukset osoittavat esivanhempien elämäntapojen yhteyden jälkeläisten terveyteen ja terveysriskeihin, kasvaa tarve terveyden edistämiseen ja etiikkaan liittyvään pohdintaan. Johtaako uusi tieto edellisten sukupolvien syyllistämiseen ja millä tavalla uusi tieto lisää vastuuta omasta ja jälkeläisten terveydestä? Onko yksilön tuleva terveys ennustettavissa esi-isistä ja pitääkö ja voidaanko terveyden edistämisen sisällöt ja menetelmät tulevaisuudessa yhä tarkemmin kohdentaa perittyihin tai periytyviin terveysriskeihin? Mihin vaiheeseen terveyden edistäminen tulee kohdentaa; nuoruuteen, lapsuuteen, äidin raskausaikaan vai aikaan ennen hedelmöittymistä? Mille tasolle terveyden edistäminen tulee kohdentua; yksilö, perhe, yhteisö vai väestötasolle? Milloin epigeneettinen tieto ja näyttö on niin vahvaa, että sitä voidaan soveltaa kliiniseen työhön ja yleisesti kansanterveyden edistämiseen?
Ronald Robeers on erikoistunut epidemiologiaan ja toimii opettajana the University College Artevelde Belgiassa. Hän vierailee Turun ammattikorkeakoulussa, Terveys ja hyvinvointi -tulosalueella tällä viikolla. Vierailun aikana hän opettaa ja osallistuu tutkimusyhteistyöhön. Camilla Laaksosen erikoisalana on terveyden edistäminen ja hän toimii Turun ammattikorkeakoulun terveyden edistämisen tutkimusryhmän vetäjänä.
- Kuluvan viikon aikana keskitymme erityisesti yhteisjulkaisun tuottamiseen, jossa käydään vuoropuhelua ylipainoriskiin liittyvän uuden epigeneettisen tiedon ja terveyden edistämisen etiikan näkökulmasta, Laaksonen kertoo.
Lisätiedot ajankohtaisesta
