Siirry pääsisältöön Siirry hakuun
Sivu päivitetty 24.2.2015
Mieli 2015

Olemmeko järjellisiä vai mielellisiä vai mitä oikeastaan olemme?

Turun AMK esittäytyi posterilla 11.–12.2. Logomossa järjestetyillä Mieli 2015 -päivillä. Päivät olivat 9. Suomen Mielenterveysseuran järjestämät kansalliset mielenterveyspäivät, jotka keskittyivät kysymykseen järjestä ja mielestä.

Terveyden edistämisen tutkimusryhmällä ja Täydennyskoulutuksella oli yhteinen posteriesitys Logomossa.

Mieli 2015, posteri
Avaa (pdf) klikkaamalla kuvaa.

Voidaanko ajatukset lukea?

Päivät avasi Suomen Mielenterveysseuran puheenjohtaja, Pentti Arajärvi ja päivien alustajina toimivat muun muassa professori Lauri Nummenmaa Aalto yliopistosta, professori Andre Sourander, professori Jyrki Korkeila, dosentti Hanna Lagström Turun yliopistosta, psykiatri Hasse Karlsson sekä ylikonstaapeli Janne Aro-Heinilä.

Päivillä heräteltiin keskustelua uusimmista tutkimustuloksista ja pohdittiin missä mieli, kuten tunteet ja ajatukset asuvat, aivoissa vai ruumiissa, päässä vai varpaissa ja mikä osuus biologisilla mekanismeilla on mielenterveyteen ja -sairauteen.

Mielenkiintoista uutta tutkimustietoa on muun muassa siitä, miten työstressi näkyy aivokuvissamme rappeuttavan aivojamme ja miten lapsena perheväkivaltaa nähneillä lapsilla selkeät negatiiviset aivomuutokset ovat kuvannettavissa. Koululaisten aivokuvissa sen sijaan näkyy positiivisia muutoksia, kun he päivittäin 30 minuutin ajan ovat pelanneet Super Mario -peliä.

Uutta tietoa on myös siitä, miten Kummisetä-elokuvaa katsellessa ihmisten aivoaktiviteetti muuttuu yksilöistä riippumatta hyvin samalla tavalla ja aivoalueet, joissa tietyt tunteet näkyvät, aktivoituvat lähes samalla nopeudella ja laajuudella. Voidaanko siis ajatella, että ihmiset tuntevat keskimäärin samoja tunteita eikä tunteiden kokeminen olisikaan yksilöistä toiseen kovin vaihtelevaa?

Lähes pelottavia tutkimustuloksia on siitä, miten aivokuvia tulkitsemalla voidaan lukea ihmisen ajatukset. Väite siitä, että aivoja kuvaamalla voitaisiin tietää, mitä ihminen ajattelee, olisi viitisen vuotta sitten ollut täysin järjetön. Tänä päivänä asia on muuttumassa järkeväksi ja viiden-kymmenen vuoden kuluttua kenties arkitodellisuudeksi.

-    Päivät toivat paljon uutta tietoa ja herättivät sitäkin enemmän eettisiä kysymyksiä niin mielenterveyden edistämisen kuin hoidon näkökulmista. Uuden, melko raflaavankin, tutkimustiedon lisäksi päivillä keskusteltiin myös jokapäiväisistä, arkipäiväisistä mielenterveyteen liittyvistä asioista, toteaa TtT Camilla Laaksonen.

-    Ehkä parhaiten mieleen jääneitä, jokapäiväisessä elämässä hyödynnettäviä ajatuksia esitti ylikonstaapeli Janne Aro-Heinilä, joka totesi, että ”yksilöllisyys on jokaisen oikeus, mutta yhteisöllisyys jokaisen velvollisuus” ja ”yhteistyön parhaat edistäjät olemme me ja pahimmat esteet olemme me”. Hyvällä tahdolla ja aidolla toisista välittämisellä edistetään niin omaa kuin muiden mielenterveyttä eikä tämä ole pelkästään yksilön oikeus vaan myös jokaisen velvollisuus, Laaksonen jatkaa.

Kuvassa: terveysalan asiantuntijat Camilla Laaksonen ja Riitta Erkkilä.