Yksi vuosi muuttuikin 44 vuodeksi Suomessa – pidetty piano-opettaja Elzbieta Guzek-Soini jää eläkkeelle

Teksti: Anniina Virtanen

– Tuli sellainen olo, että onpa hassua, kun ei tarvitse lähteä enää töihin. Pitkään sinnittelin – siihen asti, kun en enää saanut lähteä töihin, pianotaiteilija Elzbieta Guzek-Soini naurahtaa.

Taideakatemialaiset ovat olleet onnellisessa asemassa, kun Guzek-Soini on opettanut heitä vielä ”yliajallakin”. Pitkäaikainen piano-opettaja olisi voinut jäädä eläkkeelle jo neljä vuotta sitten.

– Sain pehmeän laskun eläkkeelle menoon, kun jäin ensin osa-aikaeläkkeelle. Vaikka olen nyt eläkkeellä, opastan mielelläni apua tarvitsevia. Nyt voin opettaa vapaammin silloin, kun itsestäni siltä tuntuu, hän iloitsee.

Guzek-Soinilla oli vielä neljä vuotta sitten kymmenen opiskelijaa, jotka hän pystyi osa-aikaeläkkeellä opettamaan loppuun saakka, ja jotka valmistuivat kaikki Taideakatemiasta. Viimeisinä vuosina hän otti vain kaksi opiskelijaa lisää ja he jatkavat opintojaan muiden ohjauksessa.

Opiskelija ja piano-opettaja tekevät tiivistä yhteistyötä opintojen ajan. Marja Kalevi oli Guzek-Soinin opeissa musiikkipedagogin opinnoissa 2001–2006 ja pianon erikoistumistutkinnon aikana vuosina 2011–2015.

– Aivan ihana opettaja kaiken kaikkiaan. Elzbieta on hyvin tinkimätön työssään, mutta silti lempeä. Parasta oli, että tunsin saavani todella luotettavat työkalut tässä ammatissa toimimiseen sekä teknillisesti, soinnillisesti että musiikillisesti. Opin löytämään itsestäni ne voimavarat ja rohkeuden ilmaista itseäni, Kalevi kertoo.

Useista oppilaista on tullut Guzek-Soinille läheisiä ystäviä.

– Olen monista heistä niin kovin ylpeä. Pidämme edelleen yhteyttä toisiimme ja tavataan, jos ollaan samassa kaupungissa, Guzek-Soini kertoo.

Puolasta kotoisin oleva Elzbieta Guzek-Soini kutsuttiin Kouvolaan vuonna 1974 opettamaan pianonsoittoa Pohjois-Kymen musiikkiopistoon.

Guzek-Soini harkitsi tarkoin Suomeen lähtemistä. Hänellä oli ura, oppilaita ja paljon suunnitelmia Puolassa. Hän kuitenkin päätti lähteä, koska sehän olisi vain vuosi muualla, jonka jälkeen hän voisi palata ja jatkaa siitä, mihin Puolassa jäi.

Vuosi muuttuikin Kouvolassa pian neljäksi vuodeksi ja sen jälkeen hän muutti Turkuun tulevan puolisonsa kanssa. Turussa Guzek-Soini on asunut jo 40 vuotta.

– Ensimmäisenä täällä Suomessa ostin itselleni radion, josta etsin Varsovan aseman. Se oli päällä aina, kun olin kotona. Näin minulla oli pala Puolaa mukanani, Guzek-Soini kertoo.

Suomen kieli oli Guzek-Soinille yksi muiden kielten joukossa, sillä hän osaa 11 kieltä.

– Kun tapaamme suvun kesken, puhumme neljää eri kieltä. Ensimmäisenä vuotenani Suomessa en aktiivisesti opetellut suomen kieltä, koska luulin palaavani takaisin Puolaan, hän naurahtaa.

Musiikki on Guzek-Soinille elämäntapa. Pianon soittaminen ja sen opettaminen ovat olleet aina kutsumus. Hän aloitti 5-vuotiaana pianonsoiton harjoittelun ja jo 12-vuotiaana hän soitti sinfoniaorkesterin solistina.

– En voisi olla soittamatta itse, mutten myöskään voisi olla jakamatta niitä tietoja ja taitoja, joita tiedän. Soittaminen ja opettaminen ovat aina kulkeneet käsi kädessä.

Elzbieta Guzek-Soini tulee musikaalisesta suvusta, ja musikaalisuus on periytynyt myös hänen lapsenlapsilleen saakka.

– Ei siitä taida olla ulospääsyä. Molemmat tyttäreni soittavat pianoa, mutta he eivät täysin seuranneet jalanjälkiäni. Musiikille täytyy omistautua kokonaan, ja silloin aikaa ei jää paljoakaan muulle.

Ammattikunnossa pysyttelevän konserttipianistin on tehtävä paljon työtä ja taitoa on ylläpidettävä jatkuvasti.

– Siksi tämä on monelle niin vaikeaa, koska täytyy ”uhrata” niin paljon aikaa. En kuitenkaan käyttäisi sanaa ”uhrata”, koska se on niin negatiivinen sana, ja saa tämän kuulostamaan kamalalta. Ei se ole, vaan tästä nautitaan. Ilman tätä ei voisi elää, Guzek-Soini painottaa.