Sivu päivitetty 20.3.2014
Mika Jokinen ja Sari Loppela-Rauha

Työlästä, mutta hauskaa

Yhteisopettajuus vaatii paljon aikaa vievää suunnittelua. Ideavaihto antaa arkeen kuitenkin myös virtaa, vakuuttavat englannin ja biotekniikan opetuksen yhdistäneet opettajat.

 Teksti: Janne Kaakko, journalistiopiskelija

Yksin luokan edessä luennoivan opettajan mielikuva on koulumaailmassa murenemassa. Yhä useammin vastuu opintojaksojen toteutuksesta on jaettu opettajien kesken. Yhteistyötä tehdään myös eri aineiden välillä.

Hauskempaa opettajalle

Kieli- ja ammattiaineiden opetuksen Turun ammattikorkeakoulun bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelmassa yhteen liittäneet Sari Loppela-Rauha ja Mika Jokinen liputtavat opetustavan puolesta.

– Opettajalle on paljon hauskempaa, kun on joku kaveri, jonka kanssa peilata ideoita, ja joka tuo niihin oman lisänsä, kiittelee englannin kieltä insinööriopiskelijoille opettava Loppela-Rauha.

– On kaksi asiaa vahvasti mukana koko ajan, eikä homma mene siten, että olisi vaikka viestintää mukana vain hiukan, lisää vieressä hyväksyvästi nyökyttelevä bio- ja elintarviketekniikan opettaja Jokinen.

Yhteisopettajuus onkin eräänlaista jatko- ja täydennyskoulutusta. Ja vieläpä työnantajalle ilmaista.

– Kyllä minua on esimerkiksi opetettu lausumaan oikein englantia, Jokinen nauraa.

Opiskelijatkin pitävät

Näytä lisää

”Moniääninen” opetustapa on otettu hyvin vastaan myös opiskelijoiden taholta. Kerätyssä palautteessa yli neljä viidesosaa piti opetustapaa hyvänä. Nurisijoitakin toki löytyi.

Vastahankaisuuden syyksi opettajat epäilevät lukiovuosien opiskelijoihin juurruttamaa lokeroivaa ajattelutapaa.

– Aina se reilu kymmenen prosenttia haluaisi jotain perinteistä luentoa. Sellaista, että saa istua rauhassa takarivissä, hymähtää Jokinen.

– Suurin osa on kuitenkin avoimella mielellä. Mutta näemmä se vaatii pikkaisen treeniä sekin.

Suurin haaste on aika

Se, että yhteisopetus on kaksin verroin antoisampaa, ei tee siitä vähemmän työlästä. Syksyllä käynnistyvää opintojaksoa opettajat alkavat suunnitella yhdessä jo edellisenä keväänä. Tuntien kulku ja keskinäiset pelisäännöt täytyy senkin jälkeen käydä läpi joka viikko. Opetussisältöä pitää myös jatkuvasti uudistaa ja päivittää.

Toista vuottaan yhteisiä kursseja vetävät opettajat pitävät erityisen haasteellisena etenkin prosessin alkuvaihetta.

– Viime vuonna kun pidimme pilotin, se oli aivan järkyttävän kova homma. Tänä vuonna meni vähän kevyemmin, koska meillä oli olemassa jokin käsitys siitä, mikä toimii, mihin käyttää aikaa ja kuinka paljon, kertoo Loppela-Rauha.

Tehtäväpohjaista opetusta

Näytä lisää

Loppela-Rauhan ja Jokisen yhteisissä opintojaksoissa opetuskielenä on englanti. Tunnit ovat toteutukseltaan tehtäväpohjaisia, eli perinteistä luennot ja tentti -tapaa ei ole käytetty.

 – Mikäli ohjelmassa on esimerkiksi jokin bioalaan liittyvä esitys tai artikkeli, opiskelijoiden tehtävänä on arvioida kyseistä esitystä tai artikkelia sekä sen biotekniikkasisällön että kielen ja esitystavan kannalta, Loppela-Rauha havainnollistaa.

Termien syntyperää ja merkitystä setviessä tulee täten opiskeltua samalla myös tekniikkaa.

– Vaikea sanoja ja terminologiaa olisi erikseen opettaakaan, koska ne tarvitsevat aina jonkin asiayhteyden, Jokinen korostaa.

Kaikille asia ei välttämättä kuitenkaan ole yhtä selvä. Loppela-Rauhan mielestä ammattiopettajalle kielen yhdistäminen omaan opetusalaan saattaa usein tarkoittaa pelkkää sanojen pänttäystä.

Molemmat korostavatkin yhteisopetuksessa ammatillisen arvostuksen merkitystä. Aito kiinnostus ja halu hedelmälliseen ajatusten vaihtoon on toimivan yhteistyön elinehto. ”Pakkoavioliittona” homma ei toimisi.

Synergiaa käytävillä ja kahvitunneilla

Yhteisen sävelen löytymisessä työtilojen fyysisellä sijainnillakin on merkitystä. Bio- ja liiketalouden toimipisteessä Lemminkäisenkadulla opettajien työhuoneet sijaitsevat samalla käytävällä. Ovet ovat usein auki. Käytävällä kohdataan ja ajatuksia vaihdetaan päivän mittaan moneen kertaan.

– Ihmisellä täytyy olla kohtaamismahdollisuuksia, jotta voi syntyä synergiaetua. Jos sinulla on työhuone A-siivessä ja toisella L-siivessä, niin tuskin yhteistä projektia syntyisi kovin helposti, Loppela-Rauha arvelee.

Synergiaa voi syntyä myös sumpin äärellä. Juuri kahvitunneilla käydyissä keskusteluissa Loppela-Rauha ja Jokinen havaitsivat opetusalojensa yhdistämistarpeen.

– Paljon puhutaan, että nykynuoret puhuvat hyvin englantia. Me olemme kyllä hieman eri mieltä. On kymmeniä termejä, kuten vaikkapa ”kontaminaatio”, joiden merkitys on jäänyt opiskelijoille epäselväksi, kertoo Jokinen.                 

Biotekniikan oppiminen onkin opettajien mielestä selvästi tehostunut viestinnän tultua opetukseen aiempaa vahvemmin mukaan.

Yhteen sopivat aineet

Näytä lisää

Kieli- ja ammattiaineen yhteensovittamista opettajat eivät koe ongelmalliseksi.

– Olemme kuulleet ja nähneet, että usein yhteisopettajuus tarkoittaa vain jotain pientä osaa, mutta meillä kaikki tekniikan sisältö on englannin sisällön seassa kauniisti, kertoo Jokinen

Tilannetta on helpottanut se, että bioalalla termistö on suurelta osin lähtöisin englannin kielestä. Jopa siinä määrin, että kieliä on vaikea erottaa toisistaan.

– Minulle on valjennut, että nämä puhuvat englantia silloinkin, kun puhuvat suomea, Loppela-Rauha naurahtaa.

- -

Mistä on kyse?

Yhteisopettajuudessa samaa oppilasryhmää ohjaa yhtä aikaa useampi kuin yksi opettaja.

Opetustavan tukeminen on osa Turun AMK:n koulutusta kehittävää Agricola-hanketta.

Tavoitteena on monialaisen ja -muotoisen opetuksen ja opiskelun tehostaminen.