Opiskelijat tekevät moniammatillista yhteistyötä

Päätoiminen tuntiopettaja  Hanna Ollikkala ja terveydenhoidon opiskelijaryhmä tutustuivat ensimmäistä kertaa Turun yliopiston Kouluhyvinvoinnin erikoistumiskoulutuksen opettajaopiskelijoihin.

- He saivat etukäteistehtävän, jota työstettiin yhdessä yliopistolla. He perehtyivät THL.n sivuilla kuntakohtaiseen kouluterveyskyselyyn ja siihen liittyviin tilastokuutioihin. Opiskelijat miettivät niiden tuloksia ja kouluhyvinvointia, Ollikkala kertoo.

Opiskelijat poimivat kyselyistä mielenkiintoisia ja itseä ammatillisesti kiinnostavia asioita. He myös keskustelivat etukäteen kouluterveydenhoitajan kanssa kyselystä. Tarkoituksena oli selvittää, mihin tulokset vaikuttavat koulu- tai kuntatasolla.

– Lähipäivässä kouluhyvinvointiin erikoistuvat opettajat ja terveydenhoitajaopiskelijat työstivät pienryhmissä tehtävää yhdessä. Tavoitteena oli tutkimustiedon hyödyntäminen koululaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä, Ollikkala kuvaa.

Yhteinen kokemus pilotista oli positiivinen ja tästä on hyvä jatkaa. Tämän kokemuksen jakavat myös Turun yliopiston opettajankoulutuslaitokselta mukana olleet yliopistonlehtorit Jaanet Salminen ja Tiina Annevirta. Yhteistyöverkostojen luominen jo opiskeluaikana on todella tärkeää kouluyhteisön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.  

Lehtorit Helena Tigerstedt, Päivi Matikainen, Susanna Mört, Johanna Berg, Sari Asteljoki, Eeva Timonen-Kallio, Anssi Lähde, Laura Närvi, Elina Lindberg, Liisa Anttila, Janina Luoto ja Outi Konsell suunnittelivat lastensuojelun moniammatillisen teemapäivän sairaanhoidon, sosiaalialan, terveydenhoidon ja toimintaterapian opiskelijoille. He antoivat opiskelijoille pohdintatehtävän:

Case: Matti ja Maija Virtasen perhe asuu maaseudulla. Perheessä on kaksi lasta, Anna 4v. ja Armas 1 v. Armaksella on korvatulehduskierre. Annan kehityksestä on noussut huoli päivähoidossa ja neuvolan 4-v. tarkastuksessa. Anna on vilkas, ja motorisesti kömpelö, lisäksi hänellä on lieviä ongelmia puheenkehityksessä. Isä tekee reissutyötä, äiti on vanhempainvapaalla. Anna on päivähoidossa osa-aikaisesti. Perheen äiti kokee itsensä uupuneeksi, iltaisin lasten mentyä nukkumaan äiti ottaa vähän viiniä. Vanhempien parisuhde on kriisissä, äiti on lievästi päihtyneenä lyönyt isää. Perheellä on rintamiestalo, jossa on remontti kesken.

Opiskelijat tutustuivat toisiinsa pienryhmissä. He miettivät ryhmissä tapaukseen liittyvän perheen tilannearviota ja palvelutarvetta oman koulutuksensa kautta arvioiden, mitä kunkin ammattialan mukaan tulisi tehdä.

”Mistä sais jeesii?!

Yhteistyökumppanit alustivat aihetta. Vapaaehtoistoiminnan vastaava Katja Tamminen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta esitteli erilaisia MLL:n palveluita, joilla voidaan tukea vanhemmuutta.

– Tavoitteena on, että jokaisella lapsella olisi hyvä lapsuus. Kun vanhemmilla on asiat hyvin, usein myös lapsen asiat hoituvat, Tamminen huomauttaa.

Psykologi Leena Vuorisalo Kaarinan terveyskeskuksesta totesi, että kun työskentely on moniammatillista, ei kenenkään tarvitse osata auttaa perhettä yksin.

– On tärkeää, että on olemassa moniammatillisen auttamisen rakenteet, joiden kautta työntekijä saa tuen työlleen.  Kohdatessaan asiakkaan työntekijän on tärkeää hahmottaa, mitkä ovat tilanteessa akuutit kysymykset, joihin tulee reagoida nopeasti ja mitä ovat ne asiat, joita voi pohtia pidemmällä aikajänteellä.

Iltapäivällä tapausta puitiin asiantuntijapaneelissa, jossa osallistuivat sosiaalityöntekijä Laura Pyykönen Turun kaupungilta, lastenpsykiatrian sairaanhoitaja Pekka Hedman VSSHP:ltä, lastenneurologian sairaanhoitaja Johanna Sillanmäki VSSHP:ltä sekä projektipäällikkö Pia Suvisuo Lupa auttaa -hankkeesta.

– Tulevaisuuden vision mukaan tällaista tapausta tullaan käsittelemään kunnan palveluohjaajan tai terveydenhoitajan vetämänä. Hän ottaa kokonaisvaltaisen vastuun tapauksesta. Hän kokoaa monialaisen tiimin, jonka kanssa palvelutarpeet ja ratkaisut tehdään, miettii Suvivuo.

– Palvelutarpeet tehdään tällä hetkellä sosiaalitoimiston kautta. Joko päiväkodin tai neuvolan ilmoituksen perusteella lähdetään palvelutarpeita ratkaisemaan ja otetaan yhteyttä tarvittaviin palveluntarjoajiin, Pyykönen kuvaa.

Hedman totesi, että jos perhe ei tässä vaiheessa saa apua, niin luultavasti lapset alkavat reagoida ajan myötä. Siinä vaiheessa lapsille pitäisi saada tukea.

Tapauksen käsittely jatkui vielä päivän jälkeen yhdessä opettajien kanssa.

Monimuodon sairaanhoitaja-, sosionomi-, terveydenhoitaja- ja toimintaterapeuttiopiskelijoilla oli jo perinteinen MONO-päivä, jonka suunnittelusta ovat alusta asti vastanneet Tarja Bergfors, Päivi Erkko, Tiina Hautala ja Anne Merta. Tällä kertaa suunnitteluun osallistuivat myös Paula Hakkarainen ja Päivi Katajamäki Taideakatemiasta.

Muotoilun opiskelijat Henna Sandell, Viivi Lehmusjärvi, Mari Vauhkala, Henna Jylhä ja Satu Käräjäoja järjestivät MONO-teemapäivän palvelumuotoilun näkökulmasta. Aiheena oli aivovammapotilaiden kotiutuminen.

- Opiskelijoille annettiin ennakkotehtäväksi selvittää, mitä palvelumuotoilu tarkoittaa ja minkälaisia erilaisia menetelmiä siinä käytetään. Heidän piti myös pohtia, miten palvelumuotoilua voi hyödyntää omalla alalla.

VSSHP:n kokemusasiantuntija Risto Savolainen ja Marja-Leena Kaunio kertoivat opiskelijoille oman tarinansa ja kuntoutumisestaan.

– Muutokset toimintakyvyssä olivat huomattavat. Teho-osastolla vietetyn kolmen viikon jälkeen alkoi kuntoutus. Kaikki piti opetella uudelleen. Kuntoutus on jatkunut kevääseen 2013. Kuntoutus on parasta, kun tekee asioita, mistä on terveenäkin ollut kiinnostunut, Savolainen kuvaa.

Lisäksi toimintaterapeutti Pauliina Pohjankukka Turun kaupungilta kertoi aivovamman Käypä Hoito -ohjeista. Alustuksen jälkeen opiskelijat miettivät palvelumuotoilun periaattein, mitä kaikkea kotiutumisessa tulee ottaa huomioon, mitä tunteita se herättää potilaassa, mitä ongelmatilanteita tilanteeseen liittyy ja miten kotiutumista voi helpottaa. He laativat ideaalin palvelupolun aivovammapotilaan kotiutumisesta.

Kolme erilaista koulutuspäivää moniammatillisissa ryhmissä, joissa yli kolmesataa opiskelijaa osallistuivat näihin teemapäiviin. Kaikissa tunnelma oli innostunut ja opiskelijat pitivät yhteistyöskentelyä hyödyllisenä.

–Oli hyödyllistä kuulla muiden työstä ja koulutuksesta, meidän pitäisi tietää muiden alojen ammateista enemmän, Venla Lamminen, Susanna Kraappa ja Pinja Koivukoski toteavat.

– Mietimme oman ammatin näkökulmasta, miten asiakasta voisi auttaa, mikä oman ammatin näkökulmasta nousi ensimmäiseksi esille. Ratkaisua ei tullut, koska muuttuvia tekijöitä on paljon, mutta paljon ideoita ja yhteinen näkemys saatiin, opiskelijat kertovat.

– Koulutuksessa pitäisi olla enemmän tämän tyyppisiä päiviä. Pitäisi myös olla enemmän yhteistyötä yliopistokoulutusten kanssa, totesivat AMK:n toteutuksissa olleet opiskelijat.